Oksan hyllyltä

Vuosi sitten Sheferijm-blogissa alkoi Harvinaista!-haaste , jonka ideana oli etsiä kirjoista harvinaisia asioita. Vuoden mittaan lukupinooni löysi tiensä viisi kirjaa, joista bongasin jotain harvinaista: Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo Ihmeellisten asioiden museon vetonauloina on erikoisia ihmisiä, joita suuri yleisö pitää katsomisen arvoisina kummajaisina. "Yleisö janosi ennennäkemättömiä erikoisuuksia, ei olentoja joihin oltiin totuttu. " P. L. Travers: Maija Poppanen puistossa Lapset ja Maija Poppanen kohtaavat puistossa yksisarvisen. Dashiell Hammett: Maltan haukka Maltan haukka on melkoinen harvinaisuus. Lue kirja, niin harvinaisuuden laatu selviää! Karin Erlandsson: Helmenkalastaja Miranda päättää tavoitella Silmäterää, harvinaista helmeä jota kukaan ei ole vielä nähnyt.  Philip Pullman: Maaginen kaukoputki Maagisessa kaukoputkess a on keskeisessä osassa kaksikin erittäin harvinaista asiaa: Willin käyttämä veitsi ja Lyran tulkitsema alet...

Kirjallinen vuosi 2017 on hyvä päättää viiden tähden kirjaan. Tällä viikolla olen osallistunut Superlukumaratoniin , mutta kovin superia oma lukemiseni ei varsinkaan viikon loppupuolella ole ollut (jonkinmoinen maratonkooste ilmestyy ensi viikolla). Lukuviikkoni kirkas valopilkku ajoittuikin alkuviikkoon, jolloin sain päätökseen Philip Pullmanin Universumien Tomu -fantasiatrilogian kolmannen osan Maaginen kaukoputki (Tammi, 2003). Kirja tuntui heti ensimmäisiltä sivuilta juuri sellaiselta kuin hyvän fantasiaromaanin pitääkin: päähenkilöt olivat sympaattisia ja heidän kohtaloissaan halusi elää täysillä mukana. Ja jännitystä ja seikkailuja oli, paljon! Maaginen kaukoputki alkaa tilanteesta, jossa rouva Coulter on vanginnut tyttärensä Lyran Himalajan vuoristossa sijaitsevaan luolaan. Yrttien avulla hän pitää Lyran unessa. Unissaan Lyra vaeltaa aiemmissa osissa kuolleen ystävänsä luo, Kuolleiden maahan, ja lupaa herättyään palata pelastamaan ystävänsä. Lyran lupaus ja sen seuraukset ...

Lasten- ja nuortenkirjat ovat mukavia kirjoja aikuisten kirjojen lomassa. Niputin tähän juttuun pari viimeksi lukemaani: Karin Erlandssonin Helmenkalastaja (S & S, 2017) ja Sini Helmisen Kiven sisässä (Myllylahti, 2017). Karin Erlandssonin uuden lastenromaanin pariin minut houkutteli kauniin sinisävyinen kansikuva, joka on Tuuli Toivolan käsialaa. Tykkään hirmuisesti hienosti kuvitetuista kirjoista, ja kannen tyylinäytteen perusteella odottelin kirjalta todella paljon. Harmikseni kuvasivujen määrä oli lopulta aika vähäinen, mutta ne muutamat kuva-aukeamat toki olivat aivan katsomisen arvoisia.  Kirjan tarina on takakannen mukaan "ajaton saturomaani Astrid Lindgrenin hengessä". Olen lukenut vain muutaman Lindgrenin lastenromaanin, ja niihin liittyy mielessäni luonnonläheisyys, lämminhenkisyys ja vieno seikkailuhenki. Näitä piirteitä tavoitin myös Helmenkalastajasta , jossa Miranda-tyttö on jo nuoresta pitäen sukeltanut helmiä. Hän on puuhassa taitava, mutta ...

