Philip Pullman: Salaperäinen veitsi (Universumien Tomu #2)

Philip Pullmanin Kultainen kompassi oli minulle todella hyvä lukuelämys, taikaa täynnä ja eläydyin täysillä mukaan Lyran ja Panin salaperäisiin seikkailuihin. Alkuvuodesta sain vihdoin ja viimein luetuksi Universumien Tomu -sarjan kakkososan Salaperäinen veitsi (Tammi, 2003). Odotin tietysti saman tasoista kirjaa kuin Kultainen kompassi, sillä tästä fantasiasarjasta olen lukenut hurjasti kehuja. Mutta niin siinä vain kävi, etten tavoittanut Kultaisen kompassin maagisia lukufiiliksiä. Olisiko syynä ollut toisen keskeisen päähenkilön mukaantulo? Olin harmissani, kun Salaperäinen veitsi tuntui "vain" keskinkertaisen hyvältä fantasiatarinalta, joka vei juonta eteenpäin ja antoi paljon lisää tietoa Tomuun liittyvistä kuvioista ja eri maailmoista.

"Kaupungin keskustan tuntumassa, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, oli elokuvateatteri. Will maksoi molemmat sisään, osti nakkisämpylöitä ja popcorneja ja Coca-Colaa. He ottivat ruoat mukaansa ja asettuivat paikoilleen juuri, kun elokuva alkoi.
    Lyra oli lumoutunut. Hän oli nähnyt heijastettuja fotogrammeja, mutta mikään hänen maailmassaan ei ollut valmistanut häntä elokuvan näkemiseen. Hän ahmaisi hot dogin ja popcornit, litki juomaansa ja haukkoi henkeään ja nauroi riemusta seuratessaan hahmoja valkokankaalla. Onneksi lapsista koostuva yleisö oli hyvin äänekästä, eikä Lyran innostus vaikuttanut silmiinpistävältä. Will sulki heti silmänsä ja nukahti." (s. 109)

Kultaisessa kompassissa seikkailtiin varhaisemmassa historiassa, jolloin ei esim. ollut autojen kaltaisia nykyajan vempeleitä. Salaperäinen veitsi alkaa aivan toisissa tunnelmissa, sillä lukija pääsee tutustumaan nykyajassa elävän Will-pojan arkeen ja tämän perheongelmiin. Willin tausta ei ole ollenkaan niin hohdokkaan jännittävä kuin Lyran, ja luulen, että tämä veti osaltaan omia lukutunnelmiani alas. Lyran salaperäinen isä ja pahis-äiti toivat sarjan ensimmäiseen osaan jännitteitä ja erikoisuuden tuntua. Toki Lyran vanhemmat olivat mukana myös Salaperäisessä veitsessä, mutta taustahahmoina he jäivät aika etäisiksi kokonaisuuden kannalta.

Seikkailut ja Lyra löytävät tiensä Willin luokse, mutta Lyran tuominen nykyhetkeen kummastelemaan vaikkapa elokuvan ihmeellistä maailmaa ei toiminut minulle kovinkaan hyvin. Tämmöinen juoniaines tuntuu kovin helpolta tavalta täyttää sivuja. Onneksi hämmästelyä ei ollut ympätty mukaan kirjaan kovin paljon, mutta se vähäkin nostatti minussa ärtymystä.

Pullmanilla näyttää olevan taipumusta rakentaa sarjan kirjojen loppuun koskettavia kohtauksia, joissa joku onneton heittää henkensä. Huomasin lukevani kirjan loppusivuja liikuttuneena, vaikka kirja muutoin oli kovin keskinkertainen. Trilogian päätösosa pitää siis ottaa lukuun. Lyra jäi nimittäin sellaiseen kiipeliin, että pakkohan se on selvittää, miten hänelle ja koko maailmankaudelle käy, Tomun keskellä. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä.

Goodreads: Kirja saa 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Sallan lukupäiväkirja, Satun luetut
Kirjan tietoja:
Philip Pullman: His Dark Materials II, The Subtle Knife (1997)
Suomennos Helene Bützow
Tammi, 2003 (3. painos)
321 sivua