Leo Tolstoi: Anna Karenina (Klassikkohaaste 3)
"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia,
jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." (s. 7)
Leo Tolstoin Anna Kareninan (WSOY, 2013/1875 - 1877) avauslause oli minulle entuudestaan tuttu, samoin olin nähnyt pätkiä kirjan pohjalta tehdyistä elokuvista. Greta Garbon kohtalokkaat katseet ja kiihkeät suudelmat ovat unohtumattomia, vaikken ole elokuvaa kokonaisuudessaan tainnut kertaakaan katsoa. Aloittelin Anna Kareninaa jännittyneen odottavissa lukutunnelmissa: onko todellakin luvassa 900 sivua yhtä ainoaa rakkaustarinaa vai myös jotain muuta? Miten hajanaiset tietomuruseni kirjan sisällöstä täydentyvät ja eteneekö lukeminen puurtamalla vai kuin huomaamatta?
"Kitty oli päivällisen jälkeen, ennen illanvieton alkua, samantapaisen tunteen vallassa, jota nuorukainen tuntee taistelun edellä. Hänen sydämensä sykki kovasti ja ajatukset harhailivat.
Hän tunsi, että tämä ilta, jolloin molemmat miehet ensimmäisen kerran tapaisivat toisensa, olisi ratkaiseva hänen kohtalolleen. Ja hän kuvitteli lakkaamatta mielessään milloin kumpaakin erikseen, milloin molempia yhdessä." (s. 57)
Heti alkuun on todettava, että Anna Karenina oli minulle helppolukuinen tiiliskivi. Lueskelin kirjaa alkukesällä rauhalliseen tahtiin muiden kirjojen rinnalla, ja taisin viettää sen parissa peräti kolme viikkoa. Sujautin Anna K:n monta kertaa rantakassiin mukaan, eikä lukemisesta missään vaiheessa muodostunut riippakiveä. Suurin ansio tästä menee romaanin kiinnostaville aihepiireille ja teemoille. Tolstoi punoo oivaltavan älykkäästi romanttisviritteistä juonta, ja tämähän on minulle aina yhtä mieluinen alue.
Annan ja Vronskin dramaattisen rakkaustarinan ohella kirjassa seurataan myös toista rakkautta: nuoren Kittyn sydämen taistelua Levinin ja Vronskin välillä. Aivan, Vronskilla on kirjassa silmää naisille ja nuoren miehen levottoman itsevarma luonne saa kirjan alkupuolella naisten päät pyörälle. Lemmekkäiden juonien lisäksi kirjaan mahtuu pohdintoja mm. venäläisestä yhteiskunnasta, maataloudesta ja uskosta. Venäläisten seurapiirien armoton nokkimisjärjestys luo hienoa ajankuvaa sekin, ja naisen asemasta Anna Karenina antaa luonnollisesti paljon pohdiskeltavaa. Myönnän silti, että luin Anna Kareninaa ensi sijaisesti rakkausromaanina. Muu aines oli mukavaa höystettä, joka syvensi miellyttävästi lukutunnelmaa.
Anna Kareninan sisältö on siis erittäin moniulotteinen, ja silti tasapainoinen; Tolstoin sujuvasti etenevä kerronta vie tarinaa jouhevasti eteenpäin monella rintamalla. Vaikutuin erityisesti siitä, miten hienoja luonnekuvia Anna Kareninan
sivuilla rakentuu. Mm. Annan ja Vronskin vaikuttimien hyvät ja huonot
puolet ruoditaan armottomasti, eikä kummastakaan piirry aina erityisen
miellyttävää tai sympaattista kuvaa.
Minulle oli yllätys, miten pienen osan Annan ja Vronskin tarina lopulta
vei kirjasta. Tuntui, että Kittyn tarinalinja oli jopa suuremmassa
osassa. En laittanut tätä pahakseni, sillä Kittyn ponnistelu viattoman
aatelistytön roolista rakastavaksi aviovaimoksi oli jollain lailla
viehättävämpää seurattavaa kuin Annan heittäytyminen intohimon
pyörteisiin. En myöskään tiennyt, miten Kittyn tarina päättyy, joten hänen elämänsä seuraaminen oli siinäkin mielessä kiintoisampaa.
 |
| Kuva on otettu (varmuuden vuoksi) ennen luku-urakan aloittamista. Pokkari on silti edelleen melko edustuskelpoinen. |
Kirjan elokuvaversiot ovat minulla vielä katsomatta. Jos etsin sellaisen käsiini, minua kiinnostaa erityisesti se, onko niihin otettu mukaan mitään muuta kuin Annan ja Vronskin rakkaustarina? Anna Kareninassa on totisesti paljon muutakin!