Bloggauspinooni on kertynyt dekkareita, ja päätin niputtaa niitä yhteen postaukseen. Tässäpä siis rikosjuonien ystäville kolme dekkarivinkkiä syksyn iltoihin:  Johan Theorin: Hämärän hetki (Tammi, 2008) Jostain syystä minulle oli syntynyt käsitys, että Johan Theorinin Öölantiin sijoittuva dekkarisarja olisi kauhuviritteinen. Sumuisen harmaa kansikuvakin antaa pieniä vinkeitä siihen suuntaan. No, eipäs ollut vaan oli aika tavallinen pieneen saariyhteisöön sijoittuva, menneisyyden tapahtumista ponnistava dekkari. 1970-luvulla pieni Jens-poika katosi vanhemmiltaan eräänä sumuisena päivänä, ja tähän päivään palataan vuosikymmeniä myöhemmin, kun pojan isoisä saa kirjeessä pienen sandaalin. Jensin katoamista alkaa penkoa hänen Julia-äitinsä yhdessä isänsä kanssa, eli kirjassa ei ole tavanomaista poliisi tutki -asetelmaa. Juoni rullasi hyvin näinkin, mutta kovin kihelmöivää jännitystä en sivuilta silti tavoittanut. Pienen yhteisön kuvauksena Hämärän hetki toimi mukavasti, ja ...

P. L. Traversin Maija Poppanen puistossa sai kunnian olla elokuun lukumaratonini aloituskirja. Valitsin kirjan lukupinooni Helmet-lukuhaasteen vuoksi: jokin Poppas-kirja oli minulle helpoin mahdollinen valinta kohtaan 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja . P. L. Travers syntyi Maryborough'ssa, Australiassa vuonna 1899, ja Helmet-haasteilijoille vielä toinenkin vinkki: P. L. Travers on taiteilijanimi, joten Poppaset sopivat hienosti myös haasteen kohtaan 7. Olen lukenut aiemminkin blogissani Poppasia, sillä muutama kesä sitten tutustuin aivan uuteen Poppas-käännökseen ja kuvitukseen . Huh, siinäpä oli järisyttävä lukuelämys! Totesin, että minun on syytä pysytellä jatkossa vanhempien painosten parissa. Onneksi niitäkin on vielä kirjastossa, ja paikalla sattui olemaan Maija Poppanen puistossa (WSOY, 1984). Jo vain oli tuttua ja turvallista Poppasta! Banksin perheen nimiä ei oltu suomennettu ja kuvitus oli sitä samaa jota tuijottelin lapsuudessani. ❤ Poppaset eivät k...

Etsitkö hyvää lukuromaania kesäpäivien ratoksi? Kokeilepa Alice Hoffmanin kirjaa Ihmeellisten asioiden museo (Gummerus, 2015). Innostuin (aika kauan aikaa sitten) ostamaan kirjan omakseni taianomaisen kauniin etukannen ja takakannen maalaileman historiallisen New York -miljöön vuoksi, ja nyt kun kirja on viimein luettu, olen ostokseeni tyytyväinen. Kirja oli aivan erilainen kuin Hoffmanilta aiemmin lukemani Punainen puutarha , joka jäi varsin keskinkertaiseksi lukuelämykseksi. Ihmeellisten asioiden museo sen sijaan oli roimasti keskitason yläpuolella, ja kirjan viehättävä rakkaustarina ja työläisten oloja peilaava ajankuva olivat erittäin toimiva yhdistelmä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin, vuoteen 1911. Tarinaa kuljetetaan kahden tarinalinjan voimin, ja ääneen pääsevät vuorotellen ankaran isänsä kanssa elävä Coralie ja Eddie, katujen lait tunteva nuorukainen. Coralien isä ansaitsee elantonsa Ihmeellisten asioiden museolla, jossa on näytillä kaikenlaisia kummajaisi...