31. tammikuuta 2016

Bram Stoker: Dracula (Klassikkohaaste 2)

"12. syyskuuta. Miten hyviä he kaikki ovatkaan minulle. Minä ihan rakastan tuota kultaista tohtori van Helsingiä. Ihmettelen vain, miksi hän niin kiihtyi näistä kukista. Hän aivan pelästytti minut kiivaudellaan. Ja kuitenkin hän varmasti oli oikeassa, sillä tunnen jo että ne auttavat. Jollakin lailla en arkaile olla yksin tänä yönä ja voin pelkäämättä ruveta nukkumaan. En piittaa mistään ikkunan takaa kuuluvista siiveniskuista. Voi sitä hirvittävää kamppailua, jota olen käynyt unta vastaan niin usein viime aikoina, sitä tuskaista pelkoa unta kohtaan ja sen tuntemattomia kauhuja! Kuinka siunattuja ovatkaan ihmiset, joiden elämässä ei ole pelkoja, ei kauhua, joille uni on lahja joka saapuu öisin ja tuo mukanaan vain kauniita näkyjä. Mutta tänä yönä minä toivon unta ja lepään kuin Ofelia näytelmässä "neitsytseppeleineen ja kukkasirotteineen". En ole koskaan ennen pitänyt valkosipulista, mutta tänä yönä se tuntuu ihanalta! Hyvää yötä, kaikki." (s. 200)

Hyvää yötä toivottelee päiväkirjassaan Lucy Westenra, joka on joutunut kreivi Draculan puraisun kohteeksi Bram Stokerin kaukirjallisuuden klassikkokirjassa Dracula (Otava, 2014/1897). Valitsin Stokerin kirjan Klassikkohaasteen toisen kierroksen kirjakseni, sillä halusin kokeilla itselleni melkoisen vieraaksi jääneen genren klassikkoa. Olipas oivallinen valinta! Huomasin viihtyväni loistavasti verenhimoista kreiviä saalistavien urhoollisten kansalaisten keskuudessa. Dracula saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin, ja tätä klassikkoa uskallan suositella seikkailullisista, historiallisista romaaneista pitäville.

Mielikuvani nykyvampyyrikirjojen teinidraamoista (yhtään tämmöistä en siis ole lukenut, mutta sehän ei ole olennaista mielikuvien muodostamisessa) häipyivät nopeasti mielestäni, kun Jonathan Harker kirjan alussa aloitti kertomuksensa vierailustaan kreivi Draculan linnassa. Nuori mies on saanut toimeksiannon auttaa kreiviä Lontoon liikeasioissa, mutta pikku hiljaa hän alkaa ymmärtää, ettei oudon, päivänvaloa karttavan kreivin linnassa ole asiat aivan kohdillaan. "Mutta kauneuden kuvaaminen ei nyt maistu minulle, sillä näköalaa katseltuani jatkoin linnan tutkimista: ovia, ovia, ovia joka puolella, ja kaikki lukossa ja teljetty. Koko linnassa ei ole muuta ulospääsytietä kuin ikkunat. Linna on ilmiselvä vankila, ja minä olen vanki!" (s. 45) Pelko ja hyytävä kauhu hiipii miehen mieleen vähä vähältä, ja samanlainen hiljalleen kiristyvä pelon ilmapiiri leimaa Draculan tunnelmaa myös jatkossa.


En tiennyt Draculan kirjallisesta versiosta paljoakaan ennakolta, joten sen kerrontaratkaisu pääsi yllättämään: kirjan tapahtumat kerrotaan suureksi osaksi päiväkirjamerkintöjen kautta, ja lisäväriä saadaan kirjeistä, sähkeistä ja muista kirjallisista tuotoksista. Päiväkirjamuoto ei silti haitannut tarinan sujuvuutta, sillä kirjan henkilöt ovat olleet niin viitseliäitä raapustelijoita, että he ovat kirjoittaneet päiväkirjoihinsa paljon myös dialogia. Niinpä päivien ja kirjoittajien vaihtuminen olivat usein ainoita kohtia, joissa kiinnitin asiaan huomiota. Päiväkirjamuodon runsas käyttö oikeastaan vain lisäsi Draculan viehättävyyttä, sillä se toi kirjaan tuulahduksen menneiltä vuosilta, jolloin ihmiset malttoivat kirjata ajatuksiaan ja päivien tapahtumia ylös. Nykyaikaan siirrettynä Draculan henkilöt taitaisivat pitää blogeja. Toki tekniikkaa käytettiin tuolloinkin apuna. Välineenä vain oli nykyvinkkelistä eksoottinen fonografi.