Goodreadsin pisteytystä ei tarvinnut kauaa miettiä: annan kirjalle täydet viisi tähteä. Anna Karenina on upea, tunnekylläinen, syvästi inhimillinen ja pohdiskeleva romaani, joka kestää useamman lukukerran. Kirjan paksuutta ei kannata säikähtää, mutta Anna Kareninalle kannattaa mielestäni antaa rauhallista lukuaikaa, jotta tarinan sävyihin ja vivahteisiin ehtii paneutua.
"Ei, joukon ihailu ei ole päihdyttänyt häntä, vaan yhden ihastus. Ja se yksi - olisiko se todellakin hän?" Joka kerta kun Vronski puhui Annan kanssa, välähti Annan silmissä iloinen loiste, ja hänen punaisilla huulillaan väreili onnellinen hymy. Hän ikään kuin pinnisteli ollakseen paljastamatta noita ilon merkkejä, mutta ne tulivat itsestään hänen kasvoilleen. "Entä hän?" Kitty katsoi Vronskiin ja kauhistui. Sen, mitä Kitty niin selvästi oli nähnyt Annan kasvoilla, hän huomasi nyt Vronskissa. Mihin oli joutunut hänen alati tyyni ja varma käytöksensä ja kasvojen huolettoman rauhallinen ilme? Nyt hän joka kerta Annan puoleen kääntyessään taivutti päätään kuin tahtoen langeta tämän eteen, ja hänen katseessaan näkyi pelkän nöyryyden ja pelon ilme. "Minä en tahdo loukata", - tuntui hänen katseensa joka kerran sanovan,- "mutta tahdon pelastautua enkä tiedä miten". Hänen kasvoillaan oli sellainen ilme, jota Kitty ei ollut koskaan nähnyt. (s. 95)
***
Osallistun kirjalla kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Saan myös pisteen Läpi historian -haasteeseen, sillä Leo Tolstoi edustaa realismia. Anna Karenina on filmattu useaan kertaan, joten elokuvallinen Seitsemännen taiteen tarinat -haaste etenee askeleen verran. Greta Garbon tähdittämän, vuonna 1935 filmatun version traileri löytyy täältä:
Jos haluat lukea lisää tuoreemmasta filmatisoinnista, käy kurkkaamassa Ompun juttu Keira Knightleyn tähdittämästä leffaversiosta.
Jos haluat lukea lisää tuoreemmasta filmatisoinnista, käy kurkkaamassa Ompun juttu Keira Knightleyn tähdittämästä leffaversiosta.
Klassikkohaastetta emännöi tällä kertaa 1001 kirja ja yksi pieni elämä -blogin Marile.
Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjojen kamari, Kirjakaapin kummitus, Pieni kirjasto ja Ei vain mustaa valkoisella sekä Sheferijm
Kirjan tietoja:
Leo Tolstoi: Анна Каренина (1875 - 1877)
Suomennos Eino Kalima, suomennoksen tarkistus Arja Pikkupeura (2007)
WSOY, 2013
910 sivua
Anna Karenina on tosiaan komea ja moniulotteinen romaani. Minäkin aina jaksan ihmetellä, miksi sitä "mainostetaan" Annan ja Vronskin rakkaustarinana, kun heidän osuutensa jää melko pieneksi kaiken muun ohella. Anna karenina on niin paljon muutakin kuin rakkaustarina, se on väkevä kuvaus ajastaan ja kulttuuristaan.
VastaaPoistaMinäkin mietin, miksi kirjan nimeksi oli valittu juuri 'Anna Karenina'. Onhan hänen tarinassaan toki draamaa, jolla houkutella lukijoita kirjan pariin... mutta paljon muutakin on, ja onneksi niin - tykkäsin, kun kirjassa ei pyöritty vaan yhden rakkaustarinan ympärillä. :)
PoistaLuin tuon kauan sitten. Voisin lukea joskus uudelleen. Omani on kaksiosainen, paperikannet ovat ehjät, mutta ajan patinoimat ja selästä sysimustat. Siirtelen varovasti. Yhä muistan lukukokemukseni, se oli yllättävän helppo. Pidin siitä kovasti.
