2 x TBR: Yövartio ja He eivät tiedä mitä tekevät

Lueskelin kesäkuun lopulla pari kirjaa TBR-listaltani. Bloggattavien kirjojen pinoni on sen verran iso (ja viime viikonlopun lukumaraton vain kasvatti sitä entisestään), että niputan TBR-kirjat tähän juttuun. Miniarvioita, olkaapa hyvät:

Sarah Watersin Yövartio (Tammi, 2007) oli minulle pienoinen pettymys. Kirjan jujuna on nurin niskoin käännetty aikajana, eli kirja alkaa vuoden 1947 tapahtumista, ja hyppää asteittain taaksepäin. Lopussa piti siis muistaa, miten kirjan ensimmäinen osuus päättyi, jotta kaikki juonilankojen hienoudet sai kauniisti päätökseen. Tämä oli liiallinen vaatimus minun kesälomalle lerpahtaneille aivonystyröilleni, ja kirjan ensimmäisen osan loppusivut piti lukea uudelleen. Ärsyttävää kikkailua, mietin muutamaan otteeseen.

Kirjan plussapuoliin kuului erityisesti Kayn salaperäinen, vaitonaisen tyylikäs henkilöhahmo. Kayn ja muutaman muun nuoren englantilaisen kohtalot kietoutuvat yhteen toisen maailmansodan vuosina, mutta onneksi kirjassa oli tuskin nimeksikään sotakuvausta. Sen sijaan tapahtumat keskittyivät henkilösuhteisiin, mutta niiden jännitteet eivät oikein saaneet minua pihteihinsä. Lisäksi olisi mielelläni lukenut Kayn vaiheista enemmän ja jättänyt vaikkapa Duncanin tuskailut vankilaoloissa vähemmälle. Loppuarvioksi tulee kolme Goodreads-tähteä. Paras lukemistani Watersin kirjoista on edelleen uusin suomennos, Parempaa väkeä.

Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi, 2014) sai Finlandia-palkinnon. Palkinnon myöntämisen aikoihin minulla oli jonkinlainen 'haluan tukea kotimaista kirjallisuutta' -kausi, ja ostaa päräytin Valtosen kirjan normaalihintaan e-kirjakaupasta. Nyt totean jälkiviisaasti, että ne rahat olisi kannattanut käyttää johonkin enemmän marginaalissa olevaan kirjaan. Finlandia-voittajaa taidetaan myydä muutoinkin melko mukavasti, ja kirjan viimein luettuani se oli juoniratkaisuiltaan sen verran keskinkertainen, että kirjaan käytetty rahasumma tuntuu jokseenkin heikolta sijoitukselta.

Valtosen kirjasta ei aineksia ja ulottuvuuksia puutu. Amerikkalaisen miehen ja suomalaisen naisen suhteesta ja sen hedelmästä saadaan aikaiseksi trillerimäinen tarina dystopiamausteilla. Amerikkalaista elämäntapaa ja yhteiskuntaa ehditään vertailla suomalaiseen, eläinaktivismia ja tieteen roolia analysoidaan ja olikohan vielä jotain muutakin. Tarina pysyy kasassa ja etenee sujuvasti, mutta kaikki rönsyt päättyivät lopulta yllättävän vähin yllätyksin. Suurta jännitystäkään ei yli viiden sadan sivun aikana kehkeytynyt, joten lukutunnelmani lässähtivät keskinkertaiselle kolmen tähden tasolle. Ehkä luin kirjaa liian juonivetoisesti, kun hienot ja maailmoja syleilevät teemat eivät nostaneet lukutunnelmiani tämän korkeammalle.

Helmet-haasteessa Jussi Valtosen kirja menee kohtaan 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.

Goodreads: Molemmat kirjat saavat kolme tähteä

Mistä kirjat minulle? Omia ostoksia

Muualla verkossa:

* Yövartiota on luettu mm. blogeissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Leena Lumi, Todella vaiheessa ja Lukuisa

* Valtosen kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Jokken kirjanurkka, Annelin kirjoissa ja Kirsin kirjanurkka

Kirjojen tietoja:

Sarah Waters: The Night Watch (2006)

Suomennos Helene Bützow

Tammi, 2006 (Keltainen kirjasto nro 382)

509 sivua

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Kansi Jussi Kaakinen

Tammi, 2014

558 sivua