22. heinäkuuta 2016

Silvia Avallone: Teräs

Silvia Avallonen Teräs (Minerva, 2014) oli kesälukumaratonini kiistaton tähti. Olin lukenut kirjaa 74 sivua ennen maratonia, ja todennut sen erittäin lupaavaksi. Otin kirjan luettavakseni maratonilauantain illan tunteina, ja kirjan äärellä vierähti lopulta yöyhteen asti. Ja heti aamulla oli pakko lukea kirja loppuun. Teräs oli minulle melkoinen page turner, ja Annan ja Francescan kesä imaisi minut voimalla mukaansa.

"Vedenpinnalla kellui pieniä hyttysenmunia. Paksu ja lämmin neste oli täynnä vastasyntynyttä elämää.
    Francesca ja Anna kulkivat ruovikon poikki paljain jaloin ja nauraa kihersivät. Nilkkoja kutitti joka askeleella, ja se tuntui ihanalta.
    Verryttelyhousujen lahkeet oli kääritty polven korkeudelle ja tennistossut ripustettu vyötärölle. Anna vakoili Francescaa ruokojen takaa. He leikkivät piilosta halkoessaan usvassa hyönteisten reittejä.
    "Oletko varma, että pidät minusta ensi vuonnakin?"
    "France, älä viitsi!"
   Tytöt olivat paikan kasvannaisia. Jokaisella tuulen henkäyksellä suolla satoi siitepölyä kuin lunta. Jopa valo oli pysähtynyt. Turvonnut ja hehkuva aurinko roikkui taivaanrannalla menemättä mailleen." (s. 130)


Teräksen tapahtumat sijoittuvat toscanalaiseen rannikkokaupunkiin, jonka terästehdas tuo leipää pöytään alueen asukkaille. Kirjan päähenkilöinä ovat 13-vuotiaat kauniit ystävykset Anna ja Francesca, jotka säteilevät elinvoimaa kotisohvalle asti. Vaikka ylläoleva lainaus vihjaa neitosten harrastavan lapsekkaita leikkejä, on Teräs erittäin aistillinen ja täynnä seksuaalista latausta - paikalliset pojat alkavat tiedostaa nuorten naisenalkujen houkutusvoiman. Eivätkä Anna ja Francesca epäröi käyttää avujaan hyväkseen. He tietävät olevansa kauniita ja nauttivat ystävyydestään ja sisäisestä tulestaan, mutta kestääkö ystävyys rakkauden voimaa?

Teräksessä on myös yhteiskunnallista sanomaa, sillä globaali kilpailu ajaa terästehtaan ahtaalle. Italialaisen työväenluokan taloudellinen ahdinko on käsinkosketeltavaa, ja Annan ja Francescan perheenjäsenien kautta lukijalle avautuu paikoin jopa brutaali maailma, jossa valta on miehillä ja lisätuloja ja helpotusta arjen raadantaan hankitaan sieltä mistä niitä on saatavilla. Huumeet ja väkivalta ovat räikeä vastakohta Annan ja Francescan tietynlaiselle viattomuudelle, ja tästä vastakkainasettelusta kumpusi Teräksen voima omaan lukukokemukseeni.

"Anna katsoi Alessiota samalla tavalla kuin apinaa eläintarhassa, toisaalta uteliaana, toisaalta säälien. Mitähän veli oli koko yön puuhannut? Anna oli nuori, mutta hän ei ollut hölmö. Hänen elinympäristössään vallitsi vahvemman oikeus, ja säännöt olivat julmat. Lisäksi hänen isänsä oli sellainen kuin oi, toivoton tapaus. Anna oli jo saanut tuntea nahoissaan, millainen maailma saattoi olla." (s. 66 - 67)

Annan ja Francescan välillä on kemiaa, joka toimi kirjan loppuun asti. Kirja saa minulta viisi tähteä Goodreadsiin, ja kohoaa korkealla kesäkirjojen listallani.

***
Kirjasta on tehty Italiassa elokuva, joten saan pisteen Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen. Olen nähnyt elokuvasta vain alla näkyvän trailerin, mutta se vaikuttaa kohtalaiselta. Jos leffasta olisi saatavilla esim. englanninkielinen tekstitysversio, saattaisinpa sen katsella:


Tässä vielä kirjasta tehty traileri (en oikein vielä osaa suhtautua näihin "vakavasti", mutta onhan se tavallaan hauskaa, että joku videonpätkä johdattelee kirjan tunnelmiin):


Osallistun bloggauksella TuijaTa-blogin emännöimään kirjablogien naistenviikkoon.


Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Silvia Avallone: Acciaio (2010)
Suomennos Taru Nyström
Minerva, 2014
427 sivua

19 kommenttia:

  1. Enpä muuten tiennytkään, että Teräksestä on tehty elokuva. Mikä ettei, voisi kuvitella tarinan taipuvan hyvin valkokankaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on draaman ainekset kohdillaan. :) Minäkin taisin huomata tuon leffan olemassa olon ehkä jostain blogijutusta... näitä ei aina hoksaa, kun elokuvaa ei näy meidän teattereissa.

      Poista
  2. Joo, elokuva tästä kirjasta on varmasti myös hyvä. Ja todellakin tuo ranta... Luin tämän kirjan silloin kaksi vuotta sitten, kun kirja odotti eteisen lattialla, kun olin tulossa Italiasta... Kyllä oli niin Italian-ja kesänmakuin kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin tämän Sardinian reissun jälkimainingeissa, ja oli kiva muistella hehkuvaa aurinkoa tätä lukiessa. :)

      Poista
  3. Teräs oli hieno! Tunnelma kirjassa oli niin mahtava, että voin jotenkin kuvitella kirjan olevan valkokankaallakin elämys <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Harmi, ettei elokuvaa ole tuotu meille (tai en ainakaan ole huomannut).

      Poista
  4. Teräs oli toisaakesäinen humaus, pidinkovasti tunnelmasta ja yhteiskunnallisesta otteesta. Ja postasin siitä minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tarkoitus lukea tämä silloin, mutta enpä saanut aikaiseksi... tästä oli tosi paljon blogijuttuja. Voin lisätä juttusi linkkilistaan, kunhan huomenn pääsen koneen ja parempien yhteyksien äärelle.

      Poista
    2. No niin, olen takaisin nettiyhteyden äärellä ja linkkilistaa on päivitetty. Sinulla olikin kiva juttu Teräksestä. Pari päivää olin niin maalla, ettei oma puhelimeni löytänyt verkkoa laisinkaan. :)

      Poista
  5. Komppaan edellisiä: vaikuttava elämys, parasta italialaista neorealismia, tähän aikaan päivitettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teräs oli todella vaikuttava, oikea kesänautinto :). Tuijan mainitsema yhteiskunnallinen ote teki kirjasta erityisen - tässä päivässä kiinni olevan.

      Poista
  6. Lukematta vielä, mutta kirjoitin TBR-listalle nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, luulin että olet tämän jo lukenut - kannattaa kyllä ehdottomasti ottaa lukulistalle. :)

      Poista
  7. Jumprahuit. Yes! Tätä olenkin odottanut, että luet Teräksen ja postaat siitä. Ja ihanaa, että sinutkin Teräs sai tuleen. On kyllä mahtava kuvaus. Juuri tuo mainitsemasi yteiskunnallinen puoli + siihen yhdistettynä nuoret ja kuo kaksi tyttö erityisesti. Ah, miten maistuvaa!

    Anteeksi, kun en nyt muista, että luitko jo Ferranten Loistava ystäväni. Jos olet lukenut, niin miten nämä kaksi asettuvat sinulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, luin Ferranten kirjan jo ennen Terästä, mutten ole vielä saanut blogijuttua ulos. Näissä kirjoissa oli hämmentävän paljon samaa, mutta kyllä Ferrante jäi hyväksi kakkoseksi. Joku taso Loistavasta ystävästä jäi puuttumaan vaikkei se huono ollutkaan.

      Poista
    2. Näemmä kokemuksemme näistä kahdesta teoksesta ovat olleet pitkälti samankaltaiset. Olen myös sitä mieltä, että Teräs on kovempi kuin Ferranten Napoli-sarjan aloitusosa. Tietysti vähän epäreilua verrata yksittäistä romaania ja sarjan osaa.

      Poista
    3. Totta, Ferranten sarjan kokonaisvaikutelmat saattavat vielä muuttua tuosta ensimmäisestä osasta. Yksittäisenä kirjana Teräs oli kyllä huima tapaus.

      Poista
  8. Terästä on kehuttu kovasti blogeissa, mutta minä olen ohittanut kirjan täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän kannattaa tutustua, jos vain lukuaikaa löytyy. Luulen, että saattaisit pitää tästä. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...