VastaaPoistaTämä kirja kestää uusintalukuja, ja teemoista saattaa saada enemmänkin irti uusintaluvun jälkeen. Minutkin yllätti se, ettei tämä ollut laisinkaan raskaslukuinen... mielikuvani/enakkoluuloni venäläisistä klassikoista eivät siis ainakaan tämän kirjan suhteen pitäneet paikkansa. :)
PoistaTelevisiossa tuli taannoin Kiera Knihgtley Anna Kareninana -versio, mikä mminusta oli aika erikoinen tyyllillisesti, koska siinä lavasteet vaihtui teatterimaisesti. Lisäksi Knihtleyn ja Garbon esittämät Anna Kareninat olivat hyvin erilaiset. Kirjan lukeminen avarsi aika lailla elokuvallista antia, sillä itse aikoinaan mietin tuo Garbon versio mielessä, erityisesti Anna Kareninaa äitinä. Postaus löytyy vanhasta sheferijmistä, jos et ole lukenut.
VastaaPoistaTuo leffaversio kuulostaa erikoiselta, enkä oikein ole siitä innostunut. Mieluummin katsoisin Garbon version. Hän sopii mielestäni jo ulkonäkönsä puolesta paremmin Annan rooliin. Elokuva saattaa olla kirjastossa saatavilla; en ole vielä tarkistanut. Kävin linkkaamassa hyvän Anna Karenina -juttusi.
PoistaHah voi ei, minä taisin myös kertoa osallistuvani tähän Klassikkohaasteeseen, ja nimenomaan Anna Kareninalla, mutta enpä ole sen alkuinnon jälkeen tainnut mitään asian eteen tehdä, siellähän tämä Tolstoin teos pölyttyy edelleen kotihyllyssä.. :D
VastaaPoistaOlen aloittanut tämän kirjan pari vuotta sitten, päässyt muistaakseni jopa reilusti yli sadan sivun, mutta se sitten joidenkin muiden kirjojen ja tenttien alla jäi. Uudelleen sen pariin en sitten sen koommin olekaan palannut. Mutta jospa tästä nyt kuitenkin inspiroituisi, haasteella tai ilman ja yrittäisi vaikka loppuvuonna aloittaa uudelleen, ei minullekaan mikään kovin raskas fiilis tästä kirjasta jäänyt, vaikkei se ihan täysin mukaansa temmannutkaan. :)
Minullakin taisi olla hieman käynnistysvaikeuksia tämän kirjan kanssa, mutta kun pääsin vauhtiin niin sitten se vei mukanaan. Ei muuta kuin rohkeasti uuteen yritykseen. :D Taisin muistaakseni suunnitella Anna Kareninan lukemista jo taannoiseen ensimmäiseen klassikkohaasteen kierrokseen, mutta joku muu kiilasi ohi... olen tainnut olla hieman ennakkoluuloinen tätä kirjaa kohtaan. Pelkäsin, että olisi kovinkin raskaslukuinen mutta onnneksi kävi ihan päinvastoin.
PoistaNäitä klassikohaasteitahan riittää, seuraavan kerran sitten tammikuun lopulla. Ja mikäänhän ei estä postailemasta klassikoista ympäri vuoden. :)
Luin Anna Kareninan juuri ennen ensimmäistä vuotta lukiossa ja pakko myöntää, että taisin haukata silloin liian suuren palan. Sain luettua romaanin kunnialla loppuun, mutta välillä se oli työn ja tuskan takana, eikä siitä jäänyt kuin kovin keskinkertainen, tylsähkö maku. Tämä onkin yksi niistä kirjoista, jotka olen ajatellut lukea uudelleen, kun sopiva tilaisuus osuu kohdalle. Vanhempana osaan varmaan arvostaa Tolstoita enemmän :)
VastaaPoistaEhkäpä tämä kirja vaatii hieman elämänkokemusta, jotta siihen jaksaa syventyä :). Uusintalukua kannattaa kokeilla.
PoistaIhastuin kovasti uuteen elokuvaversioon, mutta olen jotenkin väistellyt kirjan lukemista. Sinun bloggauksesi oli kuitenkin todella innostava, joten eiköhän tämäkin ole joskus luettava. :)
VastaaPoistaMinulla elokuvaversiot ovat menneet täysin ohi, mutta tätä kirjaa suosittelen lämpimästi. Minäkin haudoin pokkari jokusen vuoden hyllyssäni, mutta nyt olen tyytyväinen kun se viimein tuli luettua. :)
PoistaKrista taitaa olla ihastunut juuri siihen elokuvaversioon, jonka minä taas suorastaan lyttäsin (kirjoitin siitä tosiaan bloggauksenkin). Olen lukenut erinäisissä yhteyksissä Anna Kareninasta niin paljon, että tuntuu kuin osin olisin lukenut kirjankin, vaikka en olekaan. Omistan tuon saman pokkarin jonka sinä luit, mutta ei se pääse vielä seuraavaankaan klassikkohaasteeseen, sillä nyt aion lukea kirjan, jonka lukemisesta olen jo näihin kolmeen ekaan klassikohaasteeseen suunnitellut, mutta aina sitten kuitenkin valinnut jonkun toisen.