Draculan tarinan ja henkilögallerian hahmottuminen vei kotvasen. Ehkä ihan vähäsen odotin arvon kreivin hyökkäävän heti ensi sivuilla jonkun onnettoman kurkkuun, mutta tätä tapahtumaa sain odottaa pitkään, ja silloinkin se kerrottiin erittäin hienovireisesti. Mikään verellä (tai millään muulla) mässäilykirja Dracula ei todellakaan ollut, vaan kreivin saapumista Transsilvanian perukoilta Lontooseen pohjustettiin huolella. Henkilöitä ei lopulta ollut kovin montaa, mutta heidän keskinäiset suhteensa hahmottuivat hitaahkosti. Draculalle kannattaa silti antaa aikaa, sillä kunhan on kärsivällinen saa tehdä hienon aikamatkan 1800-luvun lopun brittiläiseen yhteiskuntaan, jonka edustajat kohtaavat tuntemattoman, ulkoa päin tulevan pahuuden.

Lukemani pokkaripainoksen lopussa on suomentajan (Jarkko Laine) kirjoittama opas vampyyrien maailmaan. Siinä avataan mm. vampyyreihin liittyviä uskomuksia ja kirjan moninaisia teemoja. Laine on myös kirjoittanut runsaan kommenttiosioin, josta saa lisätietoa kirjassa käytetyistä sitaateista, termeistä, sivistyssanoista ja paikannimistä. Dracula-aiheesta kiinnostuneelle painos on siis hieno tietolaari, ja lukijana kiittelen sitä, että vampyyriopas on sijoitettu kirjan loppuun.  He, jotka haluavat sukeltaa minun laillani tarinaan vailla etukäteisevästystä, saavat siihen tilaisuuden.

"Auringonlaskun aika alkaa olla käsillä; Minan levottomuus kiinnitti huomioni siihen. Olen varma, että hänellä on mielessään jotakin joka paljastuu auringonlaskun täsmällisellä hetkellä. Tämä tällainen alkaa käydä piinalliseksi meille kaikille, sillä jokainen auringonnousu ja -lasku tuo eteemme jonkin uuden vaaran - jonkin uuden tuskan, joka Jumalan avulla voi kuitenkin uattaa meitä saattamaan asiamme hyvään päätökseen." (s. 489)


Osallistun kirjalla TuijaTa.Kulttuuripohdintoja -blogin emännöimään Klassikkohaasteen toiseen kierrokseen. Kauhuklassikko sopii myös Hämärän jälkeen -lukuhaasteeseen sekä Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen. Wikipedia tietää kertoa, että Dracula "on filmatuin kauhuhahmo ja Sherlock Holmesin jälkeen elokuvissa useimmin esiintynyt fiktiivinen hahmo. Dracula-hahmo on esiintynyt vuoteen 2015 mennessä yli 400 elokuvassa tai televisiosarjassa". Oulun kaupunginkirjastosta löytyy ainakin Francis Ford Coppolan ohjaama versio vuodelta 1992, jonka olen muistaakseni nähnyt mutta muistijäljet leffasta ovat heikot. Suunnitelmissani on katsoa elokuva uudelleen kevään kuluessa, ja testata miten elokuva toimii kirjan lukemisen jälkeen.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjamaailma, Maailman ääreen, Satun luetut ja Kirjakaapin avain.
Kirjan tietoja:
Bram Stoker: Dracula (1897)
Suomennos Jarkko Laine
Otava, 2014
607 sivua

32 kommenttia:

