Delphine de Vigan: Nothing Holds Back the Night

Delphine de Viganin omaelämäkerrallinen romaani Nothing Holds Back the Night (Bloomsbury, 2014; suomennettu nimellä Yötä ei voi vastustaa) on eittämättä paras kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. de Vigan kertoo kirjassa Lucile-äitinsä elämästä ja itsemurhasta, tämän laajan perhepiirin vaiheista ja omasta elämästään, jonka tasapainoa Lucilen mielenterveydelliset ongelmat horjuttivat. Kokonaisuus on todella koskettava, täynnä arjen pieniä iloja ja suruja, mutta mitä edemmäs kirjaa lukee, synkkien sävyjen määrä vain lisääntyy. Nothing Holds Back the Night ei silti piehtaroi ylenmäärin Lucilen vaikeuksissa tai tämän perheen kohtaamissa onnettomuuksissa vaan de Vigan kirjoittaa perheestään ja suvustaan kunnioittavasti ja kauniisti, tuoden heidät lähelle lukijaa mutta silti kaikkea tapahtunutta katsellaan muistojen utuisen lasin läpi.

"Lucile's pain was part of our childhood and later part of our adult life, Lucile's pain probably formed my sister and me. Yet every attempt to explain it is doomed to failure. And so I am forced to content myself with writing scraps, fragments and conjecture.

    Writing can do nothing. At very best it allows you to ask questions and interrogate memory." (s. 31)

Nothing Holds Back the Night kertoo Lucilen tarinan, mutta de Vigan lähestyy kohdettaan kiertäen ja kaartaen, kertoen kirjan alkupuolella laajasti tämän lapsuudesta ja nuoruudesta yhdeksänlapsisen perheen keskellä. Sitten on omien kipeiden muistojen vuoro. Kaunis Lucile pysyi monella tapaa arvoituksellisena naisena jopa kahdelle tyttärelleen, ja perhemuisteloistakin välittyy tietynlainen etäisyys Lucilen olemukseen ja siihen, millainen tyttö ja nainen Lucile todella oli. Lapsimallista varttui boheemia elämää viettävä aikuinen nainen, ja hänen ympärillään pyöri kultturellia väkeä ja miehiä. Tupakka, alkoholi ja jopa huumeet värittivät Lucilen arkea, ja välillä hänen herkkä mielensä järkkyi siinä määrin, että hän vietti pitkiä aikoja sairaalassa. Tyvenempääkin säätä Lucile sai kokea, ja nämä jaksot ovat kuin valopilkkuja kirjan sivuilla.

"Lucile's black is like the painter Pierre Soulages's. Lucile's black is an ultra-black, whose reflections, intense highlights and mysterious light point to an elsewhere." (s. 340)

Pidin de Viganin kerrontatyylistä tavattoman paljon. 'Absolutely stunning' julistaa kirjan etukansi, eikä liioittele yhtään. de Vigan ei kaihda Lucilen elämän kivuliaiden yksityiskohtien paljastamista, ja paikoin Nothing Holds Back the Night tuntuu kuin sydänverellä kirjoitetulta. Taitavasti de Vigan tuo myös kirjan kirjoittamisprosessin esille kirjassaan, ja se nivoutuu saumattomasti muuhun ainekseen. Kyyneleiltä ei voinut välttyä kirjan loppupuolella, ei lukija eikä kirjan kirjoittaja.

Goodreadsiin Nothing Holds Back the Night saa totta kai täydet viisi tähteä. Tässä on kirja, jota haluan suositella aivan kaikille. Englanninkielinen versio on mielestäni aika helposti lähestettyvää kieltä, mutta kuten jo jutun alussa mainitsin, myös WSOY:n kustantama suomenkielinen versio löytyy.

"Then Violette says something which makes me smile: You know, you've started something." (s. 177)

****

Lukuhaastepisteitä ropisee tällä kertaa runsaasti:

Osallistun kirjalla Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaasteeseen ja Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen. Lukemattomat naiset -haasteessa saan merkinnän kohtaan IV. Kirja tytöstä/naisesta, joka on erilainen kuin sinä. POPSUGAR 2019 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan 'a novel based on a true story'. Kirjankansibingossa ruksaan ruudun 'Nainen':

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain kirjan Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegialta. Kiitos ♥.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kulttuuri kukoistaa, Kartanon kruunaamaton lukija, Pieni kirjasto ja Leena Lumi
Kirjan tietoja:
Delphine de Vigan: Rien ne s'oppose à la nuit (2011)
Translation George Miller
Bloomsbury, 2014
341 pages