Rachel Cusk: Siirtymä

Rachel Cuskista on ainakin kirjablogeissa kohistu viime vuonna ja nyt keväällä jonkin verran, ja minäkin kiinnostuin hänen kirjoistaan lopulta niin paljon, että varasin Siirtymän (S & S, 2019). Muita varaajia on jonoksi asti, joten kirja tuli luettua viikonloppuna pikavauhtia. Siirtymä on itse asiassa jonkinlaista jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Ääriviivat-romaanille. En ole kyseistä kirjaa lukenut mutta enpä kokenut tämän haittaavan Siirtymän lukemista, sillä kirjan takakansi kertoi tiiviisti romaanin lähtökohdat: kirjan kertoja Faye muuttaa avioeronsa jälkeen Lontooseen ja koettaa sopeutua uuteen arkeen, johon kuuluu mm. remonttihommia, jaettua lapsiarkea ex-miehen kanssa ja kirjailijaelämää. Tästä tilannekatsauksesta oli hyvä aloittaa lukeminen.
"Minä kun luulin, että sinulla on sujunut kaikki kuin tanssi", Gerard sanoi hitaasti. "Luulin, että elät täydellistä elämää. Kun jätit minut", hän sanoi, "olin kaikkein surullisin siitä, että annoit rakkautta toiselle ihmiselle, vaikka olisit yhtä hyvin voinut antaa sitä minulle. Mutta sinulle oli olennaista, ketä rakastat."

Silloin muistin miten ymmärtämätön ja lapsellinen Gerard oli osannut olla, miten ailahtelevainen ja toisinaan huomionhakuinen. Sanoin että useimpiin avioliittoihin taisi päteä se, mitä sanottiin tarinoista: piti hylätä epäusko ja heittäytyä niiden vietäväksi. Toisin sanoen avioliittoa ei kannatellut täydellisyys vaan pikemminkin tiettyjen tosiasioiden välttely." (. 28-29)
Pidin Siirtymästä, sen sujuvasti etenevästä kerronnasta, pienistä maailmoja syleilevistä pohdinnoista arkisten touhujen keskellä ja siitä, miten arjesta kerrottiin jollain tapaa siten, ettei se oikeastaan tuntunut arjelta vaan sarjalta potentiaalisesti kiinnostavia keskusteluja. Fayen lapset on kirjassa häivytetty taustalle ja pääosan saa Faye, hänen kokemuksensa ja kohtaamansa ihmiset. 
 
Tämä kaikki toimi oikein hyvin, mutta silti ihmettelin kirjan viimeisellä sivulla (josta tarina mitä ilmeisimmin jatkuu sarjan seuraavaan osaan), miksi Cusk on herättänyt niin suurta innostusta lukijoissa. Hänen kirjansa ja teemansa selvästi avautuvat joille kuille paremmin kuin minulle, mutta näinhän se yleensä tietysti on kirjojen kanssa. Kaikki ei sovi kaikille. Silti en voi kieltää sitä, että vähän harmittaa, kun näin suositun kirjailijan teos jäi melkeinpä "ihan kiva" -asteelle. Enkä edes usko, että Ääriviivojen lukeminen olisi muuttunut tätä seikkaa, sillä mielestäni pääsin kirjan henkilöihin aika mukavasti kiinni ja kirja tuntui seisovan aivan omilla jaloillaan. 
 
Goodreadsiin Siirtymä saa minulta kolme tähteä. Mutinoista huolimatta suosittelen kirjaa ihmissuhderomaanien ystäville.
 

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjaluotsi, Lukuisa, SivutielläTuijata.Kulttuuripohdintoja.
Kirjan tietoja: 
Rachel Cusk: Transit (2016)
Suomennos Kaisa Kattelus
S & S, 2019
218 sivua

Kommentit

  1. En ole itse vielä tätä lukenut (tulee rimakauhu, koska kuulun niihin Ääriviivojen suurrakastajiin!), mutta olen kuullut, että tästä osin puuttuu se, mihin suurin osa meistä ensimmäisessä osassa viehättyi: subjektiivisen ja objektiivisen kertojan rajalla leikittelyyn. Tämä tulee käsittääkseni lähemmäs Fayea, kun aiempi osa taas jättää hänet jopa maagisen kauniilla tavalla sivutarkkailijaksi.