  1. Erinomainen valinta, todellinen klassikko. Jota minä en ole lukenut. Täytyy siis lukea. En todellakaan ole vampyyritarinoiden fani, mutta arviosi jälkeen olen vielä rohkeampi tarttumaan opukseen. Ehkä seuraavassa klassikkohaasteessa tai jo ennenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kannattaa ehdottomasti lukea! Aivan yllätyin, miten hieno ja teemoiltaan runsas kirja Dracula on. Minä en todellakaan ole mikään kauhu- saati vampyyrikirjallisuuden fani tai edes satunnainen lukija, mutta silti viehätyin kirjasta. Klassikkoasemansa Dracula on ansainnut, se on selvää. :)

      Poista
  2. Muistan pitäneeni Draculasta, mutta sen loppu oli minulle pettymys (en tosin enää muista, miksi). Hienoa, että pidit teoksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin lopusta kovastikin. Siinä oli (vihdoin ja viimein) toimintaa ja tunnelma ja jännitys vain tiivistyivät sivu sivulta. Ehkä kirja loppui hieman töksähtäen, tai sitten vain harmittelin sitä kun se ylipäänsä loppui... kirjan parissa olisi viihtynyt pitempäänkin. :)

      Poista
  3. Oi, vitsi. Löysin vanhan kirjanmerkin omasta Draculastani, pari kertaa jäänyt kesken. Kirjan alku on mielestäni jännittävä Harkerin ollessa loukussa kreivin linnassa, into jotenkin lässähti kun sieltä siirryttiin pois. On ollut aikeena lukea tämä joku kerta vielä loppuun ja nyt sain kirjoituksestasi motivaatiota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan itsekin vähän hämmästelleeni tuota vaihetta, kun Harkerin reissukuvaus päättyi ja kerronta siirtyi aivan muuanne. Kannattaa lukea vähän aikaa sinnikkäästi, kyllä se juoni sieltä alkaa hahmottua ja tarina pääsee kunnolla vauhtiin. :)

      Poista
  4. Oi, tämä on klassikko josta uskon pitäväni! Olen sitä aloittanutkin joskus kauan sitten, silloin lukeminen tyssäsi muistaakseni johonkin ärsyttävään murteen suomennosratkaisuun, eli aika vähäpätöiseen asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue, lue! Muistan tuon murrekohdan, ja en osaa arvioida, miten sen suomennos on onnistunut. Ajattelin vain, että toivottavasti tämä jatku pitkään ja aika lyhyt pätkä se sitten lopulta oli (eikä niitä murreosuusksia muistaakseni enää jatkossa tullut). Eli kannattaa sinnitellä tuon paikan yli, lukeminen kyllä palkitsee vaivan lopussa, näin uskon. :)

      Poista
  5. Dracula on minulle tullut kiinnostavaksi oikeastaan vasta Werner Herzogin elokuvan Nosferatu - Yön valtias kautta. Luin elokuvan analyysistä, nyt, että hän oikeastaan pääsi elokuvassa lähemmäs kirjan henkeä verrattuna vanhempaan kauhuklassikkoon. "Hänen Draculansa on intohimoilleen ja seksuaalisille vieteilleen valtaa antava kärsivä hahmo, mikä yllättävästi on lähempänä Stokerin romaanin henkeä kuin Murnaulla." Elokuvassa on myös outoa huumoria. Ja siis juuri tuo paheellisen, kaiken sovinnaisen ylittävän erotiikan lumo - en tiedä onko sitä kirjassakin samassa määrin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eroottinen lumo löytyy Stokerin kirjasta, muttei se mielestäni millään tavoin jyrää muita teemoja ja aiheita alleen. Pikemminkin se kulkee mielestäni pohjavireenä, mutta elokuvassahan se on helppo nostaa etualalle. Outo huumori - no, mikä nyt on kellekin huumoria. Minusta Draculassa oli paikoin huumoria, mutta oliko se tahatonta vai ei, ja oliko edes huumoria.. riippunee lukijasta. Kirjaa kannattaa kokeilla, jos vain yhtään kiinnostaa. :)

