Philip Pullman: Maaginen kaukoputki (Universumien Tomu #3)

Kirjallinen vuosi 2017 on hyvä päättää viiden tähden kirjaan. Tällä viikolla olen osallistunut Superlukumaratoniin, mutta kovin superia oma lukemiseni ei varsinkaan viikon loppupuolella ole ollut (jonkinmoinen maratonkooste ilmestyy ensi viikolla). Lukuviikkoni kirkas valopilkku ajoittuikin alkuviikkoon, jolloin sain päätökseen Philip Pullmanin Universumien Tomu -fantasiatrilogian kolmannen osan Maaginen kaukoputki (Tammi, 2003). Kirja tuntui heti ensimmäisiltä sivuilta juuri sellaiselta kuin hyvän fantasiaromaanin pitääkin: päähenkilöt olivat sympaattisia ja heidän kohtaloissaan halusi elää täysillä mukana. Ja jännitystä ja seikkailuja oli, paljon!

Maaginen kaukoputki alkaa tilanteesta, jossa rouva Coulter on vanginnut tyttärensä Lyran Himalajan vuoristossa sijaitsevaan luolaan. Yrttien avulla hän pitää Lyran unessa. Unissaan Lyra vaeltaa aiemmissa osissa kuolleen ystävänsä luo, Kuolleiden maahan, ja lupaa herättyään palata pelastamaan ystävänsä. Lyran lupaus ja sen seuraukset ovat keskeisessä osassa Maagisen kaukoputken tapahtumia, ja Kuolleiden maahan sijoittuvat pitkät tapahtumaketjut olivat mielestäni todella vaikuttavia. Siellä Lyra ja Will joutuivat kohtaamaan oman olemassaolonsa rajat ja Kuolleiden maa vaikutti kaikessa kalseudessaan ja synkän toivottomassa kolkkoudessaan äärimmäisen uskottavalta paikalta.

Juonilankoja kirjassa riittää, sillä kestää kotvasen ennen kuin Willin ja Lyran tiet kohtaavat, ja omalla tahollaan myös tohtori Mary Malone koettaa selvittää Varjohiukkasten eli Tomun salaisuutta. Tomun arvoituksen selvittäminen on tietysti koko kirjan suurin jännityksen aihe, ja ei liene suuri spoileri, jos paljastan, että Tomun olemukseen saadaan kirjan loppusivuilla selvyyttä. Mutta ennen kuin sinne asti päästää, on edessä mahtavaan fantasiatrilogiaan olennaisena osana (minun mielestäni!) kuuluva hurja taistelu, jossa punnitaan kirjan keskeisten hahmojen rohkeus ja luonteenlaatu. Luin erityisen sydän sykkyrällä lordi Asrielin ja rouva Coulterin kamppailusta sijaishallitsija Metatronin kanssa - millaiseksi kääntyy kaikkien eri maailmojen kohtalo? Toki osuutensa tunnetilaan saattoi olla silläkin, että lukuhetkenä olivat varhaiset aamuyön tunnit. Maaginen kaukoputki onnistui koukuttamaan minut siinä määrin, että viimeiset reilut sata sivua oli pakko lukea yhtä kyytiä, kellonajasta viis.

Pullmanin trilogia ei ole enää kovin tuore tapaus, sillä se ilmestyi alkukielellä vuosina 1995 - 2000. Minä löysin Lyran, Willin ja Tomun silti vasta noin vuosi sitten. Olin toki kuullut Pullmanin sarjasta, mutta jotenkin se häilyi siellä jossain kirjapinojen ja lukulistojen taustalla. Onneksi innostuin kokeilemaan sarjaa, sillä vaikka se onkin ollut tasoltaan hivenen epätasainen, päätososaa lukiessani mietiskelin, että onpas ihanaa innostua fantasiasta taas näin paljon. Vähän niin kuin olisin jälleen löytänyt sisältäni sen pikkutytön, joka vuosia sitten ahmi silmät kiiluen Tarua sormusten herrasta. Harmi, ettei Pullmanin sarjasta ole filmattu kuin ensimmäinen osa. Vauhdikas ja tunnekylläinen päätösosa olisi taatusti edukseen suurella kankaalla. Sarjan tapahtumiin sisältyvä ja kolmannessa osassa erityisen voimakkaasti esillä ollut uskonnollinen pohjavire yllätti minut, mutta toisaalta juuri sen ansiosta Universumien Tomu oli antoisaa luettavaa myös aikuislukijalle. Klassikkoainesta, ehdottomasti.

Universumien Tomu -trilogian aikaisemmat osat blogissani:
Kultainen kompassi (kirja + leffa -juttu)
Salaperäinen veitsi

***

Liitän kirjan osaksi Harvinaista-lukuhaastetta, sillä Maagisessa kaukoputkessa on keskeisessä osassa kaksikin erittäin harvinaista asiaa: Willin käyttämä veitsi ja Lyran tulkitsema aletiometri.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Satun luetut, Kirjakertomuksia 

Kirjan tietoja:

Philip Pullman: His Dark Materials III, The Amber Spyglass (2000)

Suomennos Helene Bützow

Tammi, 2003

549 sivua