30. elokuuta 2014

Toni Morrison: Rakkaus

Keltaisen kesäni päätöskirjani on Toni Morrisonin Rakkaus (Tammi, 2004). Muistelen lukeneeni Morrisonilta jotain joskus vuosia sitten, mutta mitä - ei aavistustakaan. Mutu-fiilikseni mukaan Morrisonia kehutaan säännöllisin väliajoin blogeissa, joten aloittelin Rakkautta suurella mielenkiinnolla. Kolahtaako vai ei?


"Koska he olivat ilkeitä kuin mitkä ja nirppanokkia, heitä tarkkaillaan alati kuten inhottuja ihmisiä aina. He elelevät herra Coseyn talossa kuin kuningattaret, mutta siitä saakka kun se likka äskettäin muutti sinne pikkuhousujen kokoisessa hameessa ja ilman pikkuhousuja, minä olen pelännyt, että minut jätetään tänne ainoina eväinäni vanhan kansan tarina. Minä tiedän, että se on roskaa: joutava tarina, joka on sepitetty syntisten naikkosten pelotukseksi ja kurittomien kakaroiden ojennukseksi. Mutta se on ainoa mitä minulla on." (s. 15)

Rakkaus on tarina naisista, joiden elämään yksi mies on vaikuttanut merkittävästi. Tämä mies, herra Cosey, on kirjassa koko ajan läsnä mutta vain naisten muisteloiden kautta. Herra Cosey oli varakas mies, joka isännöi lomahotellia, rakasti naisia ja otti vaimokseen 11-vuotiaan lapsosen, Heedin. Häntä muistelevat mm. Heed, hotellin keittäjätär L ja Heedin lapsuudenystävä Christine. Coseyn persoona välittyy tarinassa aluksi positiivisena, lähes seudun mustien asukkaiden hyväntekijänä, mutta lopulta hänen luonteestaan välittyy synkkiäkin piirteitä - herra Coseyn taloon ei jäänyt asumaan onnellisia naisia. Rakkaudessa rakkaus on monimutkainen ja moniulotteinen tunne.

Taisin pitää Rakkaudesta eniten teknisellä tasolla. Kirjan rakenne miellytti minua: luvut esittelivät otsikkoa myöten eri puolia herra Coseystä, ja monen eri näkökulman tarina toimi hienosti ja sulavasti (kunhan ensin sai selviteltyä itselleen kuka kukin on). Pidin myös kirjan naishahmoista, erityisesti elinvoimainen Junior oli valloittava henkilö. Kirjan loppuun oli säästetty pieni paljastus, joka selkeytti sopivasti erään juonikuvion. Juoni sen sijaan - no, se ei ollut huono mutta odotukseni saattoivat olla liian korkealla. Tai ehkä henkilöitä oli liikaa, eikä kukaan naishahmoista todella noussut muiden yläpuolelle, kaikkein kiinnostavimmaksi. Jotenkin Rakkauden kertomus jäi semmoiselle mukavalle tasolle, ja jotain jää puuttumaan oikein erinomaisen säväyttävästä lukuelämyksestä.

Arvelen, että tämä kirja saattaa parantua toisella lukukerralla. Kirjan alussa minulta kului jonkin verran aikaa siihen, että pääsin kärryille henkilöistä ja heidän taustoistaan. Jos nämä olisivat jo selvillä, tekstin ja henkilöiden vivahteet nousisivat varmaankin paremmin esille. Morrison on taitava kirjoittaja, ja Rakkaus herätteli intoa tutustua laajemminkin hänen teoksiinsa - suomennoksia onneksi löytyy useita.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Voitin kirjan Kirjasähkökäyrä-blogin arvonnasta. Kiitos, Mai! ♥
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjakuiskaaja, Kirjapolkuni.
Kirjan tietoja:
Toni Morrison: Love (2003)
Suomennos Seppo Loponen
Tammi, 2004
276 sivua

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän sekä englanniksi että suomeksi. En mielestäni päässyt tarpeeksi sisälle vielä kahdellakaan lukukerralla. Ostin tämän nyt omaksi ja kolma lukukerta saa sanoa toden. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että minulla on vielä toivoa tämän kirjan suhteen, jos en olekaan ainut joka tuntee tarvitsevansa useamman lukukerran. :) Onneksi minulla on tästä nyt oma kappale, joten tähän on helppo palata uudemman kerran.

      Poista
  2. Luin tämän joskus vuosia sitten ja vaikutelmat olivat aika pitkälti samat kuin sinulla. Ei ollut huono, mutta jotain jäi puuttumaan, jotta olisi noussut suuremmaksi lukuelämykseksi.

    Luulin muuten todella pitkään, että tämä on saman kirjailijan kirja "Beloved", joka on mukana useilla ulkomaisilla "parhaat kirjat ikinä" -listoilla. Vasta ihan joskus pari kuukautta sitten tajusin, että kyse on eri kirjasta. Luulen, että luen joskus myös Belovedin, kun se kai sitten on Morrisonin tunnetuin, mutta tämä Rakkaus ei kyllä jättänyt tunnetta siitä, että haluaisin ehdottomasti lukea kirjailijaa enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas todella hieman samankaltaiset nimet, helpostihan nuo sekaantuvat. :) Tässä oli niin paljon hyvääkin, että sen vuoksi Morrisonin muutkin kirjat alkoivat kiinnostaa. Ja joku niistä lienee se, jota olen joskus aiemminkin lukenut. Silloin ilmeisesti ei niin kolahtanut, kun muistijäljet ovat näin hämärät. :)

      Poista
  3. Hauskaa, minäkin luin tämän juuri! Halusin kokeilla Morrisonia, ja tämä kirja valikoitui luettavaksi melko umpimähkään. Minulle kirja jäi kovin etäiseksi. Koko ajan yritin miettiä, että ooh, tässä nyt luetaan suurta Nobel-kirjallisuutta (vaikka ei tämä kirja Nobelia saanutkaan), ja silti, ei tuntunut missään. Ei säväyttänyt. Toki teksti on hyvää ja siistiä, mutta ei kovin omaperäistä tai kerronnaltaan sellaista, jota janoaisi lisää. Tai ehkä minä olen liian tyhmä, enkä tajunnut kirjan hienoutta! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret Nobel-elämykset jäivät minultakin väliin, mutta kirjan aloitusluku oli minusta aika hieno. Eiköhän kaikkien nobelistien kirjoissa ole tasoeroja, eikä kukaan tykkää kaikesta... minua Morrison jäi kiinnostamaan siitäkin syystä, että luin hiljattain blogijutun jostain hänen muusta kirjastaan (en muista enää mistä :)), ja siinä tuntui olevan samoja aineksia kuin tässä. Tekisi mieli testata, miten paljon samat rakenteet ja teemat toistuvat hänellä.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...