Hämärän jälkeen -haastekoonti

Hämärän jälkeen -kauhulukuhaaste alkoi viime syksynä Orfeuksen kääntöpiiri -blogissa. Lähdin haasteeseen mukaan varovaisin tavoittein, sillä kauhu on genre, jota en lue käytännössä juuri koskaan. Olenkin iloisesti yllättänyt, kun pääsin haasteessa noitapiiriin asti eli viimeiselle tasolle. Kirjat eivät silti noin vain löytäneet tietään lukupinooni. Niitä piti tosissaan etsiskellä, ja moni kokeilemani kirja jäi haasteen aikana kesken. Löysin silti muutamia erittäin hyviä kirjoja, ja vaikken edelleenkään tunnustaudu kauhun lukijaksi, en enää kierrä kirjaston kauhuhyllyä kaukaa vaan saatan kurkata, josko sieltä löytyisi jotain luettavaa. 

Haastepostauksen kuvat ovat Rokuan maisemista, joissa kävin lepuuttamassa päänuppiani viikonloppuna (aikataulut eivät tänä vuonna olleet otolliset kirjamessuvierailulle). Sää oli metsäkävelyiden aikaan sumuinen, joten harmaahkot maisemakuvat johdattelevat kauhuhaasteen tunnelmiin.

Lukemani kirjat ovat:

Haudankaivaja - Lovecraftin lähteillä (toim. Markku Sadelehto)
Aave:
* Bram Stoker: Dracula
* Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia
Ihmissusi:
* Comes: Eva
* Mikael Niemi: Kirkon piru
Vampyyri:
Hirviön kutsu - Patrick Ness & Siobhan Dowd
Roald Dahl: Nahka ja muita novelleja
Zombie:
Mikael Niemi: Verenimijät
Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja kadonnut opettaja
Noitapiiri:
Terry Moore: Rachel Rising #1 ja #2
Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri maalla

Haastekirjojen ykkössijan jakavat Bram Stokerin Dracula ja Terry Mooren Rachel Rising -sarjakuva, josta luin kaksi ensimmäistä osaa. Molemmat saivat minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin, ja Mooren sarjakuvan parissa jatkan ehdottomasti myös haasteen jälkeen. Dracula oli hieno klassikko, jonka vanhahtavan viehättävän kerronnan parissa viihdyin viime vuodenvaihteen tienoilla. Kirjan teemoissa riittää pureksittavaa useampaan lukukertaan, ja tätä klassikkoa suosittelen lämpimästi myös heille, jotka muutoin vierastavat kauhugenreä. 

Totesin haasteen aikana, että minulle sopii parhaiten maltillinen kauhu. Ensimmäisenä haastekirjana luin novellikokoelman, josta oli maltti kaukana. Tämä kokemus riitti minulle, enkä enää tuntunut suurta vetoa esimerkiksi Lovecraftin alkuperäisiin kauhutarinoihin. Nuortenkirjojen hyllystä löysin Mikael Niemen Pajalan suuntaan sijoittuvat kauhukirjat, ja ihastuin varsinkin Kirkon piru -kirjaan. Sen jatko-osa Verenimijät meni sitten liian överiksi minun makuuni. Nämä olivat ensimmäiset Niemeltä lukemani kirjat, ja vaikutelma oli niin positiivinen, että taidan uskaltautua kokeilemaan myös hänen aikuiskirjojaan.

Mitä jäi lukematta? Lukuhaasteiden suunnitelmistani jää aina monta kirjaa lukematta, ja tämän haasteen kohdalla väliin jäi mm. ensi tutustuminen Stephen Kingin tuotantoon. Ehkäpä joskus toiste, vaikka tunnustan, etteivät Kingin kirjat suuresti houkuttele. Sen sijaan hänen poikansa Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia oli viihdyttävä tapaus.

Anne Ricen Kadotettujen kuningatar jäi puolitiehen. Paksu, tiheätekstinen pokkari hyydytti tämän lukijan ennen kaikkea liian vähäisen lukuajan vuoksi. Minulla kesti muutaman viikon saada kirja puoliväliin asti, ja ajatus siitä, että edessä on saman mittainen taival kirjan loppuosan kanssa oli liikaa. Kun lukuaikaa on vähän, luen mieluummin jotain jonka saan loppuun esim. viikossa, parissa kuin jumin yhden paksun kirjan kanssa useita viikkoja. Kirjan kylmän viileä vampyyrimaailma viehätti minua silti sen verran, että Anne Riceä aion kokeilla uudelleen joskus myöhemmin. Tarkoitukseni oli myös jatkaa Glen Ducanin sarjaa, josta olen jo lukenut ensimmäisen osan Viimeinen ihmissusi. Aikomus jäi aikeeksi, mutta jäipäs sentään useita lukuvinkkejä haasteen jälkeiseen aikaan.

Kiitokset Suville mukavasta haasteesta!