      Poista
  6. Draculasta pidin minäkin - toisin kuin samoihin aikoihin lukemastani Frankensteinista. Sopivan hyytävä tunnelma, muttei todellakaan liian pelottava. Hämärän jälkeen -lukuhaasteeseen lainasin juuri Stokerin novellikokoelman Draculan vieraan, toivottavasti yhtä viihdyttävä kuin Dracula :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, hyvä tietää että Stokerilla on muutakin Dracula-aiheista kirjallisuutta. Ne voisivat olla hyvä jatko tälle kirjalle, mutta vähän pelottaa ovatko ne sittenkään yhtä hyviä. Frankeinstain-kirjakin on minulla lukematta (mutta siitäkin olen leffan katsonut), ehkä pitäisi ottaa sekin Hämärän jälkeen -ohjelmaan. Tulisi edes nämä kauhun klassikot otettua haltuun. :)

      Poista
  7. Tämä oli yksi suosikeistani nuoruudessa. Pitänee lukea uudelleen ja katsoa vieläkö vaikuttaa samalla tavalla. Sinänsä hauskaa, että ihan ensimmäiseksi luin Englannista kielikurssilla ostamani nuorten lyhennetyn version ja siihen perään sitten tietysti suomennetun pidemmän tarinan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mittaahan tällä kirjalla riittää, ja varmaan nuorille on paikallaan tarjota lyhyempää versiota. Minusta tämä täyspitkä oli nopeasti luettava, sivut kääntyivät ilman suuria ponnistuksia. Nuoruuden suosikkeja onkin jännää lukea uusin, aikuisin silmin - huomio kiinnittynee ihan eri seikkoihin. :)

      Poista
  8. Tämä pitäisi kyllä lukea jo ihan siksi, kun ns. horror-fani olen. Draculasta tehtyjä elokuvia on toki tullut katsottua, mutta eihän se ole sama kuin alkuperäinen kirja. Kirjemuoto helposti karkoittaa minut kirjan äärestä, koska koen sen jotenkin nihkeäksi. Tämä ennakkoluuloni ei tosin perustu mihinkään, se on vain joku epämääräinen tunne. Mutta nähtävästi muoto toimii tässä, joten en anna sen estää minua tarttumasta tähän kirjaan jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole kirjemuodon ylin ystävä, mutta tämän kirjan tenhoa se ei onnistunut latistamaan. En tosiaan edes kiinnittänyt koko asiaan juurikaan huomiota, kun kirja pääsi kunnolla vauhtiin. Ja näkihän niistä päiväkirjojen otsikoista ainakin helposti sen, kuka tapahtumia milloinkin kertoo. Eli näkökulmia riittää. :) Jos kauhugenre on lähellä sydäntä, suosittelen tätä kirjaa lämpimästi.

      Poista
  9. Olen lukenut kirjan. Kiinnitin paljon huomiota sen romanttisuuteen tai eroottisuuteen. Erityisesti jäi mieleeni, millaisella hempeydellä kuvataan ihon pehmeyttä, valkoisuutta jne. Tunnelma on tosiaan hienovireinen eikä verellä mässäilystä ole tietoakaan. Kirjan lukemisesta on vierähtänyt muutama vuosi, joten toivottavasti muistelen oikeaa kirjaa enkä puhu läpiä päähäni ;) Muistelen, että myös Frankesteinin hirviön elokuvaversioilla ja alkuperäisellä kirjalla on huomattava ero. Kirjassa veri ei roisku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistikuvasi tuntuvat vastaavan omia muistojani kirjasta, joten taidamme puhua samasta kirjasta. :) Tuo mässäilyn täydellinen puute kohotti omia lukutunnelmiani huimasti. Tämmäinen hienovivahteisempi meno sopii minulle paljon paremmin. Frankenstein-kirjakin on alkanut hieman kiinnostaa, ehkäpä se tulee sitten seuraavaksi lukuun kauhugenrestä.

      Poista
  10. Itse ostin tämän viime kesänä Suomalaisen kirjakaupan pokkaritarjouksesta. Pitäisi viimeinkin lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Minusta tämä oli nopealukuinen, kun kirjassa pääsi vauhtiin.

