Yuri Herrera: Kartellin trubaduuri
Yuri Herraran esikoisromaani Kartellin trubaduuri (Sammakko, 2015) kiinnitti huomioni kirjaston uutuushyllyssä iloisen kantensa ansiosta. Sisältö ei sen sijaan käsittele iloisia aiheita, sillä Kartellin trubaduuri kertoo trubaduurimiehestä, joka päätyy vaikutusvaltaisen huumeporukan viihdyttäjäksi ja tämän 'hoviväen' tarkkailijaksi.
Kirjan lähestymistapa aiheeseen on hienovarainen: henkilöiden nimet on korvattu liikanimillä kuten Taiteilija, Noita-Akka, Kuningas jne ja huumemaailman tapahtumia kuvataan etäältä, kauniin sanahelinän verhon takaa. Väkivaltaisia suoranaisia kuvauksia ei kirjasta juuri löydy, mutta pahuuden uhka leijuu silti trubaduurin kokemuksien ympärillä.
"Taiteilija ei kieltänyt lahjojaan keneltäkään Hovissa. Hän sävelsi corridon luottogringosta, joka oli taitava suunnittelemaan kauppareittejä. Gringo oli värvännyt joukon hermostuneita nuorukaisia, jotka tulivat joka perjantai muurin tälle puolelle juhlimaan. Täällä on huolehtijanne, Gringo sanoi. Vain täällä, ja he uskoivat. Yltiöpäisin nuorukainen oli laikkunaamainen konsulin poika, jonka Gringo kyyditsi kotiin isämaisen huolehtivasti autolla, jonka istuimet oli täytetty laadukkaalla ruoholla. Asiat sujuivat hyvin siihen saakka kunnes laikkunaama katosi erääseen iljettävään loukkoon. Taiteilija teki siitä laulun." (s. 31)
Kirjan kerronta toisaalta miellytti minua erilaisuudellaan, mutta se ei tuonut trubaduurin tarinaa kovin iholle asti. Miehen persoonasta oli vaikeaa saada otetta. Minulle taisi käydä niin kuin huumekuninkaan hovin väelle: "Taiteilija pani merkille, että ihmist huomasivat hänet vain, kun hän lauloi tai kun joku halusi tehdä tiettäväksi, miten kovapintainen lurjus oli" (s.28). Huumeiden täyttämästä elämästä kirja välittää jonkinlaisen aavistuksen, mutta minulle kokonaisuus taisi olla aavistuksen liian runollinen. En myöskään kokenut löytäväni kirjan sivujen kuvauksista mitään sellaista, mitä ei olisi jo välittynyt uutisvirran tarjoamien vaikutteiden mukana. Kiinnostava tuttavuus Herreran kirja silti oli.
Kirjan lähestymistapa aiheeseen on hienovarainen: henkilöiden nimet on korvattu liikanimillä kuten Taiteilija, Noita-Akka, Kuningas jne ja huumemaailman tapahtumia kuvataan etäältä, kauniin sanahelinän verhon takaa. Väkivaltaisia suoranaisia kuvauksia ei kirjasta juuri löydy, mutta pahuuden uhka leijuu silti trubaduurin kokemuksien ympärillä.
"Taiteilija ei kieltänyt lahjojaan keneltäkään Hovissa. Hän sävelsi corridon luottogringosta, joka oli taitava suunnittelemaan kauppareittejä. Gringo oli värvännyt joukon hermostuneita nuorukaisia, jotka tulivat joka perjantai muurin tälle puolelle juhlimaan. Täällä on huolehtijanne, Gringo sanoi. Vain täällä, ja he uskoivat. Yltiöpäisin nuorukainen oli laikkunaamainen konsulin poika, jonka Gringo kyyditsi kotiin isämaisen huolehtivasti autolla, jonka istuimet oli täytetty laadukkaalla ruoholla. Asiat sujuivat hyvin siihen saakka kunnes laikkunaama katosi erääseen iljettävään loukkoon. Taiteilija teki siitä laulun." (s. 31)
Kirjan kerronta toisaalta miellytti minua erilaisuudellaan, mutta se ei tuonut trubaduurin tarinaa kovin iholle asti. Miehen persoonasta oli vaikeaa saada otetta. Minulle taisi käydä niin kuin huumekuninkaan hovin väelle: "Taiteilija pani merkille, että ihmist huomasivat hänet vain, kun hän lauloi tai kun joku halusi tehdä tiettäväksi, miten kovapintainen lurjus oli" (s.28). Huumeiden täyttämästä elämästä kirja välittää jonkinlaisen aavistuksen, mutta minulle kokonaisuus taisi olla aavistuksen liian runollinen. En myöskään kokenut löytäväni kirjan sivujen kuvauksista mitään sellaista, mitä ei olisi jo välittynyt uutisvirran tarjoamien vaikutteiden mukana. Kiinnostava tuttavuus Herreran kirja silti oli.
***
Herrara on meksikolainen kirjailija. En muista milloin olisin viimeksi lukenut tämän maan kirjallisuutta, joten Herraran kirja sopii Ullan luetut kirjat -blogin New to You -lukuhaasteeseen. Lisäksi kirja oli ensi tutustumiseni Herraran tuotantoon.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Yuri Herrera: Trabajos del reino (2008)
Suomennos Einari Aaltonen
Sammakko, 2015
123 sivua
Kiitos esillenostosta; tämä aiempi oli jäänyt huomioimatta! Meksikolainen käännöskirjallisuus on todella harvinaista herkkua. Herreran kanssa kelpasi kättä paiskata myös "Maailmanlopun merkeissä", 2016, jonka tekstinmyötäinen pirteä kansi suorastaan pakotti poimimaan hyppysiin. Verrattoman hauska, makoisa ja laadukas välipala, jota kelpasi makustella:)
VastaaPoistaKiva tietää, että Herreraa on suomennettu lisääkin. Näyttää olevan lyhyt kirja kuten tämäkin. Hyvä vinkki syksyä varten, jolloin lukuaikani hupenee taas muihin puuhiin. :)
Poista