VastaaPoistaMukava kuulla tuo, että et kokenut AK:ta raskaaksi. Se nyt hiemaan työntää minuakin sen suuntaan, mutta ei nyt ihan vielä. Seli seli. :D
Minä taisin suunnitella tätä ensimmäiseen klassikkohaasteeseen, mutta vasta nyt sain kirjan luettua. Jostain syystä Anna Karenina näyttää vaativan pitkän lukuorientoitumisen. :) Mutta lukukokemus oli sitten palkitseva, joten toivottavasti joskun intoudut tämän pariin. Olisi kiva kuulla, mitä tästä kirjasta tykkäät, kun se elokuvaversio ei ihan kolahtanut. :)
PoistaTunnustan lukemattomuuteni. Kirkas tapasi käsitellä kirjaa sai minut kiinnostumaan, josko vielä tähän tarttuisin. Garbo-leffan olen ammoin nähnyt, uutuutta en voi katsoa (allergisoidun Keira Knightlysta, vaikka olikin omiaan Sovitus-leffarooliin).
VastaaPoistaOi, jos tämä on sinulla vielä lukematta kannattaa rohkeasti kokeilla! Heh, minullakin on hieman Keira-allergiaa... en muista tykänneeni hänestä oikein missään leffassa. Muutaman vuoden takainen versio Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvasta oli minulle aika kärsimys. :)
PoistaKiva kun olit mukana klassikkohaasteessa ja ihanaa kun luit Anna Kareninan. Se on yksi elämäni kirjoista, upea teos <3 Keira-allergiaa on ilmassa täälläkin :D
VastaaPoistaTässä oli mukavaa olla mukana. :) Hauskaa, että on jokin haastemotivaattori klassikoiden lukemiseen, vaikka tulee minulla aina jokunen luettua muutenkin. Mutta näin puolivuosittain on ollut kiva ottaa lukuun joku pidempi teos, joka ehkä muutoin jäisi väliin.
PoistaTosiaan varsin helppolukuinen kirja, mutta jää minusta huonommaksi kuin muu Tolstoin tuotanto. Uusin filmatisointi oli minusta varsin huono, katsoin sen pariin kertaa tv:stä (tuli 2016 :)
VastaaPoistaHyvä bloggaus :)
Minulla ei ole vertailupohjaa, sillä tämä oli ensimmäinen lukemani Tolstoi. Ajattelin aloittaa helpommasta päästä hänen tuotantoaan. Mm. Sota ja rauha lienee jo haastavampi, enkä ole siihen kovin innokas tarttumaan ainakaan ihan heti.
PoistaJossain kirjablogissa järjestettiin Anna Karenina -kimppaluku jokunen vuosi sitten. Otin siihen osaa, ja vaikka kirja jäi jostain syystä (jota en enää muista) tauolle noin puolivälin paikkeilla, muistan olleeni Anna Kareninaan oikein ihastuksissani. Nyt en voisi enää jatkaa kirjaa tauon jälkeen siitä mihin jäin, vaan se pitää aloittaa alusta, sillä en muista alkua enää tarpeeksi tarkkaan. Tuo helppolukuisuuden kokemus on kuitenkin minullekin tuttu, Tolstoin tekstiä oli oikeasti miellyttävää lukea. <3
VastaaPoistaElokuvia en ole nähnyt, sillä haluan lukea kirjan ensin. :) Innostit minut nyt takaisin tämän pariin, eli kiitos inspiroivasta tekstistäsi!
Venäläisistä klassikoista Rikos ja rangaistus on aiheuttaminut minulle melkoiset lukutraumat (kirjä jäi siis kesken), ja taidan verrata kaikkia muita venäläisiä klassikoita siihen helppo/vaikealukuisuuden suhteen. Tämä Tolstoi oli kevytlukuinen ja ihana kirja tässä suhteessa. :) Kokeile ihmeessä uudelleen. :)
PoistaAnna Karenina kuului kaksi vuotta sitten kesälukemistooni, ja pidin klassikosta suuresti. Tosin sinun laillasi yllätyin minäkin siitä, että tarinassa oli niin paljon muutakin kuin Annan ja Vronskin suhdetta. Mutta hyvä niin!
