Oksan hyllyltä

Yöpöydän kirjat -blogin tammikuussa alkanut Uudelleen luettua -lukuhaaste houkutteli lukemaan uudelleen kirjoja. "Tämän kirjan voisin lukea uudelleen" , tulee monesti todettua kun on lukenut jonkin erityisen hyvän kirjan. Niinpä niin, ja sitten aika kuitenkin näyttää ainakin minulla kuluvan uusien (=ei vielä luettujen) kirjojen parissa. Hassua, miten tähänkin haasteeseen piti hieman pinnistellen lukea kirjoja, vaikka koetin poimia uudelleen lukuun todella hyviä kirjoja. Uudelleen lukuun käytetty aika tuntuu olevan pois jonkin muun, lukemattoman kirjan lukuajasta ja uudelleen luku näköjään vaatii ankaraa priorisointia ja lukuhermojen hallintaa. 😄 Siitä huolimatta hyllyihini taitaa myös jatkossa kerääntyä kirjoja uudelleen lukemista odottamaan. Luettujen listani jäi silti mielestäni vaatimattomaksi, ja vain kaksi lukemistani on sellaisia, jotka luin juuri tähän Uudelleen luettua -haasteeseen ( Tainaron ja Lumen taju ). Haaste sai alkuvuoden ja kesän aikana vet...

Peter Høeg on minulle yhden kirjan mies. Susanin vaikutus oli ihan ok (paitsi että eipäs juuri jäänyt muistijälkiä ko. kirjasta... oli jonkinmoinen scifi-jännärisysteemi?), esikoisteos Kuvitelma 20. vuosisadasta sen sijaan oli minulle liian erikoinen tapaus ja jäi kesken. Ja ne muut paitsi se yksi - pahoittelut, ei ole kiinnostanut tutustua. Mutta se yksi on totta kai vangitsen lumoava Lumen taju (Tammi, 1993). Siinä oli sitä jotain heti ensimmäisistä riveistä alkaen. Jopa siinä määrin, että hämmennyn edelleen isosti, kun luen jotain muuta kuin ylistäviä arvioita tästä eräästä kaikkien aikojen lempikirjastani. Siis mitä mitä, voiko Smillan jäätävän tyyni viehätysvoima jättää kylmäksi? "Pakkasta on harvinaiset 18 astetta celsiusta ja sataa lunta ja sillä kielellä joka ei enää ole minun kieleni on tämä lumi qanakia, isoja lähes painottomia kiteitä, jotka tulevat tupruamalla ja peittävät maan kerroksella valkoista vitiä. Joulukuun pimeys kohoaa haudasta, se tuntuu yhtä äärett...

Kliksuttelin jokunen vuosi sitten Kobon e-kirjakaupasta muutamalla eurolla Complete Works of Louisa May Alcott -kokoelmateoksen. Luettavaa on hurjat 7601 e-sivua!! Eli kaikki ne lapsuudesta tutut kirjat - Pikku naisia , Pikku miehiä , Plumfieldin pojat jne. - ja paljon muuta. Alcottin kirjojen uudelleen luku on kangastellut mielessäni jo pidemmän aikaan, ja Lapsuuteni kirjasuosikit -haaste antoi tarpeellisen lisäpotkun aikomuksiin.  Kesän aikana luin rauhalliseen tahtiin kirjat Little Women (1868) ja sen jatko-osan Good Wives (1869). Nuoruudessani tutustuin tietysti suomenkielisiin käännöksiin, mutta nyt oli mielenkiintoista lukea alkukieliset kirjat. Kieliversioiden välisiin vertailuihin en tosin innostunut, mutta Wikipedia tietää , että vasta 2000-luvun suomennokset ovat lyhentämättömiä. Suomennoksissa olen nähnyt sekä nimet Pikku naisia I & Pikku naisia II että Pikku naisia & Viimevuotiset ystävämme . Pikku naisia I & Pikku naisia II -variaatio edustaa uud...

