Sarah Waters: Vieras kartanossa
Kesäkuun lukupettymys. Siinä lyhyt tiivistys lukutunnelmistani Sarah Watersin Vieras kartanossa -kirjan (Tammi, 2011) viimeisen sivun jälkeen. Tekisi melkein mieleni pyytää anteeksi, kun annan kirjalle vain yhden tähden Goodreadsiin, sillä Vieras kartanossa oli sentään kirjabloggaajien käännöskirjasuosikki vuonna 2011. Waters-fiilikseni siis jatkavat edellisen postauksen Unpopular Bookish Opinions -teemaa.
Elisa-kirjan esittelyteksti kuvailee e-kirjaa näin: "Yllättävistä juonenkäänteistä tunnettu Sarah Waters kirjoittaa oman mukaelmansa goottilaisesta kummitusjutusta. Vääjäämättömästi kohti loppuhuipennusta kasvavasta tarinasta muodostuu vaikuttava psykologinen jännityskertomus sekä hieno allegoria brittiläisen luokkayhteiskunnan murroksesta." Mikä meni pieleen omassa lukukokemuksessani?
Yllättävät juonenkäänteet: tietty juonikuvio toistuu kartonon henkilöiden (ja tavallaan yhden eläimen) osalta, ja kun loppusivuilla päästiin Carolinen osuuteen, saatoin vain nauraa epäuskoisesti. Ai, Caroline myös - olipa yllättävä loppuhuipennus?! Tuntui, että kirjan tapahtumat pyörivät silmissäni huonona b-luokan kauhuleffana. Goottilainen kummitustunnelma jäi kovin vaisuksi.
Psykologinen jännityskertomus: valitettavasti minua ei jännittänyt. Kertojana toimiva tohtori Faraday tarkkailee kartanon tapahtumia ulkopuolisena henkilönä, mutta hänen latteaksi jäänyt persoonansa ei onnistunut välittämään minulle tiivistyvää psykologista jännitystä.
Hieno allegoria brittiläisen luokkayhteiskunnan murroksesta: Tämä osuus toimi jo paremmin. Rappeutuvan kartanon asukkaiden tuskallinen yritys roikkua kiinni sukukartanossa sodan jälkeisessä heikossa taloustilanteessa oli minulle kirjan parasta antia. Mutta kun kirjalla oli mittaa yli 400 sivua, tämä ei riittänyt nostamaan lukutunnelmiani kovin korkealle.
Luin viime kesänä Watersin Parempaa väkeä. Annoin sille kolme tähteä, mutta kartanokirjan rinnalla Parempaa väkeä on muistikuvissani paikoin jopa loistelias kirja. Hämmentävää, miten eri tavoin nämä kirjat toimivat minulle. Minulla on hyllyssäni odottamassa Watersin Yövartio, ja odotan todella suurella mielenkiinnolla, olisiko se viimein "minun Watersini".
Elisa-kirjan esittelyteksti kuvailee e-kirjaa näin: "Yllättävistä juonenkäänteistä tunnettu Sarah Waters kirjoittaa oman mukaelmansa goottilaisesta kummitusjutusta. Vääjäämättömästi kohti loppuhuipennusta kasvavasta tarinasta muodostuu vaikuttava psykologinen jännityskertomus sekä hieno allegoria brittiläisen luokkayhteiskunnan murroksesta." Mikä meni pieleen omassa lukukokemuksessani?
Yllättävät juonenkäänteet: tietty juonikuvio toistuu kartonon henkilöiden (ja tavallaan yhden eläimen) osalta, ja kun loppusivuilla päästiin Carolinen osuuteen, saatoin vain nauraa epäuskoisesti. Ai, Caroline myös - olipa yllättävä loppuhuipennus?! Tuntui, että kirjan tapahtumat pyörivät silmissäni huonona b-luokan kauhuleffana. Goottilainen kummitustunnelma jäi kovin vaisuksi.
Psykologinen jännityskertomus: valitettavasti minua ei jännittänyt. Kertojana toimiva tohtori Faraday tarkkailee kartanon tapahtumia ulkopuolisena henkilönä, mutta hänen latteaksi jäänyt persoonansa ei onnistunut välittämään minulle tiivistyvää psykologista jännitystä.
Hieno allegoria brittiläisen luokkayhteiskunnan murroksesta: Tämä osuus toimi jo paremmin. Rappeutuvan kartanon asukkaiden tuskallinen yritys roikkua kiinni sukukartanossa sodan jälkeisessä heikossa taloustilanteessa oli minulle kirjan parasta antia. Mutta kun kirjalla oli mittaa yli 400 sivua, tämä ei riittänyt nostamaan lukutunnelmiani kovin korkealle.
