Karl Ove Knausgård: Syksy

Kuukauden kieli -haasteen helmikuun kielestä norjasta muodostui minulle yllättävän haastava kieli. Dekkarit eivät innostaneet lukupuuhiin ja kun koetin löytää jotain muuta, tuntui ettei mikään muukaan norjasta käännetty kirja nappaa niin paljon, että saisin luettua kirjan loppuun asti. Siri Pettersenin fantasiakirjat ovat aidosti minun makuuni olevaa norjalaista kirjallisuutta, mutta kun olen jo lukenut kaiken häneltä käännetyn niin tämä tieto ei paljon mieltä lämmittänyt. Päätin sitten viimein kokeilla Karl Ove Knausgårdilta uuden kirjasarjan avausosaa, jonka sivumäärä vaikutti sen verran maltilliselta, että uskoin sinnitteleväni kirjan viimeiselle sivulle.

Sinnittelyn puolelle Syksy (Like, 2016) menikin, mutta haa! kirja on nyt luettu ja helmikuinen norja on suoritettu. Haaste siis etenee, vaikka vauhti ei päätä huimaa. Vain kolme kieltä luettuna, mutta unkari ja kiina ovat kyllä jo kiikarissa. Albanian taidan silti jättää suosiolla väliin ja hollantikin on hieman kiikun kaakun, mutta katsotaan, kenties sittenkin löydän siihen jotain.

Syksy aloittaa neliosaisen kirjasarjan, jossa Knausgård kirjoittaa lyhyitä juttuja syntymättömälle tyttärelleen. "Tämmöistä täällä maailmassa on" -tyylisiä tarinoita on tarjolla yksi vuoden jokaiselle päivälle, ja Syksyssä jutut on ryhmitelty syys-, loka- ja marraskuuotsikoiden alle. Juttujen aiheina ovat mm. omena, bensiini, salamat, sänkipellot, yksinäisyys, oksennus, napit ja paju, joten arkisten asioiden ja ilmiöiden piirissä liikutaan.

"Napit, nuo pienet laatat, joilla kiinnitämme kankaanpaloja yhteen vartalomme suojaksi, edustavat niin vanhaa tekniikkaa, että sitä tulee harvoin ajatelleeksi tekniikkana. Napit ovat keksintöjen, edistysaskeleiden ja kehitystyön piirin ulkopuolella, ja vaikka markkinoille on vuosien varrella tullut uusia menetelmiä kangaskappaleiden yhdistämiseen, kuten vetoketju ja tarranauha, napit pitävät pintansa. Se johtuu niiden täydellisestä muoto-funktiosuhteesta, niissä ei ole mitään parannettavaa." (s. 186)

Parhaimmillaan Syksyn jutuissa on osuvia huomioita, ja Knausgård osaa myös yhdistää omaa arkeaan taitavasti käsittelemiinsä aiheisiin. Nappi-juttu on eräs suosikkejani, samoin autoja ja kyykäärmeitä käsittelevät jutut. Niiden vastapainoksi kokoelmaan mahtuu paljon melko yhdentekevän oloista tekstiä, joka meni minulla aivan läpiluvuksi. Kokonaisvaikutelmani Syksystä jäikin kovin vaisuksi, eivät muutamat ilopilkut riittäneet nostamaan kirjan tähtimäärää kahta korkeammaksi.

***

Osallistun kirjalla Kuukauden kieli -haasteeseen, jossa kuittaan suoritetuksi helmikuun kielenä olleen norjan. Kirjankansibingossa aloitan bingoilun ruudusta 'Puu':

Goodreads: 2 tähteä

Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Les! Lue!, Nannan kirjakimara ja 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

Kirjan tietoja:

Karl Ove Knausgård: Om høsten (2015)

Suomennos Jonna Joskitt-Pöyry

Like, 2016

217 sivua