Julie Berry: Kunnes kerron totuuden

Julie Berryn Kunnes kerron totuuden (Tammi, 2014) on jäänyt minulla potentiaalisena hyvänä kirjana mieleen useammasta blogijutusta. Kirjankansibingo oli sopiva lisäkannustin punakantisen kirjan lukemiseen, ja nyt voin yhtyä blogikehuihin. Kunnes kerron totuuden viehätti minua kerronnallaan ja arvoituksellisuudellaan. Vaikka kirja alkoi hitaanlaisesti ja minulla kesti kotvasen päästä sen tapahtumiin sisälle, juoni vetäisi minut mukaansa loppua kohden erittäin tiiviisti. Olipa mukavaa luettavaa kylmien kesäpäivien viihdykkeeksi.

"Sinä olet nyt johtajamme, ja koko kaupunki palvoo sinua. Naiset ovat unohtaneet kaiken sopivaisuuden ja koskettelevat sinua toivottaessaan onnea ja Jumalan siunausta, kun johdat heidän miehensä sotaan. Uskaltaisinko minäkin koskettaa sinua? Sydämeni hakkaa. Vain jokunen lyhyt askel, nykäisy hihasta. Ei kukaan voi tuomita minua sellaisesta tänään.

    Mutta sinä panet sormeni suuhun ja vihellät, ja jonot järjestyvät riveiksi. Naiset huutelevat hyvästejä, ja sinä johdat miehet pois. Naiset nyyhkyttävät ääneen, halaavat toisiaan ja kääntyvät kotiinpäin. Minä juoksen tieheni, viiletän katua pitkin, jotta voin vuodattaa kyyneleeni kenenkään näkemättä." (s. 47)

Kirjan kertojana on 18-vuotias Judith, joka on palannut kotikyläänsä oltuaan siepattuna kahden vuoden ajan. Judith ei kirjan alussa paljon juttele, sillä hänen kielensä on sieppauksen aikana katkaistu. Ajatus Judithilla kulkee, ja niitä lukija pääsee kirjan sivuilta lukemaan. Judith koettaa päästä takaisin elämäänsä kiinni, mutta kotikylää uhkaava hyökkäys saa hänet tekemään kohtalokkaan päätöksen. Kuulostaa kenties hurjalta, mutta raakuuksia tässä kirjassa ei ollut. Jännitys syntyi muilla keinoin.

Kirjassa ei liikoja selitellä tapahtumien paikkaa eikä Roswellin kylää sijoiteta sen kummimmin mihinkään maahan tai ajanjaksoon. Olin lukenut kirjasta muutaman bloggauksen, mutta varsinainen juonikuvio oli häipynyt päästäni eikä takakansi liikoja spoilannut. Niinpä arvelin aluksi lukevani nykyaikaiseen kaupunkiympäristöön sijoittuvaa tarinaa, mutta hiljalleen huomasin olevani täysin väärässä. Yllätys oli miellyttävä, ja Judithin hitaasti avautuva tarina, synkkä salaisuus ja mieltä painava rakkaus kutkutteli mukavasti lukuhermoa.

Roswellin kylästä ja yhteiskunnan rakenteesta piirtyi Judithin kertomuksen kautta mielenkiintoinen kuva, vaikka sitä saikin koota pikku palasista. Pienistä palasista hahmottui myös mielikuva kertojana toimivasta Judithista, joka oli todella kiehtova, itsenäinen ja omapäinen henkilö. Jos nyt jotain jäi tähän kirjaan kaipaamaan, niin loppuhuipennuksessa olisi voinut olla vähän enemmän jotain outoa ja jännää, mitä tunnuttiin lupailevan koko kirjan ajan. Mutta hyvin tämä kelpasi näinkin.

Jos Berryltä suomennetaan jotain muuta, aion ehdottomasti ottaa kirja(t) lukulistalleni. Kunnes kerron totuuden saa minulta neljä Goodreads-tähteä.

***

Kirjankansibingo etenee ruutuun 'punainen' (ja huomiselle uskallan ennustaa bingosäätä :)):

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Tarinoiden syvyydet, Notko, se lukeva peikko, Lukuisa ja Kirjasähkökäyrä.

Kirjan tietoja:

Julie Berry: All the truth that's in me (2013)
Suomennos Kaisa Kattelus
Tammi, 2014
288 sivua