Silvia Avallone: Teräs

Silvia Avallonen Teräs (Minerva, 2014) oli kesälukumaratonini kiistaton tähti. Olin lukenut kirjaa 74 sivua ennen maratonia, ja todennut sen erittäin lupaavaksi. Otin kirjan luettavakseni maratonilauantain illan tunteina, ja kirjan äärellä vierähti lopulta yöyhteen asti. Ja heti aamulla oli pakko lukea kirja loppuun. Teräs oli minulle melkoinen page turner, ja Annan ja Francescan kesä imaisi minut voimalla mukaansa.

"Vedenpinnalla kellui pieniä hyttysenmunia. Paksu ja lämmin neste oli täynnä vastasyntynyttä elämää.
    Francesca ja Anna kulkivat ruovikon poikki paljain jaloin ja nauraa kihersivät. Nilkkoja kutitti joka askeleella, ja se tuntui ihanalta.
    Verryttelyhousujen lahkeet oli kääritty polven korkeudelle ja tennistossut ripustettu vyötärölle. Anna vakoili Francescaa ruokojen takaa. He leikkivät piilosta halkoessaan usvassa hyönteisten reittejä.
    "Oletko varma, että pidät minusta ensi vuonnakin?"
    "France, älä viitsi!"
   Tytöt olivat paikan kasvannaisia. Jokaisella tuulen henkäyksellä suolla satoi siitepölyä kuin lunta. Jopa valo oli pysähtynyt. Turvonnut ja hehkuva aurinko roikkui taivaanrannalla menemättä mailleen." (s. 130)

Teräksen tapahtumat sijoittuvat toscanalaiseen rannikkokaupunkiin, jonka terästehdas tuo leipää pöytään alueen asukkaille. Kirjan päähenkilöinä ovat 13-vuotiaat kauniit ystävykset Anna ja Francesca, jotka säteilevät elinvoimaa kotisohvalle asti. Vaikka ylläoleva lainaus vihjaa neitosten harrastavan lapsekkaita leikkejä, on Teräs erittäin aistillinen ja täynnä seksuaalista latausta - paikalliset pojat alkavat tiedostaa nuorten naisenalkujen houkutusvoiman. Eivätkä Anna ja Francesca epäröi käyttää avujaan hyväkseen. He tietävät olevansa kauniita ja nauttivat ystävyydestään ja sisäisestä tulestaan, mutta kestääkö ystävyys rakkauden voimaa?

Teräksessä on myös yhteiskunnallista sanomaa, sillä globaali kilpailu ajaa terästehtaan ahtaalle. Italialaisen työväenluokan taloudellinen ahdinko on käsinkosketeltavaa, ja Annan ja Francescan perheenjäsenien kautta lukijalle avautuu paikoin jopa brutaali maailma, jossa valta on miehillä ja lisätuloja ja helpotusta arjen raadantaan hankitaan sieltä mistä niitä on saatavilla. Huumeet ja väkivalta ovat räikeä vastakohta Annan ja Francescan tietynlaiselle viattomuudelle, ja tästä vastakkainasettelusta kumpusi Teräksen voima omaan lukukokemukseeni.

"Anna katsoi Alessiota samalla tavalla kuin apinaa eläintarhassa, toisaalta uteliaana, toisaalta säälien. Mitähän veli oli koko yön puuhannut? Anna oli nuori, mutta hän ei ollut hölmö. Hänen elinympäristössään vallitsi vahvemman oikeus, ja säännöt olivat julmat. Lisäksi hänen isänsä oli sellainen kuin oi, toivoton tapaus. Anna oli jo saanut tuntea nahoissaan, millainen maailma saattoi olla." (s. 66 - 67)

Annan ja Francescan välillä on kemiaa, joka toimi kirjan loppuun asti. Kirja saa minulta viisi tähteä Goodreadsiin, ja kohoaa korkealla kesäkirjojen listallani.

***

Kirjasta on tehty Italiassa elokuva, joten saan pisteen Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen. Olen nähnyt elokuvasta vain alla näkyvän trailerin, mutta se vaikuttaa kohtalaiselta. Jos leffasta olisi saatavilla esim. englanninkielinen tekstitysversio, saattaisinpa sen katsella:

Tässä vielä kirjasta tehty traileri (en oikein vielä osaa suhtautua näihin "vakavasti", mutta onhan se tavallaan hauskaa, että joku videonpätkä johdattelee kirjan tunnelmiin):

Osallistun bloggauksella TuijaTa-blogin emännöimään kirjablogien naistenviikkoon.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Reader, why did I marry him?, Eniten minua kiinnostaa tie, Annelin kirjoissa ja Opus eka sekä TuijaTa.Kulttuuripohdintoja

Kirjan tietoja:
Silvia Avallone: Acciaio (2010)
Suomennos Taru Nyström
Minerva, 2014
427 sivua