Dekkariviikko: 3 x komisario Maigretin tutkimuksia

Innostuin alkukeväällä lukemaan muutaman Georges Simenonin komisario Maigret -dekkarin, ja dekkariviikolla on hyvä niputtaa lukutunnelmat miniarvioihin. Ennen niitä totean kuitenkin, että oma Maigret-intoni on virinnyt aivan vastikään. Luin kyllä jokusen Maigretin nuorempana, mutta silloin jäyhän komisarion tutkimukset tuntuivat auttamatta liian verkkaisilta ja usein suorastaan tylsiltä. Sittemmin lukumakuni on jalostunut ja osaan jo arvostaa Maigretien erityispiirteitä ja tarkkaa psykologista otetta ihmisluonteeseen. Kaikilla lukemillani Maigret-dekkareilla oli mittaa vain voin parisataa sivua, joten ne olivat senkin ansiosta virkistäviä poikkeuksia verrattuna usein kovin muhkeisiin nykydekkareihin. Yhteiskunnallisia analyysejä tai pitkiä pohdintoja kirjoista ei löydy, mutta toisaalta ajakuvaa tarjotaan erilaisiin ihmisiin ja heidän luonteisiinsa keskittyvien tutkimusten kautta. Muun hyvän lisäksi Maigretit vievät lukijan aikamatkalle niihin vuosiin, jolloin poliisintyö ei ollut niin teknologian kyllästämää kuin nykyään. Vanhanaikaisista, napakoista dekkareista pitäville komisario Maigret -tarinat ovat siis edelleen erinomainen valinta.

Maigret Vichyssä

Maigret Vichyssä oli tämän lukemani kolmikon paras Maigret-tarina. Ranskaa tuntevat osaavat jo kirjan nimestä päätellä, että tapahtumapaikkana on Keski-Ranskassa sijaitseva, lähteistään tunnettu Vichy, jossa Maigret parantelee oloaan. Maigret ei varsinaisesti ole sairas, mutta komisarion ystävän tohtori Pardonin mielestä elimistön puhdistus tekee komisariolle terää. Niinpä Maigret lähtee vaimonsa kanssa Vichyyn ja kas, lähteiden ja pitkien puistokävelyjen lomasta esiin nousee murha. Paikkakunnalla pitkään asunut, itsekseen viihtynyt Hélène Lange löydetään murhattuna eikä Maigret malta pitää näppejään erossa tapauksesta. Mitä salaperäisen, kauniin naisen menneisyydestä paljastuu?

Pidin tästä kirjasta erityisesti siksi, että sen miljöö oli hieman erilainen verrattuna muihin lukemiini Maigreteihin. Uudenlaiset tapahtumapaikat tuovat aina vaihtelua tuttuihin kuvioihin, ja lisää vaihtelua saatiin siitä, että madame Maigret oli myös runsaasti mukana juonenkäänteissä. Hänen läsnäolonsa tosin on kovin hillittyä, mutta niinhän on Maigretien tunnelma muutoinkin. Tällöin pienet jutut korostuvat ja kävelyretkien lomassa ratkottu murhajuttu oli yllättävän tiivistunnelmainen. Goodreadsiin kirja saa minulta neljä tähteä.

Maigret epäonnistuu

Maigretin epämieluisa lapsuudentoveri Fumal tulee pyytämään komisariolta apua, sillä hänen henkeään on uhattu. Maigret suhtautuu pyyntöön hieman nihkeästi, mutta sitten  Fumal murhataan kotonaan ja Maigret joutuu tutkimaan rikosta, jonka uhri on mitä ilmeisimmin ollut kaikkea muuta kuin jaloluonteinen mies.

Tässäkin kirjassa nostan esille vähäeleisen taitavan miljöökuvauksen. Fumalin taloon tiivistyy uskomaton määrä pahansuopuutta ja ihmisluonteen kieroutta, ja talossa asuvat ja liikkuvat henkilöt heijastelevat kukin omalla tavallaan Fumalin ympärilleen levittämään synkkyyttä. Simenon osaa todella hienosti luoda julmia ja onnettomia ihmistyyppejä keskelle tavallisen oloista arkea, ja tämä onkin iso osa Maigret-tarinoiden viehätystä minun silmissäni. Maigret epäonnistuu saa neljä tähteä Goodreadsiin.

Maigret ja kuollut kauppamatkustaja

Kuolleen kauppamatkustajan arvoituksen ydin eli kaksoiselämä selviää harmillisesti jo kirjan takakannesta, mutta onneksi tarinaan jää muutakin ruodittavaa. Maigret ja kuollut kauppamatkustaja ei ollut tunnelmaltaan aivan niin intensiivinen kuin kaksi muuta lukemaani Maigretia, ja syy tähän on kenties kauppamatkustajan värittömän oloisessa persoonassa, johon edes kaksoiselämä ei puhalla tarpeeksi vetovoimaa. Sinänsä rikosjuttu on näppärästi rakennettu ja varsinkin loppuratkaisu on melkoisen kekseliäs verrattuna kahteen edellä käsiteltyy kirjaan. Keskinkertaisen hyvä Maigret-tarina saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.

***

Goodreads: Maigret Vichyssä ja Maigret epäonnistuu saavat 4 tähteä,  ja Maigret ja kuollut kauppamatkustaja 3 tähteä.

Mistä kirjat minulle? Lainasin kirjastosta

Kirjojen tietoja:

Georges Simenon: Maigret à Vichy (1968)

Suomennos Irmeli Sallamo

Otava, 1984

211 sivua

Georges Simenon: Un échec de Maigret (1956)

Suomennos Irmel Nykänen

Otava, 1998

196 sivua

Georges Simenon: M. Gallet décédé (1961)

Suomennos Irmel Nykänen

Otava, 1998

202 sivua