Gabrielle Bell: The Voyeurs (#sarjakuva )

Kirjaluotsi-blogin Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste päättyy huomenna, ja ennen koostetta ehdin blogata vielä yhdestä haasteeseen lukemastani kirjasta. Haastetaipaleeni päätepisteeksi valikoitui omasta hyllystäni löytynyt sarjakuvamuistelmakirja The Voyeurs (Uncivilized Books, 2012), joka tekijä on brittiläis-amerikkalainen sarjakuvataiteilija Gabrielle Bell (s. 1976).

Kirjan kuvataan takakannessa olevan 'a real-time memoir of four turbulent years in the life of renowed cartoonist and diarist Gabrielle Bell'. Ilmeisesti Bell on piirtänyt elämäänsä sarjakuvaksi melko reaaliaikaisesti, mutta sarjakuva ei silti ole tylsän kronologimainen vaan koostuu yksittäisten päivien tunnelmapaloista, tietyistä esiin nostetuista tapahtumista ja matkoista, tapaamisista tuttujen ja vieraiden kanssa, ajatuskuluista ja välillä suht absurdeistakin jutuista. Niistä hahmottuva kokonaisuus on tavallaan sirpalemainen mutta sarjakuvan sivuilta hahmottuu muotokuva introverttiuteen kalleellaan olevasta naisesta, joka havainnoi tarkasti ympäristöään ja viettää minun näkökulmastani katsoen aika boheemia elämää, huidellen välillä ympäri maapalloa mutta jonka juuret ovat silti tiiviisti kiinni New Yorkin Brooklynissä.

Jostain syystä (kenties Goodreadsin suositukset?) intouduin ostamaan Bellin kirjan jokunen vuosi sitten omakseni. Kirjan kansikuva on hieno, ja tykkään sen rauhallisesta, hieman salamyhkäisestä kurkistelutunnelmasta. Bellin piirrosjälki ei silti varsinaisen sarjakuvan puolella ollut oikein minun makuuni, ja se saattoi olla yksi syy siihen, että sarjakuvan lukeminen tökki puolivälissä niin pahasti, että kirja oli minulla kesken monta viikkoa. Aloitin kirjan lukemisen viime vuoden puolella, ja muistan tuskastuneeni tekstauksen fontin pienuuteen ja pienten puhekuplien paljouteen. Puhetta ja pohdintaa piisaa, mutta mitään sen kummempaa juonta kuin "elämä" ei kirjassa ole ja minusta alkoi tuntua, etten jaksanut enää kiinnostua Bellin elämänvaiheista.

Elämäkertahaasteen innostamana kaivoin Bellin sarjakuvan kuitenkin uudelleen esille, ja sainkin sen sitten luettua loppuun alla viikossa. Kiinnostavimpien jaksojen joukkoon kirjasta nousi Bellin Japaniin tekemä matka, jonne hän matkusti ohjaajana työskentelevän miesystävänsä Michelin kanssa. Michel oli reissulla se kuuluisampi osapuoli, ja hän koetti urhoollisesti nostaa esille myös Belliä. Kulttuurieroihin yhdistettynä nämä kokemukset tuntuivat aidon oloisilta, ja Michel ja Bell vaikuttivat kovin symppaattiselta pariskunnalta. Bellin tekemä reissu sarjakuva-coniin avasi uutta näkökulmaa indie-sarjakuvataitelijan arkeen ja juhlaan, ja siihen työhön, minkä esille pääseminen vaatii. Minusta oli myös hienoa, ettei Bell peitellyt ajoittaisia masennuskausiaan, vaikkeivat ne kyllä mitenkään hallinneet kirjan tunnelmaa.

The Voyeurs jätti jokseenkin ristiriitaiset lukutunnelmat. Arvostan kirjasta välittyvää aitouden tunnetta ja sitä, ettei Bell mielestäni koettanut dramatisoida elämäänsä vaan kertoili juttujaan hillittyllä tyylillä ja sai minut tuntemaan, että pääsin oikeasti kurkistelemaan hänen "kuplaansa". Sarjakuvassa on ajoittain pientä, omanlaistaan huumoria, mutta yleissävyltään kirja on aavistuksen surumielisyyteen kallellaan. The Voyeurs oli kuitenkin minulle hidaslukuinen ja ajoittain raskaslukuinenkin, ja vaikka kirja oli ajoittain reilusti keskinkertaista parempi, päädyin lopulta antamaan sille kolme tähteä Goodreadsiin.

***

Osallistun kirjalla Kirjahyllyn aarteet -haasteen toiselle kierrokselle. Saan kirjasta myös viimeisen pisteen Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaasteeseen. POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan 'a book that has a book on the cover' (pöydällä on pino kirjoja).

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Oma ostos

Muualla verkossa: Sarjakuvaa on luettu mm. Humor in America -blogissa. Bellin omat sivut ovat täällä.

Sarjakuvan tietoja:

Gabrielle Bell: The Voyeurs

Introduction by Aaron Cometbus

Uncivilized Books, 2012

156 pages