Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Tänään vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää, ja sitä sopii juhlistamaan kotimainen kirjauutuus, joka sai minut elokuisten lukuhetkieni aikana ylpeäksi maamme kirjallisuudesta. Tätä kelpasi lukea:

Leena Parkkisen Säädyllisen ainesosan (Teos, 2016) lukemisen jälkeen minulla oli hetken aikaa tyhjä olo. Kirja loppui, mihin näistä tunnelmista osaa jatkaa? Onko pakko jatkaa mihinkään? Tätä ei kovin moni kirja saa aikaan, ja viipyily kirjan sivuilla on varma merkki siitä, että takana on onnistunut lukukokemus. Toisen maailmansodan jälkeisessä Helsingissä kaksi erilaista naista, Saara ja Elisabeth, jakoivat hetkisen aikaa elämäänsä keskenään ja olisin mieluusti seurannut heidän taivaltaan pidempäänkin kuin Säädyllisen ainesosan reilun 300 sivun verran.

"Sen toukokuun päivän jälkeen Saara ei kuullut naapuristaan mitään viikkoihin. Muutaman kerran hän näki tämän kulkevan kadun toisella puolella farmareissaan, huivi lyhyen tukan päälle sidottuna. Mutta juuri kun Saara oli saanut päätettyä, heilauttaisiko hän kättään vai kävelisikö ohi, naapuri oli kadonnut nurkan taakse. Lis näytti olevan omissa ajatuksissaan, kulkevan ympäristöään huomaamatta. Hän poltti piippua riiputtaen sitä etusormen ja keskisormen välissä. Saara mietti mitä Juhani sanoisi piippua polttavasta naisesta." (s. 67)

Säädyllinen ainesosa on kahden naisen kirja. Elisabeth on salaperäinen, itsevarma ja itseriittoinen maailmannainen ja Saara puolestaan hivenen epävarma kotiäiti. Naiset asuvat vuokralla samassa talossa, ja niin, asuuhan siellä myös Saaran aviomies Juhani ja pieni Elias-poika. Juhani jätetään kylmästi statistin osaan tässä tarinassa, joka keskittyy Elisabethin ja Saaran tuttavuuden erilaisiin vivahteisiin. Onko ilmassa pelkkää ystävyyttä vai jotain enemmän?

Sävyjä ja makuja kirjan ihmissuhteissa riittää. Kerronta ei kikkaile liikoja, mutta kirjan rakenne on taidokas. Kirjan luvut on nimetty ruokalajien mukaan, harrastaahan Elisabeth ruuanlaittoa. Ruuat ovat muistoja eletystä elämästä ja niiden sekaan on ripoteltu mausteeksi Elisabethin kirjeitä. Niistä hahmottuu aikanaan aivan oma tarinansa, kun vain jaksaa tarpeeksi odotella. Säädyllinen ainesosa onkin mielestäni parhaillaan maltilla luettuna. Eihän hyvää ateriaakaan hotkita suuhun niin nopeasti ettei ehdi maistaa mitä oikeastaan syö.

Säädyllinen ainesosa sai minut muistelemaan kesällä lukemaani Silvia Avallonen Terästä. Tässä on kaksi erinomaista kirjaa naisten ja tyttöjen välisistä suhteista, ja nämä kirjat olivat ehdottomasti kesäni parhaat kirjat (luin Parkkisen kirjan elokuussa ja se on minulle vielä kesäkuukausi). Avallonen kirjan kiihkeyttä ei löydy Elisabethin ja Saaran tarinasta, mutta eipä sellainen olisi sopinutkaan kotoisaan pääkaupunkiimme. Meillä puhaltavat viileämmät tuulet, ja Säädyllinen ainesosa toi mukanaan tuulahduksen 40- ja 50-lukujen ilmapiiristä, ja sitä ilmapiiriä värittivät myös poliittiset hankkeet. Ne tosin jäivät omassa lukukokemuksessani sivuosaan, sillä ennen kaikkea ihastuin naisten välisen suhteen kuvaukseen ja kauniisti piirtyvään ajankuvaan.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkki: Leena Lumi, Lukuisa, Kulttuuri kukoistaa ja Pieni kirjasto.

Kirjan tietoja:

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Päällys: Jussi Karjalainen

Teos, 2016

335 sivua