P. L. Travers: Maija Poppanen puistossa

P. L. Traversin Maija Poppanen puistossa sai kunnian olla elokuun lukumaratonini aloituskirja. Valitsin kirjan lukupinooni Helmet-lukuhaasteen vuoksi: jokin Poppas-kirja oli minulle helpoin mahdollinen valinta kohtaan 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja. P. L. Travers syntyi Maryborough'ssa, Australiassa vuonna 1899, ja Helmet-haasteilijoille vielä toinenkin vinkki: P. L. Travers on taiteilijanimi, joten Poppaset sopivat hienosti myös haasteen kohtaan 7.

Olen lukenut aiemminkin blogissani Poppasia, sillä muutama kesä sitten tutustuin aivan uuteen Poppas-käännökseen ja kuvitukseen. Huh, siinäpä oli järisyttävä lukuelämys! Totesin, että minun on syytä pysytellä jatkossa vanhempien painosten parissa. Onneksi niitäkin on vielä kirjastossa, ja paikalla sattui olemaan Maija Poppanen puistossa (WSOY, 1984). Jo vain oli tuttua ja turvallista Poppasta! Banksin perheen nimiä ei oltu suomennettu ja kuvitus oli sitä samaa jota tuijottelin lapsuudessani. ❤

Poppaset eivät koskaan olleet aivan niitä ykkössuosikkejani, mutta kyllä sarjan osia tuli luettua useampaan kertaan. Näpsäkkä ja omanarvontuntoinen lastenhoitaja toi lapsiperheen arkeen erikoista säpinää, ja aihepiiri tuntui tosi kiinnostavalta. Banksin perheen elämä oli Maija Poppasen komennossa niin toisenlaista kuin oma lapsuuden arkeni. Kirja sopii siis oivallisesti myös pian päättyvään Lapsuuteni kirjasuosikit -haasteeseen.

Lukemani kirjan otsikko kertoo olennaisen: Maija Poppanen vie Banskin perheen lapsia läheiseen puistoon, ja siellä tapahtuu kaikenlaista jännää ja outoa. Poppanen ei selityksiä tarjoile, joten Jane ja Michael saavat itse päätellä, hyppäsivätkö kolme prinssiveljestä satukirjan sivuilta puistoon lapsia tapaamaan ja tanssahteliko Maija pyhäinpäivän aattoyönä puistossa hurjissa syntymäpäiväjuhlissaan - vai olikohan kaikki vain unta?

Kirjan jokainen luku on oma tarinansa, joten Maija Poppanen puistossa sopii luettavaksi pikku pätkissä. Tarinoissa on pieniä opetuksia mukana, mutta ne lähinnä huvittivat aikuislukijaa. Esimerkiksi pikkuinen Michael saa karvaasti kokea, millaista on, jos yhtäkkiä kaikki toiveet toteutuvat. Ei se niin hauskaa olekaan, ja paluu arkeen tuntuu lopulta oikein mukavalta. Maijalle vain on haastavaa selittää asioita:

"- Et saa puhua minulle kauniisti. En enää kestä hyvää onnea!

- Mutta sitähän sinä nimenomaan toivoit! Maija Poppanen sanoi herttaisesti.

- Niin toivoin, mutta ei se ollut onnea. Sain siitä tarpeekseni. Äläkä ole kohtelias ja kiltti.

Maija Poppasen viileä hymy häipyi.

- Enkö minä sitten tavallisesti ole kohtelias? Oletko koskaan nähnyt minua epäystävällisenä? Minä sinä oikein pidät minua - hyeenanako?

- Et sin minusta hyeena ole. Sinä olet kohtelias ja sinä olet ystävällinen. Mutta tänään pidän sinusta eniten kun olet vihainen. Minusta tuntuu silloin paljon turvallisemmalta.

- Todellako? Haluaisinpa tietää milloin olen ollut vihainen?

Maija Poppanen näytti puhuessaan tosi vihaiselta. Hänen silmänsä salamoivat, hänen poskensa hehkuivat. Ja kerrankin Michael oli siitä mielissään." (s. 93)

Minulle Poppasten viehätys taisi suurelta osin perustua Maija Poppasen särmikkääseen luonteeseen. Maija osaa antaa takaisin sanan mitalla eikä lässytä tai lirkuttele. Hansikkaat, hame ja hattu ovat tip top, ja kaikki sujuu kerrassaan erinomaisesti kun hän on puikoissa. Maijan kanssa on siis turvallista seikkailla, ja vaikka lastenhoitajalla onkin luonnetta, on hänellä myös lämmin sydän ja ymmärrystä lasten tarpeita kohtaan. 

Kirjan mustavalkoinen kuvitus loi lukuhetkiini nostalgista ja sadunomaista tunnelmaa:

Sokerit oli säästetty viimeiselle aukeamalle. Siellä lukijaa odotti kartta: pääkäytävä! ilmapallomummon nurkkaus! piparminttuhevoset! Ihania, tuttuja paikkoja ❤.

Merkitsen kirjasta pisteen myös Harvinaista!-lukuhaasteeseen. Lapset ja Maija Poppanen näet kohtaavat puistossa yksisarvisen.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
P. L. Travers: Mary Poppins in the Park (1984)
Kuvitus Mary Shephard
Suomennos Kerttu Piskonen
WSOY, 1984