      Poista
  11. En varmaankaan ole lukenut Draculaa, sillä tuo Frankenstein vaikuttaa tutummalle. Pitäisi kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kiva kuulla, miten Dracula sinulle maistuu. :)

      Poista
  12. Luin tämän aikoinani oikein mieluusti ja hämmästelin minäkin, kuinka laimeat verikekkerit Dracula sai aikaan. Päiväkirjaromaani oli kuitenkin viihdyttävää ja oikeastaan kaunista, perinteistä kerrontaa. Coppolan elokuva on jäänyt mieleen hienosta värien käytöstä, mutta kirja oli silloin niin "verevässä" muistissa, että vähän petyin. Kirjan henki on niin vilpitön, että kaikkia kuvitelmiani elokuva ei täyttänyt, vaikka hieno olikin. Dracula on selkeä kokonaisuus, taidokas juoneltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vampyyri-sanasta tosiaan tulee helposti mieleen, että hurjaa menoa on luvassa, mutta Draculassa oli enemmänkin psykologista kauhua kuin varsinaista toimintaa - vaikka toki siihenkin päästiin silloin tällöin. :) Coppolan elokuvasta muistan todella vähän, mutta ennakkoasenteeni on ylipäänsä se, että elokuvaversiot harvoin yltävät hyvän kirjan tasolle. Pettymykseni ei siis ole suuren suuri, jos näin käy. :)

      Poista
  13. Dracula on yksi harvoja lukemiani tämän genren kirjoja. Lukemisesta on kovin kauan, mutta sen muistan, etten pitänyt kirjaa kovin pelottavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä minustakaan pelottava ollut, meno oli aika hillittyä kuitenkin. Kirjan henkilöt kyllä kokivat pelon tunteita. :) Kauhugenre on minullekin vieras, mutta tulipas edes tämä yksi klassikko nyt tutuksi. Ja jatkossa uskallan suositella tätä muillekin kauhugenreä vähän lukeville.

      Poista
  14. Sitä on elämän varrella lukenut kaikenlaista, vanhaa ja uutta. Nyt kun lukee näitä klassikkopostauksia, huomaa lukemattomia perusopuksia. Tämänkin. Leffoja olen aiheesta kyllä nähnyt. Verevää proosaa on tämä klassikko, huomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin lukulistani on tänään saanut uutta 'verta' :). Monta kiinnostavaa ja ihan entuudestaan tuntematonta klassikkoa on tullut vastaan. Onneksi klassikoita voi lukea tässä haasteiden välissäkin.

      Poista
  15. Jos jotain teosta on tulkittu ja ylitulkittu niin tätä! Erityisesti psykoanalyysi on repinyt romaanista (ja sitä kautta Stokerista) kaiken mahdollisen ja mahdottoman irti niin, että kirjailija varmasti kääntyilee haudassaan.

    Francis Ford Coppolan elokuva Dracula (1992) on kohtuullisen uskollinen romaanille. Näin sen aikoinaan tuoreeltaan ja se on jäänyt mieleen vaikuttavana vampyyrielokuvana. Se onnistuu rakentamaan loppua kohden huipentuvan jännityksen ehkä kirjaa paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huomasin tämän tulkintahomman kun luin Laineen vampyyriopasta kirjan loppusivuilta. Siellä sivuttiin aihetta, ja Draculasta tuntuu löytyvän aineksia joka makuun. Jätin tulkinnat suosiolla kokonaan omasta jutustani pois. Niistä kiinnostuneet voivat perehtyä aiheeseen muualla, lähteistä ei taida olla pulaa. :) Stoker todella jätti jälkensä (kirjallisuuden) historiaan.

      Poista
  16. Luitpa klassikon, jota (kirjaa ja genreä) olen parhaani mukaan pyrkinyt karttamaan, mutta kirjoitit siitä niin hyvin, että olen tainnut olla turhaan peloissani. Ehkä jonain päivänä teen hypyn tuntemattomaan...
    (Laitoin tämän kommentin vahingossa ensin ketjun keskelle ja poistin sitten.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en minäkään voi sanoa usein lukevani kauhua. Tämä Dracula on sellainen, jota uskallan suositella myös sinulle. Kauhupiirteet ovat kuitenkin aika kilttejä, sillä mitään ylitseampuvaa tässä kirjassa ei ole. Luin Draculaa hyvin pitkälle historiallisena romaanina, jossa oli vähän yliluonnollista mukana. :) Kannattaa kokeilla.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...