Naistenviikko: Helena-sarja - Helen D. Boylston

Tänään käynnistyy kirjablogien Naistenviikko, jota emännöi Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija. Minulle on vaivihkaa kertynyt bloggauspinoon runsaasti viikon teemaan sopivia kirjoja, joten naistenviikon juttuja on luvassa blogissani viikon jokaisena päivänä. Tervetuloa mukaan seuraamaan postauksia!

Aloitan teemaviikkoni sukeltamalla lapsuus- ja nuoruusaikojeni nostalgian ytimeen. Luetaanko tämä? -blogin Kian ihana lukuhaaste Lapsuuteni kirjasuosikit innosti minut Helen D. Boylstonin Helena-sairaanhoitajasarjan pariin. Olen itse asiassa lukenut sarjaa blogiaikana aiemminkin, kolmisen vuotta sitten pyörineen Nostalgiset nuortenkirjat -haasteen aikana. Silloinen juttuni löytyy täältä, ja siinä käsitellään sarjan kahta ensimmäistä osaa, Helenan oppivuodet ja Sisar Helena. 

Tämä viehättävä sairaanhoitajasarjahan ei lukemalla kulu, joten lukaisin Helenan oppivuodet jälleen heinäkuun lukumaratonilla, ja maratonin jälkeen otin lukuun myös sarjan kaksi viimeistä osaa, Helena kotirouvana ja Helena palaa sairaalaan. Tällä kertaa saatoin poimia kirjat omasta hyllystäni, sillä Nostalgiset nuortenkirjat -haasteen jälkeen olen metsästänyt sarjan osat divarista. Kansiversioita löytyy kahdenlaisia (halusin koko sarjan hyllyyni, kansilla ei niin ollut väliä), ja kuvan valkopohjaiset ovat niitä omasta lapsuudestani tuttuja versioita:

Hyppäsin sarjan keskimmäiset osat tällä kertaa yli, sillä olen lukenut ne hankittuani sarjan itselleni, mutta blogijutun kirjoitteluun en tuolloin innostunut. Nyt harmittelen tätä, sillä sarjan kolmas osa, Helena, sininen sisar on mielestäni koko sarjan paras osa. Kirja kertoo työstä New Yorkin Henry Street -järjestössä, ja Helenan arkista aherrusta Harlemin kortteleissa kuvataan viiden tähden veroisesti. Sarjan muut osat olen arvioinut neljän tähden arvoisiksi, vaikka nostalgiapisteitähän kaikille kirjoille ropisee huimasti.

Helen D. Boylston julkaisi Sue Barton -sarjan seitsemän osaa vuosina 1936 - 1952, ja sarja on kestänyt yllättävän hyvin aikaa, eikä aikuisikäisten (uusinta)lukijoidenkaan kannata mielestäni kaihtaa sarjaa. Sarjassa kuvataan Suen eli suomalaisittain Helena Barryn os. Bartonin elämää siitä hetkestä alkaen, kun hän 18-vuotiaana aloittaa sairaanhoitajaopintonsa. En tiedä, montako kertaa luin sarjan läpi nuorempana. Voin vain todeta, että Helenan vaiheet eivät saaneet minua kyllästymään vaan pujahdin hänen tapahtumarikkaaseen elämäänsä säännöllisin väliajoin uudelleen ja uudelleen.

Aikuislukijan näkövinkkelistä Helenan elämästä kerrotaan sillä lailla realistisesti, ettei Helenan elämään mahdu uskomatonta määrää huimia käänteitä sisältäviä seikkailuja. Päinvastoin, kirjoissa kuvataan tavallista sairaanhoitotyötä, opiskelijaelämää asuntolassa, Helenan avioliittoa ja sen arjen haasteita, Helenan kotielämää ja paluuta työhön. Itsenäisen naisen elämänkaari nousee sarjan kuluessa hienosti esille, ja nyt ajatellen on aika jännää, että olin nuorempana yhtä innoissani sekä sarjan kuvaamasta sairaanhoitajan työstä että Helenan avioliittoelämän kuvauksesta. 

Sairaanhoitotyössä minua taisi luonnollisesti kiehtoa jännittävän oloinen ammatti. Opiskeluelämän kuvaus tuntui erilaiselta verrattuna tuttuun kouluarkeen ala- ja yläasteella. Nyt on helppo huomata, että miten kirjasarja ihannoi sairaanhoitajan työtä. Helana pitää esimerkkinään Florence Nightingalea, joka oman terveytensä uhallakin pelasti potilaansa.

