Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon
"Pelottaa. Mulle tapahtuu jotain pahaa. Tuntuu kuin sulaisin pois. En osaa selittää sitä, mutta tiedän milloin se alkoi. Se alkoi silloin kun se jätkä sanoi: "Et ole se nainen jonka haluan."
"En niin olekaan."" (s. 16)
Toni Morrisonin Luoja lasta auttakoon (Tammi, 2016) kertoo yönmustan Briden elämästä. Kirjan tapahtumat käynnistyvät siitä, kun Briden miesystävä Booker jättää hänet sen kummemmitta selityksittä. Briden elämässä kaikki alkoi silti jo syntymän hetkellä, kun Sweetness, Briden äiti, kauhistui tyttärensä ihonväriä: "Tyttö oli niin musta että oikein pelotti. Yönmusta, sudaninmusta. Mulla on vaalea iho ja hyvä tukka, olen sitä tyyppiä mitä meikäläiset nimittää keltaiseksi mustaksi, ja samanlainen on Lula Annin isäkin." (s. 11) Aikuisena Bridesta on tullut menestyjä, jonka valttina on äidin kauhistelema ihonväri. Mutta silti miesystävän lähtö romahduttaa Briden elämän perustuksia.
Morrison on kietonut Briden tarinaan monia mielenkiintoisia teemoja. On minuuden rakentamista ja äidin ja lapsen välisen suhteen muodostumista. Briden näkyvin ulkoinen ominaisuus on hätkähdyttävä ihonväri, joka on leimannut hänen tärkeintä ihmissuhdettaan, suhdetta äitiin. Mitä kätkeytyy pinnan, mustuuden alle? Bride on rakentanut itselleen kiiltävän, näyttävän ulkopinnan, joka peittää sisällä olevat säröt. Luoja lasta auttakoon heittää lukijan Briden elämään silloin, kun sisäpuolen herkkyys ja kipupisteet alkavat nousta pintaan. Kirjassa Bride etsii suuntaa elämäänsä, koettaa hyvittää menneitä ja rakentaa tietä tulevaisuuteen.
Luoja lasta auttakoon päästää ääneen Briden, hänen äitinsä ja muutaman muun kertojaäänen. Moniäänisesti etenevä kerronta on sujuvaa, ja vaikka useat henkilöt käväisevät vain lyhyesti äänessä, he tuovat Briden omaan tarinaan vivahteikuutta ja välähdyksiä Bride-maailman ulkopuolisesta elämästä. Minusta oli kiinnostavaa, että koettaessaan löytää ratkaisua mieltään askarruttaviin kysymyksiin Bride ei lähde vuoropuheluun äitinsä kanssa. Sweetness puhuu tyttärensä taustalla, vain kommentoiden suhdettaan tähän ja tyttären tekemiä ratkaisuja. Ei, Bride päättää tonkia itselleen lähes tuntemattoman Bookerin elämää. Äiti saa silti kirjassa viimeisen sanan.
Luoja lasta auttakoon on lyhyt kirja, mutta alle 200 sivuun mahtuu monenlaisia kohtaloita. Morrisonin kerrontatyyli ja naiskeskeinen tarinointi miellytti minua, mutta aivan huippukirja Luoja lasta auttakoon ei silti minulle ollut. Olen blogiaikana lukenut Morrisonilta kirjan Rakkaus, ja tämä uusi oli siihen verrattuna helpommin lähestyttävä: pääsin vaivattomammin kiinni henkilöihin, juoneen ja kirjan rakenteeseen. Minulle jäi silti tunne, että Morrisonilla saattaa olla vielä enemmän annettavaa minulle, ja hänen vanhemmat kirjansa kiinnostavat minua todella paljon. Jazz odottelee omassa hyllyssäni, ja paljon muitakin suomennoksia on onneksi tarjolla.
Luoja lasta auttakoon on lyhyt kirja, mutta alle 200 sivuun mahtuu monenlaisia kohtaloita. Morrisonin kerrontatyyli ja naiskeskeinen tarinointi miellytti minua, mutta aivan huippukirja Luoja lasta auttakoon ei silti minulle ollut. Olen blogiaikana lukenut Morrisonilta kirjan Rakkaus, ja tämä uusi oli siihen verrattuna helpommin lähestyttävä: pääsin vaivattomammin kiinni henkilöihin, juoneen ja kirjan rakenteeseen. Minulle jäi silti tunne, että Morrisonilla saattaa olla vielä enemmän annettavaa minulle, ja hänen vanhemmat kirjansa kiinnostavat minua todella paljon. Jazz odottelee omassa hyllyssäni, ja paljon muitakin suomennoksia on onneksi tarjolla.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen. Kiitos kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia ja Reader, why did I marry him?
Kirjan tietoja:
Toni Morrison: God Help the Child (2015)
Suomennos Kaijamari Sivill
Kansi Eevaliina Rusanen
Tammi, 2016 (Keltainen kirjasto nro 470)
180 sivua
Minä pidin tästä valtavasti. Joissakin viime aikaisissa kirjoissaan Morrisonin kerronta on mennyt niin tiheäksi, että en oikein ole pysynyt matkassa mukana. Tässä oli avaruutta, kuulautta, kipua, kauneutta.
