Terry Moore: Rachel Rising (#1 ja #2)

Terry Mooren Rachel Rising -kauhusarjakuva on syksyni suurin sarjakuvatapaus. Löysin Mooren sarjakuvan aivan sattumalta netissä surffaillessani, ja jokin sarjan juonikuvauksessa sai minut siinä määrin kiinnostumaan, että tilasin itselleni pari ensimmäistä osaa. The Shadow of Death (#1) ja Fear No Malus (#2) -osat luettuani olen niin koukussa, että seitsemänosainen sarja on pakko lukea loppuun asti. En miellä itseäni kauhun lukijaksi, joten Rachel Rising -sarja on ollut yllätys tässäkin suhteessa. Toisaalta, sarjan kauhupiirteet eivät hypi silmille eikä kahdessa ensimmäisessä osassa ole ollut överiksi menevää yliluonnollista meininkiä, joten olen lukenut sarjaa jonkinlaisena dekkari-jännitys-outousvirityksenä.


Sarjan idea on lyhyesti tämä: ensimmäisen osan alussa nuori nainen nimeltä Rachel kömpii vaivalloisesti esiin maan alta hautakuopasta ja suunnistaa kotiinsa, joka sijaitsee amerikkalaisessa Mansonin pikkukaupungissa. Hän ihmettelee, mitä on tapahtunut ja miksi läheiset eivät tunnista häntä enää Racheliksi. Paljastuu, että Rachel on jotain muuta kuin tavallinen kuolevainen. Mutta mitä hän on? Rachel yrittää tarmokkaasti selvittää omat salaisuutensa, ja kahdessa ensimmäisessä osassa vasta osa hänen menneisyytensä kalmanhajuisista arvoituksista on edes jollain tavalla paljastunut.

Varoitus: kakkososan takakansi spoilaa mielestäni todella ikävästi. Onneksi itse huomasin tämän vasta jälkikäteen, sillä ryntäsin niin innokkaasti tarinassa eteenpäin etten ehtinyt miettiä takakannen lukemista.


Hitaasti avautuvaan juonikuvioon liittyy olennaisesti sarjan erikoinen sivuhenkilökaarti: on mm. patologin töitä tekevä Johnny-ystävä, salaperäinen sinne tänne ilmestyvä nainen ja pikkutyttö, jolla on kuolettava kosketus ympärillä oleviin ihmisiin. Lisäksi Rachelin Jet-ystävää odottaa mielenkiintoinen kohtalo sarjan toisessa osassa. Kuolemaan liittyvää vinon hirtehistä huumoria viljellään maltilla, ja minuun tämä tyyli toimi erinomaisesti.

Sarjan piirrostyyli tuntui alkuun liian simppeliltä, mutta pian tykästyin siihenkin. Moore antaa toisinaan pelkkien kuvaruutujen viedä tarinaa eteenpäin, ja tämä luo miellyttävää rauhallisuutta juonen rytmiin. Lumisateiset metsät, siellä hiippailevat sudet ja naiset - mahtavaa, että heille annetaan toisinaan sivukaupalla tilaa edetä ilman häiritseviä puhekuplia. Sarjasta löytyy myös kauhutunnelmalla varustettuja ruutuja:


Mihin tarina kehittyy? Sitä en osaa arvailla, mutta viisi osaa odottelee vielä lukemistaan ja pettymykseni on suuri, jos juonenkehittelyn taso romahtaa keskinkertaiselle tasolle. Näissä parissa ensimmäisessä albumissa se on ollut huippuluokkaa, ja annan molemmille osille Goodreadsiin viisi tähteä.


**
Osallistun sarjakuvilla Hämärän jälkeen -kauhuhaasteeseen. Merkitsen albumeista vain yhden yhteisen pisteen haasteeseen. Bloggausjonossani odottelee vielä yksi haasteeseen sopiva kirja, ja sillä pääsen viimeisen haastetason eli noitapiirin ytimeen.

Goodreads: Molemmat sarjan osat saavat 5 tähteä
Mistä sarjakuvat minulle? Omia ostoksia
Sarjakuvien tietoja:

Terry Moore: Rachel Rising #1 - The Shadow of Death
Abstract Studio, 2012

Terry Moore: Rachel Rising #2 - Fear No Malus
Abstract Studio, 2012

Kommentit

  1. Hei, minullekin Terry Moore oli uusi tuttavuus. Luin kesällä Echo-sarjan kokonaisuudessaan. Vaikka en sarjakuvan aiheesta välittänyt suuremmin, Mooren kirjoittaminen paljastui nopeasti erittäin herkulliseksi. Dialogin sekaan mahtuu kuvallista kerrontaan, henkilökuvat ovat fiksuja, uskottavia ja mielenkiintoisia. Piirrosjälki oli toimivaa, jos kohta säästeliästä. Varjostukset... pitäisiköhän minun kirjoittaa tämä ihan blogipostaukseksi? :-)

    Pitää etsiä käsiini tämä Rachel Rising.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Echo vaikuttaa Goodreadsin perusteella tosi mielenkiintoiselta. Pitänee ottaa se lukuun, kunhan olen ehtinyt tämän Rachelin stoorin saada loppuun. Sarjakuvista ei ole koskaan liikaa bloggauksia, joten siitä vain naputtelemaan juttua Echosta. ;) Terry Moore näyttää olevan tuottelias ja laatua tuottava kaveri.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.