"Minä olen tehnyt sen! Minä en pelännyt, sillä minä unohdin kokonaan itseni. Minä vain ajattelin, että jos hän vielä saa keuhkokuumeenkin lavantaudin lisäksi. Silloinhan... silloinhan minä olen oikealla alalla. Enkä minä enää pelkää yötäkään." (Helenan oppivuodet, s. 151)

Boylston oli itse sairaanhoitaja, joten Helenan omistautuminen työlleen on toki ymmärrettävää. Hän päättää palata työhön kotiäitivuosien jälkeen miehensä Billyn jouduttua tubin vuoksi parantolaan, ja pelkkä uusien päähineiden näkeminen saattaa Helenan liikutuksen valtaan:

"Helena hymyili muistellessaan tuota keskustelua ja katsahti vieressään tuolilla olevaa pahvilaatikkoa, missä olivat hänen uudet sairaanhoitajapäähineensä. Ne olivat kauniisti laskostetut ja reunassa kulki pieni röyhelö ja musta samettinauha. Helenalla ei ollut ollut myssyä päässä sen jälkeen, kun Tabitha oli syntynyt. Hänen katseestaan kuvastui hellyys, kun hän silmäili laatikkoa." (s. 41, Helena palaa sairaalaan)

Helenan asenne työhön on mielestäni hyvin nykyaikainen, sillä hän arvostaa ammattitaitoaan ja Helena kotirouvana -kirjassa tuskailee sitä, että hänelle annettu laadukas koulutus valuu hukkaan lapsia hoitaessa. Ajankuvasta kertonee se, että Billyn parannuttua sairaalan johdossa oletetaan automaattisesti, että Helena palaa jälleen kotiin lastensa luo, mutta Bill tuntee rakkaan Helenansa paremmin:

"Kuulehan, ystävä hyvä, Bill sanoi yhtäkkiä vakavalla äänellä. - Uskotko, että työstä eroaminen olisi hänelle onneksi? Hän pitää kovasti sairaalatyöstä ja hän on ollut onnellinen siellä teillä. Näin sen selvästi joka kerta, kun hän kävi minua tapaamassa." (Helena palaa sairaalaan, s. 176)

Helenan ja Billyn suhde on hyvin tasa-arvoinen, he kunnioittavat ja arvostavat toisiaan ja ovat vuosien saatossa oppineet tuntemaan toistensa viat. Kahden aikuisen ihmisen avioliittokuvaus vetosi jostain syystä minuun jo nuorena, sillä muistan todella elävästi sarjan päätöskohtauksen, jossa Billy kotiutuu parantolasta ja yllättää perheensä saapumalla yks kaks keskelle perhehulinaa. Sarjan päätössivujen lämminhenkinen perhepotretti muodostaakin viehättävän ja onnellisen lopun Helenan tarinalle.

Helena-sarja antaa jalon kuvan sairaanhoitajan työstä, mutta onneksi omalla kohdallani jossain vaiheessa ymmärsin, ettei tämän ammatin todellisuus ole minulle sopivin ala. Sarjan uudelleen luku on silti ollut ihana, hauska ja välillä jopa nenäliinoja vaativa kokemus. Helenan pirteys ja tarmokkuus ärsyttää toisinaan, hän onnistuu ihmistuntemuksellaan ratkaisemaan hämmentävän määrän lähipiirinsä ongelmia, mutta siitä huolimatta tai juuri näiden piirteidän ansiosta Boylstonin sarja tavoittaa sopivalla herkkyydellä naisen elämän ilot ja surut, vaipumatta liialliseen imelyyteen.

"Ajatella, eilen illalla hän oli vielä omassa pikku huoneessaan, nyt siitä tuntui olevan iäisyys. Sairaala, josta hän oli niin paljon unelmoinut, lepäsi hänen ympärillään hiljaisena ja pimeänä. Hän katseli valtavia rakennuksia, jotka kohosivat kohti öistä taivasta, ympärillä kohosi suurkaupunki ja kaukaa kuului lähestyvän ambulanssin ulvontaa.

    - Minä tulen aivan varmasti pitämään tästä kaikesta, hän ajatteli." (Helenan oppivuodet, s. 21)

♥

Goodreads: Kaikki lukemani osat saavat 4 tähteä

Mistä kirjat minulle? Ostin divarista

Muualla verkossa: Helena-sarjaa on luettu blogissa Luetut, lukemattomat

Kirjojen tietoja:

Helen D. Boylston:  Sue Barton, Student Nurse (1936)

Suomennos Kaisa Orjatsalo

Tammi, 1968 (7. painos)

153 sivua  

Helen D. Boylston:  Sue Barton Neighborhood Nurse (1949)

Suomennos Lea Karvonen

Tammi, 1979 (4. painos)

208 sivua

Helen D. Boylston:  Sue Barton Staff Nurse (1952)

Suomennos Annikki Saarikivi

Tammi, 1979 (4. painos)

184 sivua