P. L. Traversin Maija Poppanen puistossa sai kunnian olla elokuun lukumaratonini aloituskirja. Valitsin kirjan lukupinooni Helmet-lukuhaasteen vuoksi: jokin Poppas-kirja oli minulle helpoin mahdollinen valinta kohtaan 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja . P. L. Travers syntyi Maryborough'ssa, Australiassa vuonna 1899, ja Helmet-haasteilijoille vielä toinenkin vinkki: P. L. Travers on taiteilijanimi, joten Poppaset sopivat hienosti myös haasteen kohtaan 7. Olen lukenut aiemminkin blogissani Poppasia, sillä muutama kesä sitten tutustuin aivan uuteen Poppas-käännökseen ja kuvitukseen . Huh, siinäpä oli järisyttävä lukuelämys! Totesin, että minun on syytä pysytellä jatkossa vanhempien painosten parissa. Onneksi niitäkin on vielä kirjastossa, ja paikalla sattui olemaan Maija Poppanen puistossa (WSOY, 1984). Jo vain oli tuttua ja turvallista Poppasta! Banksin perheen nimiä ei oltu suomennettu ja kuvitus oli sitä samaa jota tuijottelin lapsuudessani. ❤ Poppaset eivät k...

Luetaanko tämä? -blogin Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaaste tarjosi oivallisen tekosyyn palata jälleen Enid Blytonin Viisikko -sarjan pariin. Olen (uudelleen)lukenut sarjan alkupäästä jo kahdeksan osaa blogini aikana, mutta postailemaan olen innostunut vain kolmesta lukemastani kirjasta ( Viisikko aarresaarella , Viisikko joutuu ansaan ja Viisikko ja aavejuna ). Kian haasteen myötä nostan Viisikot jälleen esiin myös tänne blogiini. Heinäkuun lukumaratonilla luin kirjan Viisikko pelastaa salaisuuden (Tammi, 2011/1947), ja sen jälkeen lukuun päätyi Viisikko kesälomalla (Tammi, 2011/1946). Tarkoitukseni oli kokeilla myös jotain muuta Blytonin sarjaa, sillä SOS-, Salaisuus- ja Seikkailu-sarjojen osat tuntuivat Wikipedian suomennoslistojen perusteella tutun kuuloisilta ( Arvoitus -sarjan nimet taas eivät soittaneet minkäänlaisia kelloja). Näitäkin sarjoja löytyy edelleen kirjaston hyllyistä, mutta niiden selailu ei jostain syystä innostanut minua lukupuuhiin. Viisikoissa sen ...

Leena Krohn on ainut naistenviikkoni kirjailija, joka on päivän nimipäiväsankari. Onnea kaikki Leenat, Matleenat, Leenit ja Lenitat! Päivää juhlistaa blogissani Krohnin jo yli  30 vuotta sitten (!) julkaistu teos Tainaron (Teos, 2006/1985). Luin kirjan ensimmäisen kerran opiskeluaikojeni alussa, ja kirjan julkaisemisesta oli jo tuolloin kulunut hyvä tovi. Minä ihastuin Tainaronin arvoituksellisuuteen heti ensimmäisen kirjeen luettuani. Mitä ihmettä, onpas kummallisen oloinen kirja ja paikka, tätä on pakko saada lisää - ja niin pieni kirjanen tuli ahmaistua pikavauhtia. Joitakin vuosia sitten hankin kirjan omakseni, ja keväällä uppouduin jälleen Tainaroniin Uudelleen luettua -lukuhaasteen innostamana. "Minulle tuottaa mielihyvää kuvitella, että kerran veisin sinut sinne ohdakkeitten alle. Niiden ihania huiskiloita verhoaa untuvainen seitti ja se hulmuaa kuin rantabulevardin puiden kruunut.     Sinä nauttisit retkestä kedolle, kun Tainaronissa on kesä j...

Tänään käynnistyy kirjablogien Naistenviikko , jota emännöi Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija. Minulle on vaivihkaa kertynyt bloggauspinoon runsaasti viikon teemaan sopivia kirjoja, joten naistenviikon juttuja on luvassa blogissani viikon jokaisena päivänä. Tervetuloa mukaan seuraamaan postauksia! Aloitan teemaviikkoni sukeltamalla lapsuus- ja nuoruusaikojeni nostalgian ytimeen. Luetaanko tämä? -blogin Kian ihana lukuhaaste Lapsuuteni kirjasuosikit innosti minut Helen D. Boylstonin Helena-sairaanhoitajasarjan pariin. Olen itse asiassa lukenut sarjaa blogiaikana aiemminkin, kolmisen vuotta sitten pyörineen Nostalgiset nuortenkirjat -haasteen aikana. Silloinen juttuni löytyy täältä , ja siinä käsitellään sarjan kahta ensimmäistä osaa, Helenan oppivuodet ja Sisar Helena .  Tämä viehättävä sairaanhoitajasarjahan ei lukemalla kulu, joten lukaisin Helenan oppivuodet jälleen heinäkuun lukumaratonilla, ja maratonin jälkeen otin lukuun myös sarjan kaksi viimeistä os...