Luin viime kesänä Watersin Parempaa väkeä. Annoin sille kolme tähteä, mutta kartanokirjan rinnalla Parempaa väkeä on muistikuvissani paikoin jopa loistelias kirja. Hämmentävää, miten eri tavoin nämä kirjat toimivat minulle. Minulla on hyllyssäni odottamassa Watersin Yövartio, ja odotan todella suurella mielenkiinnolla, olisiko se viimein "minun Watersini".
***
TBR-projektini etenee jälleen kohti Haltia.Goodreads: 1 tähti
Mistä e-kirja minulle? Oma ostos (onneksi oli tarjouskirja; ei mennyt montaa euroa hukkaan)
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa. Tässä muutama linkki, ja lisää löytyy googlettamalla: Sinisen linnan kirjasto, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjakaapin kummitus ja Pihin naisen elämää.
E-kirjan tietoja:Sarah Waters: The Little Stranger (2009)
Suomennos Helene Bützow
Tammi, 2011 (Keltainen kirjasto nro 418)
409 sivua
Minulle tämä taas oli tähänastisista paras Waters. Niin ajatukset vaihtelevat. :)
VastaaPoistaNiin vaihtelevat. :) Minulla on luettuna tämän lisäksi vain mainitsemani Parempaa väkeä, ja nostan sen kirkkaasti tämän edelle. Siinä ei juuri arvoituksia ollut, mutta ajan- ja tunnelmankuvaus oli ajoittain huippuluokkaa.
PoistaMinäkin petyin tähän. En sentään jättänyt kesken, vaikka sitäkin pohdin. Watersin Silmänkääntäjästä pidin kovasti.
VastaaPoistaMinä olisin varmaan ilman tuota TBR-projektia jättänyt kirjan kesken. Mutta luinpa nyt sitten sinnikkäästi loppuun, ja ajattelin koko ajan, että ehkä loppusivuilla odottaa jotain, mikä pelastaa kirjan. :) Pitääpä kokeilla Silmänkääntäjää. Sitä minulla ei ole kotona, mutta kirjastosta löytyy.
PoistaOi voi, sanoo Waters-fani. Silmänkääntäjä on kyllä parempi. Vaikka eläydyin kyllä tähänkin aika tehokkaasti. Tunnelma, aika, ympäristö... uppoutumiskirjallisuutta!
VastaaPoistaHeh, minun teki mieli upottaa kirja mereen (luin meren äärellä) :). Tämä kirja jotenkin onnistui tavoittamaan sen lukufiilistason, jossa mietin miksi edes luen tätä... mutta TBR-projekti kannusti jatkamaan.
PoistaItse olen lukenut vain pari Watersin teosta, niitä varhaisempia (Silmänkääntäjä ja Tipping the Velvet, mikä se nyt onkaan suomennettuna vai onko suomennettu ollenkaan), ja ne ovat olleet ihan huippuja. Affinity on erään luottamani henkilön mukaan samanhenkinen ja hyvä, mutta loput sitten... en tiedä, milloin uskallan tarttua näihin muihin Watersin kirjoihin, ettei hyvä mielikuvani tyystin romahda. Mutta siis, suosittelen lämpimästi lukemaan nuo ensimmäiset Watersin kirjat. Ne ovat oikeasti hyviä.
VastaaPoistaKiitos vinkeistä. Saatanpa hyvinkin kokeilla noita varhaisempia kirjoja, sillä jo näiden kahden lukemani perusteella Watersin kirjat toimivat minulle miten milloin. On melko hyviä ja sitten tämmöinen Vieras kartanossa. :)
PoistaMinä olen lukenut tämän ja Parempaa väkeä Watersilta, ja pidin kyllä tästä paljon enemmän. Parempaa väkeä oli hyvä, mutta jätti toivomisen varaa. Tämän taas ahmin vauhdilla. Tosin lukemisesta on aikaa ja postaustasi lukiessa tunnistan monet kohdat. En tiedä iskisikö tämä enää yhtä lujaa nyt. Ehkä, ehkä ei. Mutta Waters tuntuu kyllä jakavan lukijansa tehokkaasti. Ja myös Watersin kirjat! Monissa keskusteluissa ja blogeissa tullut se ilmi :)
VastaaPoistaAinakaan Waters ei katoa harmaaseen massaan. :) Sehän on vaan hyvä, että kirjat herättävät mielipiteitä. Sekin jo innostaa lukemaan ja katsomaan, mille kannalle omat fiilikset kääntyvät. Minulle tuo Parempaa väkeä oli nin selvästi parempi kirja kuin tämä, ja onneksi luin sen ensin. Muutoin olisin ehkä luovuttanut Watersin suhteen kartanoseikkailun jälkeen. :)
Poista