VastaaPoistaTuon tiheyden tunteen muistan Rakkaus-kirjasta. Sitä lukiessani minun piti muistaakseni palata jossain vaiheessa lukemaan alkuosuus uudelleen, että pääsin mukaan juoneen. Tämän uutukaisen kanssa ei ollut sitä ongelmaa, mutta ehkä odotin enemmän syvyyttä tarinalta. Kirja saattoi olla sitten jopa liian helposti avautuva, vaikka jättikin pohdittavaa. Mutta taitava kirjoittava Morrison on, sitä ei voi kiistää.
PoistaTämän romaanin lukemista odotan todella, ja arviosi lupaa kyllä hyvää. Oletko muuten lukenut Morrisonin edellisen suomennoksen, romaanin Koti? Se on noussut minulle ehkä suurimmaksi Morrison-suosikiksi tähän mennessä lukemieni joukosta, joten suosittelen kirjaa suurella lämmöllä.
VastaaPoistaKoti on minulla lukematta, mutta aion kyllä ottaa sen lukulistalleni. Kiitos vinkistä! Mukavaa kuulla, mitä mieltä olet tästä uudesta kirjasta.
PoistaMinä olen ryhtynyt lukemaan tämän uuden ohella vanhoja Morrisoneja uudestaan. Sula vaikutti minuun vahvemmin kuin tämä. Tyyli on tosiaan hänellä ollut 70-luvun jälkeen kokeilevampaa ja nyt ehkä vähiten morrisonmaista, jos näin voi sanoa, tavallista.
VastaaPoistaPidän yleensä selkeästä tyylistä, mutta Morrisonilla olen pitänyt niistä tajunnanvirtatyylisistäkin romaaneista.
Hyvä huomio tuo, että Bride ei yritäkään löytää äitinsä luo. Hän pitää ilmeisesti sitä mahdottomana niin kauan kuin äiti vakuuttaa tehneensä parhaansa ja vetoaa olosuhteisiin.
Olen lukenut vain yhden noista vanhemmista Morrisoneista, mutta siitä on aikaa ja saatoin olla hieman kärsimätön lukija (=nuoruus!) hänen tekstilleen. Nyt Morrison tuntuu sopivan minulle paremmin, ja sen vuoksi nuo vanhemmat kirjat kiinnostavat. Tämä uusi oli tosiaan jo vähän erilainen verrattuna Rakkaus-kirjaan, joka tuntui kerronnaltaan paljon mutkikkaammalta.
PoistaTämä kirja alkoi tosiaan kiinnostaa minuakin ja tänään nappasin sen mukaani kirjastosta. En ole aiemmin Morrisonilta mitään lukenut ja olen sivuuttanut hänen kirjansa muutenkin melko vauhdilla. En tiedä miksi: joku outo mielikuva minulla on ollut hänestä. Vaan testataanpa nyt, koska aihe vaikuttaa todella kiinnostavalta.
VastaaPoistaKiva kuulla, mitä tykkäät Morrisonista. Olen lukenut blogiaikana pari hänen kirjaansa, ja innostunut pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Morrisonin kirjoissa on pureskeltavaa, vaikka tähtimäärät ovatkin minulla jääneet kolmeen näissä molemmissa lukemissani. Nobel-palkinto tuntuu silti menneen oikeaan osoitteeseen.
PoistaOlipa hieno kirja. Kirjan lauseet ovat mahtavia, sillä ne haluaisi taltioida itseensä. Upea löytö. Olen vasta alussa kirjailijan kanssa.
VastaaPoistaOnpa mukava kuulla, että ihastuit Morrisoniin. Hänen tuotantoaan on suomennettu runsaasti, joten luettavaa riittää. Minullakin on tunne, että Morrison & minä kohtaamme tulevaisuudessa kerran jos toisenkin. :)
PoistaSAin tämän kirjan juuri käsiini, tuskin maltan odottaa, että pääsen sitä lukemaan. Upea kansi kirjassa ainakin. Ja oli kiinnostavaa lukea, mitä kirja pitää sisällään.
VastaaPoistaMinäkin pidän tämän kirjan kannesta. Se on yksinkertainen, mutta hätkäyttävä ja kaunis. Tulenpa aikanaan kurkkimaan, mitä kirjasta tykkäsit. :)
PoistaPidin todella paljon tästä, vaikka osin tarina on myös hyvin ahdistava. Tuntuu, että muutamana päivänä lukemisen jälkeen tarina vain kasvoi kasvamistaan mielessäni.
VastaaPoistaOlen lukenut vain muutaman Morrisonin kirjan blogiaikana, mutta tuo tarinoiden mieleen jääminen on tuttua minullekin. Aiheita ja juonenkäänteitä tulee pyöriteltyä ja mutusteltua, eikä näin käy minulle kovinkaan monen kirjailijan teosten kanssa. Käynkin lukemassa juttusi. :)
Poista