VastaaPoistaHieman ennakkoon kauhistelin mielessäni sitä, jaksanko lukea 900 sivua pientä pränttiä parin ihmisen rakkaustarinaa. Onneksi ei tarvinnut vaan oli muutakin viihdykettä. :)
PoistaOnpa ihanaa lukea tästä toinenkin bloggaus ja näin positiivinen. Nyökyttelen paljon, tässä on paljon hyvää ja hienoa. Minun ongelmakseni nousi ehkä lukutahdin epämääräisyys, luin alun nyt kolmatta kertaa (olin aiemmin päässyt jonnekin sivulle neljäsataajotain ja sitten kaksisataajotain) ja silti meni tämä loppu räpistelyksi ja kiireluvuksi. Se varmasti vaikuttaa. Luulen, että jos olisin blogannut tästä vaikka kuukauden päästä olisi tunnelmani erilainen. Hieno kirja yhtä kaikki, olen iloinen että luin.
VastaaPoistaEn usko, että olisin jaksanut 'paahtaa' Anna Kareninaa kannesta kanteen ilman, että olisin välillä lukenut muuta. Sopivan hitaalla lukutahdilla kirja taisi olla parhaimmillaan. :) Itse jaksan harvoin antaa kirjalle kolmea yritystä (edes klassikolle...), mutta hienoa että olit sinnikäs ja jaksoit lopulta saatella Annan päätökseen. :)
PoistaInspiroiva bloggaus, Marika!<3 Olen lukenut Anna Kareninan jollain joululomalla parikymppisenä ja koko loma meni. Minäkin hämmästelin, kuinka vähälle kuvaukselle Anna ja Vronski jäivät, kun sekaan vyöryivät nuo muutkin ihmissuhteet, joista sain ehkä vain pinnan irti parikymppisenä. Muistan, että vaikutuin kokonaisuudesta ja kerronnan verkkaisuus teki hyvää, kuten usein klassikoiden kanssa käy.
VastaaPoistaKiitos! Luulen, että pikku ripaus omaa elämänkokemusta auttaa syventämään Anna Kareninan lukutuntemuksia. :) Ja luulen myös, että jos olisin löytänyt tämän kirjan nuorempana, olisin varmasti ihastunut siihen myös silloin. Rakkaustarinat saavat niin ison osan juonesta, ja tämmöisiä klassisia rakkaustarinoita olen ihastellut aina. Mutta näin aikuisempana todellakin tuo kerronnan verkkaisuus oli osa lukunautintoa.
PoistaMinusta tuntuu, että useimmat ihmiset kehuvat Anna Kareninaa hienoksi ja oivaltavaksi romaaniksi, mutta minä olen eri mieltä. En oikein saanut itse tästä aikanaan mitään irti, mutta olinkin toki nipin napin 17-vuotias enkä ehkä välttämättä ymmärtänyt ihan kaikkea lukemaani laajemmassa mittakaavassa. Vaikka "vika" voikin olla minussa, on minun silti vaikea ymmärtää miten tämä voi olla joillekin jopa lempikirja. :)
VastaaPoistaKirjamakuja on erilaisia, ja siinähän ei ole mitään vikaan. Luin viime syksynä Humisevan harjun, ja sen kohdalla tuntumukseni olivat samanlaisia kuin sinulla Anna Kareninan suhteen. Kirja ei kolahtanut minulle lainkaan, ja todellakin, vilpittömästi ihmettelin miten se voi olla jonkun suosikki. :D Onneksi kaikille löytyy taatusti se oma suosikkiklassikko.
PoistaOlen lukenut Anna Kareninan pariin kertaan. Ensimmäisellä kerralla minullekin oli yllätys tuo, että rakkaustarinoita onkin kaksi. Kitty ja Levin kulkevat eri suuntaan kuin Anna ja Vronski. Hienoa, että tuot esille tämän klassikon helppolukuisuuden.
VastaaPoistaAnna Kareninan helppolukuisuus oli minulle iso yllätys. Taidan olla hieman ennakkoluuloinen venäläisiä klassikoita kohtaan (ja iso syypää tähän lienee tuskaiset yritykseni lukea Rikosta ja rangaistusta), ja oli suunnaton helpotus huomata, että Tolstoin tekstin lukeminen oli niin helppoa ja vaivatonta.
Poista