2 x TBR: Yövartio ja He eivät tiedä mitä tekevät

Lueskelin kesäkuun lopulla pari kirjaa TBR-listaltani. Bloggattavien kirjojen pinoni on sen verran iso (ja viime viikonlopun lukumaraton vain kasvatti sitä entisestään), että niputan TBR-kirjat tähän juttuun. Miniarvioita, olkaapa hyvät:


Sarah Watersin Yövartio (Tammi, 2007) oli minulle pienoinen pettymys. Kirjan jujuna on nurin niskoin käännetty aikajana, eli kirja alkaa vuoden 1947 tapahtumista, ja hyppää asteittain taaksepäin. Lopussa piti siis muistaa, miten kirjan ensimmäinen osuus päättyi, jotta kaikki juonilankojen hienoudet sai kauniisti päätökseen. Tämä oli liiallinen vaatimus minun kesälomalle lerpahtaneille aivonystyröilleni, ja kirjan ensimmäisen osan loppusivut piti lukea uudelleen. Ärsyttävää kikkailua, mietin muutamaan otteeseen.

Kirjan plussapuoliin kuului erityisesti Kayn salaperäinen, vaitonaisen tyylikäs henkilöhahmo. Kayn ja muutaman muun nuoren englantilaisen kohtalot kietoutuvat yhteen toisen maailmansodan vuosina, mutta onneksi kirjassa oli tuskin nimeksikään sotakuvausta. Sen sijaan tapahtumat keskittyivät henkilösuhteisiin, mutta niiden jännitteet eivät oikein saaneet minua pihteihinsä. Lisäksi olisi mielelläni lukenut Kayn vaiheista enemmän ja jättänyt vaikkapa Duncanin tuskailut vankilaoloissa vähemmälle. Loppuarvioksi tulee kolme Goodreads-tähteä. Paras lukemistani Watersin kirjoista on edelleen uusin suomennos, Parempaa väkeä.


Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi, 2014) sai Finlandia-palkinnon. Palkinnon myöntämisen aikoihin minulla oli jonkinlainen 'haluan tukea kotimaista kirjallisuutta' -kausi, ja ostaa päräytin Valtosen kirjan normaalihintaan e-kirjakaupasta. Nyt totean jälkiviisaasti, että ne rahat olisi kannattanut käyttää johonkin enemmän marginaalissa olevaan kirjaan. Finlandia-voittajaa taidetaan myydä muutoinkin melko mukavasti, ja kirjan viimein luettuani se oli juoniratkaisuiltaan sen verran keskinkertainen, että kirjaan käytetty rahasumma tuntuu jokseenkin heikolta sijoitukselta.

Valtosen kirjasta ei aineksia ja ulottuvuuksia puutu. Amerikkalaisen miehen ja suomalaisen naisen suhteesta ja sen hedelmästä saadaan aikaiseksi trillerimäinen tarina dystopiamausteilla. Amerikkalaista elämäntapaa ja yhteiskuntaa ehditään vertailla suomalaiseen, eläinaktivismia ja tieteen roolia analysoidaan ja olikohan vielä jotain muutakin. Tarina pysyy kasassa ja etenee sujuvasti, mutta kaikki rönsyt päättyivät lopulta yllättävän vähin yllätyksin. Suurta jännitystäkään ei yli viiden sadan sivun aikana kehkeytynyt, joten lukutunnelmani lässähtivät keskinkertaiselle kolmen tähden tasolle. Ehkä luin kirjaa liian juonivetoisesti, kun hienot ja maailmoja syleilevät teemat eivät nostaneet lukutunnelmiani tämän korkeammalle.

Helmet-haasteessa Jussi Valtosen kirja menee kohtaan 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.

Goodreads: Molemmat kirjat saavat kolme tähteä
Mistä kirjat minulle? Omia ostoksia
Muualla verkossa:
* Yövartiota on luettu mm. blogeissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Leena Lumi, Todella vaiheessa ja Lukuisa
* Valtosen kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Jokken kirjanurkka, Annelin kirjoissa ja Kirsin kirjanurkka
Kirjojen tietoja:

Sarah Waters: The Night Watch (2006)
Suomennos Helene Bützow
Tammi, 2006 (Keltainen kirjasto nro 382)
509 sivua

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Kansi Jussi Kaakinen
Tammi, 2014
558 sivua

Kommentit

  1. Oi, minä pidin Yövartiosta! Taidan olla hiljalleen kypsynyt Sarah Waters -faniksi:) Mitään tylsyyttä en kokenut, vaan olisin voinut jatkaa toisen mokoman.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen päätynyt siihen, etteivät Sarah Watersin kirjat ehkä ole minua varten. Niissä on Vieras kartanossa -kirjaa lukuun ottamatta (tämä ei ollut laisinkaan minun kirjani, en saanut mitään otetta kirjan tunnelmaan) ollut hyviä hetkiä, mutta joku kokonaisuudessa jää vähän vaisuksi. Mutta hyvä juttu, että Watersilla on omat ihailijansa. :)

      Poista
  2. Minusta He eivät tiedä mitä tekevät oli todella vaikuttava, vaikka olisinkin kyllä surutta karsinut alkupuolelta sitä yliopistomaailman kuvausta. Ymmärrän silti, että kirja jakaa mielipiteitä. Luulen, että kirjaan on tietyiltä osin kiinnostava palata joskus 10 - 15 vuoden päästä, ja siksi hankin sen myös omaan hyllyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtosen kirjasta olisi varmaan voinut karsia hieman sitä sun tätä, niin paljon siinä oli kaikenlaista. :) On kyllä jännä nähdä, mihin teknologia ja sen hyödyntäminen jatkossa kehittyy. Sen osalta Valtosen kirjassa oli kiinnostavia visioita.

      Poista
  3. Tuo Watersin kirja on minullakin kesken, koska ei vaan vedä. Sen sijaan Valtosen kirja kolahti sieltä ja täältä. Se jäi roimasti plussan puolelle useine teemoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Watersin kirja eteni minulla välillä ihan rivakasti, välillä taas oli aika nahkeaa. Ja sitten tietysti välillä piti kerrata, mitä olikaan tapahtanut... tsemppiä vaan kirjan kanssa. :) Minulla Valtosen kirjoista on parhaiten kolahtanut Siipien kantamat, joka todella onnistui koskettamaan. Ihana herkkä ja kaunis kirja.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.