Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat (Flavia de Luce #10)

Flavia de Lucen leppoisan nokkelat salapoliisitutkimukset sopivat omaan kesälukemistooni aivan täydellisesti, ja uusin suomennos Kuolon kultaiset kiehkurat (Bazar, 2019) päätyi lukupinooni juuri mukavasti kesälomaviikolla. Nuoren neidin näpsäkkä ote elämään ja kuolemaan oli sarjan edellisessä osassa erinomaisen terävää, ja olipa kivaa huomata, että sama hyvä meno jatkuu tässä uudessakin kirjassa, joka on itse asiassa jo sarjan kymmenes osa. Sarjan tasossa on ollut pientä ailahtelevaisuutta, mutta vaisuimmat osat ovat toivottavasti nyt jääneet taakse.

Kirjan tapahtumat pärähtävät käyntiin Flavian Feely-sisaren hääjuhlalla ja kuinkas ollakaan, hääkakusta löytyy kuolleen, palsamoidun ihmisen sormi. Lisäksi Flaviaa ja Doggeria pyydetään etsimään kadonneita kirjeitä, ja kun he törmäävät yks kaks murhapaikalle ja Buckshawin kartanoon saapuu vaivoiksi pari omalaatuista lähetyssaarnaajaa, on rikoksenhuuruinen soppa valmis ja Arthur W. Dogger & kumppanit ovat saaneet kimurantin jupakan selvitettäväkseen. Siitä ei totisesti puutu käänteitä ja henkilögalleriakin pursuilee mitä erikoisempia tyyppejä, mutta kokonaisuus toimii yllättävän hyvin. Minulla oli muutaman kerran tunne, että oi oi miten juoni leviää sinne ja tänne, mutta toisaalta pieni mutkikkuus ja veitsenterävää huomiokykyä vaativa ripeä toiminta sopii Flavialle ja Doggerille - ja lopussa kaikki kyllä vedettiin sievästi yhteen.

"Maan päällä ei ole kodikkaampaa paikkaa jutella ruumiinryöstöstä kuin lempeästi keinuva junanvaunu sateella. Jatkuva edestakainen heilahtelu raiteilla ikään kuin saa ajatukset irtonaisiksi ja vie ne sellaisille uomille, joista ei osaisi unelmoidakaan takan ääressä."

Kuolon kultaiset kiehkurat ei sinänsä tuo mitään suurta uutta Flavia-sarjaan, mutta sarjaan olennaisesti kuuluvat tutut jutut olivat oivallisesti paikoillaan ja juoni rullasi hyvillä kierroksilla eteenpäin. Harmittelin tosin hieman sitä, ettei de Lucejen sukusalaisuuksiin kajottu tässä osassa laisinkaan, ne kun ovat aina olleet kiehtova lisä nykyhetken arvoituksiin. Mutta näinkin Kuolon kultaiset kiehkurat oli viihdyttävää luettavaa, ja kirja saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Jutun lopuksi vielä näyte Flavian filosofoinnista:

"Mutta loppujen lopuksi, kun asiaa oikein miettii, me olemme vain pölyhiukkasia leijailemassa yhdessä ikuisuuden halki, ja niin ollen on mukavaa ajatella sitä, että tavalla tai toisella, hyvässä ja pahassa, olemme kurottaneet muita kohti ja koskettaneet toisiamme.

    Siitä kemiassakin on lopulta kyse, eikö olekin?"

****

Kirjan kannessa komeilee puolikuu, joten ruksaan Kirjankansibingosta ruudun 'yö':

POPSUGAR 2019 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan 'a book that includes a wedding', sillä kirja pyörähtää säpäkästi käyntiin Flavian Feely-sisaren häähumulla.

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Kirja oli Hesarin viikon kirjana jokunen viikko sitten, ja se siis kuului osana Hesarin tilaukseeni.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Yöpöydän kirjat, Tuijata.Kulttuuripohdintoja, Kirjasähkökäyrä

Kirjan tietoja:

Alan Bradley: The Golden Tresses of the Dead (2019)

Suomennos Maija Heikinheimo

Bazar, 2019

367 sivua