Kirja + leffa: Kultainen kompassi

Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeni päättyy ensi keskiviikkona, ja oman haastetaipaleeni päättää Philip Pullmanin Universumien tomu -fantasiatrilogian avausosa Kultainen kompassi (Tammi, 2008), josta nautin sekä kirjallisena että elokuvallisena versiona. Pullmanin trilogia on ollut pitkään tutustu joskus -listallani, sillä olen kuullut siitä kehuja sieltä ja täältä. Onneksi ymmärsin lukuhaasteen myötä viimein tutustua sarjaan, sillä ainakin avausosa oli todella hyvä ja elokuvaversio tarjosi visuaalisesti näyttävän version Lyran seikkailuista.

Kultaisen kompassin päähenkilönä on nuori Lyra Belacqua, joka on menettänyt vanhempansa ja asuu Oxfordissa, Jordan Collegessa. Hänen tiedemies-tutkimusmatkailija setänsä lordi Asriel on ulkoistanut Lyran kasvatuksen collegen väelle, ja Lyrasta on kasvanut omapäinen ja oma-aloitteinen rohkea tyttö. Varsin sopivia ominaisuuksia seikkailuun, johon hänet kirjan alussa tempaistaan mukaan. Tapahtumat käynnistyvät siitä, kun Lyra vahingossa kuulee salaperäisestä Tomusta ja rinnakkaismaailmoista. Pian Lyra löytää itsensä Lontoosta, kauniin ja lumoavan rouva Coultranin hoivista. Lontoon vilskeestä Lyra päätyy pohjoiseen, jääkarhujen maille pelastamaan kadonneita lapsia - Lyran seurassa aika ei käy pitkäksi! Kultaisen kompassin juoni ei todellakaan junnaa paikallaan, ja kirja on kiehtova yhdistelmä seikkailua, hyvät vastaan pahat -taisteluita ja taikuuden ja maagisuuden lumovoimaa.

Kirjan maailma on erikoinen sekoitus tuttua ja outoa. Eniten minua kummastuttivat daimonit, ihmisten seurana olevat eläinhahmot. Daimon on jonkinlainen sielun ja oman minän jatke. Tämä piirre on keskeinen juonen tapahtumien kannalta, ja avautui minulle hitaasti. Ihmettelin pitkään, mikä ihmeen otus muotoaan muuttava daimon oikein on. Odottelin aikani jonkinlaista maailmanselitystä, eli miksi daimoneita ylipäänsä on olemassa ja miksi Kultaisen kompassin maailmassa vastaan tulee mm. noitia ja haarniskalla varustettuja taistelunhaluisia jääkarhuja. Daimonin olemuksesta tipahtelee lisää tietoa kirjan edetessä, mutta muista lainalaisuuksista on turha odottaa ainakaan tässä kirjassa suuria paljastuksia. Päädyin lopulta silti siihen, että on vain hyvä ettei kaikkea olennaista kirjan maailmasta räväytetä heti lukijan eteen valmiiksi palasteltuna. Lyran todellisuus kannattaa ottaa sellaisena kuin se on, ja olla tyytyväinen, kun jokunen tiedonmuru jostain irtoaa.

Trilogian avausosan perusteella on vaikea ennustaa, mihin sarja kehittyy (olen vältellyt seuraavien osien googlettamista). Kultaisen kompassin kantavaa juoniainesta oli merkillisesti kadonneiden pikkulasten pelastaminen, mutta sen sivuraiteilta jäi paljon kysymyksiä odottamaan lisää valaistusta: mitä ne rinnakkaismaailmat ovat? Mitä on Tomu, onko se hyvää vai pahaa? Mihin lordi Asriel itse asiassa pyrkii? Miten taustalla käynnissä olevat valtataistelut päättyvät? Nämä kysymykset kiinnostavat minua niin paljon, että aion lukea Universumien tomu -sarjan loppuun asti. Goodreadsiin kirja saa minulta neljä tähteä.

Kultaisen kompassin elokuvaversio on näyttävä, ja trailerista saa mukavasti maistiaisia toteutuksesta:

Pidin elokuvaversiosta yhtä paljon kuin kirjastakin. Elokuva joutuu totta kai aina oikomaan juonta, mutta suurta väkivaltaa Kultaiselle kompassille ei mielestäni oltu tehty. Oxfordin, Lontoon ja pohjoisen maisemat ovat huikeita, ja elokuva onnistuu mielestäni tavoittamaan kohtuullisen hyvin kirjan sivuilta huokuvan taianomaisen tunteen. Kirjan loppuosan synkät osuudet sivuutetaan elokuvassa melko nopeasti, mutta en osannut tästä häiriintyä.

Näyttelijävalinnat olivat onnistuneita. Tosin oli erikoista katsella James Bondia lordi Asrielin roolissa (eli siis Daniel Graigia). Nicole Kidman ei ole suurin suosikkini, mutta hänen suorituksensa rouva Coultranina miellytti silti minua. Kidman onnistui tavoittamaan rouvan olemuksesta huokuvan kauneuden ja pahuuden yhdistelmän. Lyraa esittävä Dakota Blue Richards ei aivan vastannut omaa mielikuvaani Lyrasta, muttei onneksi ärsyttänytkään. Sujuvasta etenevä elokuva oli viihdyttävää katseltavaa. On todella harmillista, ettei elokuva menestynyt riittävän hyvin USA:ssa ja sarjan seuraavien osien filmausaikeista luovuttiin.

***

Osallistun Pullmanin kirjalla I niin kuin ... -minihaasteeseen, sillä Pullman on englantilainen kirjailija ja Kultaisen kompassin tapahtumien alkuvaiheilla ollaan Oxfordissa ja Lontoossa.

Saan pisteen myös Apinan vuosi -lukuhaasteeseen, sillä rouva Coulterin daimon on kultainen apina.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja ja elokuva minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Hurja Hassu Lukija, Sallan lukupäiväkirja
Kirjan tietoja:
Philip Pullman: Northern Lights (1995)
Suomennos Helene Bützow
Tammi, 2008 (8. painos)
405 sivua