    En siis usko, että lukukokemuksesi tosiaan on ensimmäisen osan lukemattomuudesta kärsinyt, mutta ehkä tämä kuitenkin on niitä trilogioita, joita itse suosittelisin lukemaan järjestyksessä. Ihan jo sen kaunokirjallisuuden uudistushenkisyyden vuoksi, joka Cuskista tietyissä piireissä niin kulttihahmon on jo lyhyessä ajassa ehtinyt tehdä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Faye ei tosiaan tässä kirjassa ollut mielestäni mikään sivutarkkailija vaan ihan reilusti kerronnan keskiössä - vaikka kyllähän kirjassa paljon muutakin poppoota on. Jännä asia tuo uudistushenkisyys - sitä on sitten varmaankin enemmän esillä tuossa trilogia ekassa osassa, koska tämä Siirtymä ei mielestäni ollut mitenkään "uudenlainen", vaikken tietenkään mikään asiantuntija tässä olekaan. No, kenties kokeilen Ääriviivojakin jossain vaiheessa.

      Poista
  2. Olen seuraillut postauksia Cuskin teoksista, mutta en ole vielä niitä lukenut. Kannattanee aloittaa Ääriviivoista, jos yleensä aloitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, juu, varmaankin. Tosin kuten totesin, mielestäni Siirtymä toimi ihan itsenäisenäkin romaanina - mutta kenties lukuelämyksestä tulee "ehjempi" jos aloittaa Ääriviioista. :)

      Poista
  3. Olen hypistellyt Cuskin kirjoja ja lukenut lehdistä joitakin arvioita hänen kirjoistaan, mutta ei ole syntynyt tarvetta ainakaan toistaiseksi lukea häneltä mitään. Kirjoituksesi perusteella jätän Cuskin jatkossakin rauhaan. Cuskin teemat eivät jaksa kiinnostaa minua enkä oikein saa otetta, mikä hänen tyylissään voisi olla niin hienoa, että pelkästään sen takia viitsisin kirjoihinsa tarttua. Mutta ehkä joskus tartunkin juuri siksi, että tekee mieli ottaa selvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minulla ainakin uteliaisuus oli suurin syy ottaa tämä kirja lukuun. :D Tulipahan nyt tätäkin kokeiltua. Vaikka nyt tuntuukin, että Ääriviivat olisi voinut olla enemmän kokeilemisen arvoinen... "itsenäinen jatko-osa" maininta kirjan takakannessa on aina vähän ristiriitainen juttu, miten itsenäinen se sitten lopulta on ja pitäisikö kuitenkin lukea se edellinen osa. :)

      Poista
  4. Täällä yksi ihmissuhderomaanien ystävä! Mutta kokeilen sitä trilogian ekaa osaa ja katson sitten innostunko lukemaan lisää. /Mari

    VastaaPoista
  5. Minulle kävi Ääriviivojen kanssa oudosti. Aloitin sen kerran ja jätin kesken 10 prosentin sääntöni mukaisesti, koska en saanut siitä mitään irti. Sitten niin moni kehui sitä, että luin uudelleen pidemmälle. Sillä kertaa jäi ehkä 10 % lukematta. Harvoin jätän kirjan enää siinä vaiheessa kesken. Nämähän ovat lyhyitäkin. Mutta pakko oli todeta, ettei Cusk ole minun kirjailijani. Edes HelsinkiLit-keskustelu ei muuttanut asiaa, vaikka joidenkin kirjailijoiden kohdalla niin on käynyt. Onneksi muuta lukemista riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa erikoinen taival Cuskin kanssa. Olet ainakin yrittänyt! 😊 Minulta jäivät Lit-keskustelut väliin, mutta jotain niistä sentään kantautui korviini ja osin niiden vuoksi nyt kokeilin tätä. Cusk-intoilut taidan silti jättää jatkossa muille.

      Poista
    2. HelsinkiLit-keskustelut voi edelleen katsella ja kuunnella Yle Areenassa. En minäkään paikan päällä ollut.

      Poista
    3. Aivan, pitääpä käydä tutkimassa Areenan tarjontaa. Käytän sitä niin harvoin, ettei muistunut se tässä mieleen.

      Poista
  6. Mietin eilen ihan samaa, että miksi jokin kovastikin kehuttu teos jättää itselle juuri tuon ”ihan kiva” -fiiliksen. Ehkä teema, tarina tai kieli ei sitten resonoi omassa kokemus- tai ajatusmaailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmaan on. Lukijoita ja kirjailijoita on niin moneen junaan. Mutta vaikka jääkin tuo ihan kiva -fiilis, on sekin minusta parempi kuin ettei ollenkaan kokeilisi kirjaa.

      Poista
  7. Cuskin kirjoista on kohuttu ”kirjallisuustieteellisistä” syistä eli varsinkin Ääriviivojen poikkeuksellisen kerronnan takia; minäkertoja häivyttää itsensä ja äänessä ovat hänen tapaamansa henkilöt omine tarinoineen. Kirjat kuitenkin toimivat minusta erinomaisesti vaikkei ollenkaan miettisi kerronnan kiemuroita. Varasin jo trilogian kolmennan osan Kudoksen kilrjastosta, mutta ehkä kuitenkin odotan kirjan suomennosta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.