Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

Villa Sibyllän kirous (Gummerus, 2014) on kolmas osa Roomaan sijoittuvassa dekkarisarjassa, jossa rikoksia ratkoo yksityisetsivä Arianna. Hyppäsin Ariannan kyytiin vasta tässä sarjan uusimmassa osassa. Luin jostain bloggauksesta (niitä tämän kirjan kohdalla löytyykin yllin kyllin), että sarjan kaksi ensimmäistä osaa sisälsivät chick lit -piirteitä, mutta tämä kolmas liukuu enemmän normidekkarin suuntaan. Chick lit ei kuulu lempparigenreihini, joten liekö siinä syy siihen, että avausosa Kuolema sypressin varjossa (Gummerus, 2013) jäi minulta kesken kesän alussa. Uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan Villa Sibyllan kirousta, sillä Italia-miljöö tuntui kiinnostavalta. Kokeilu kannatti, sillä Ariannan yksityisetsivätouhut olivat viihdyttävää luettavaa. Ei tämä mikään veret seisauttava dekkari ollut, muttei huonokaan. Ja hei - contessa Arianna de Bellis - olen aidosti kateellinen romaanihenkilölle, jolla on mahdollisuus käyttää näin hohdokkaan kuuloista nimi+titteli -yhdistelmää.

Kirjassa rikoksena selvitellään Ariannan tuttavan Katian saamia uhkauskirjeitä, joiden lähettäjän Katia pelkää uhkaavan perhettään. Katia on ammatiltaan menestyvä juristi, ja hänen miehensä Lorenzo vaikutusvaltaisen pankin investointijohtaja, joten kirjassa liikutaan varsin varakkaissa piireissä. Juoniaineksia Villa Sibyllan kirouksessa on riittävästi, jopa liikaa: antiikista juontava salaperäinen mithra-kultti, poliittinen ja taloudellinen korruptio, Ariannan merkillinen, salattu menneisyys, Rooman rikollisliigat, Ariannan suhde Italian ulkoministeriin... lukijalla ei ole tylsää, mutta osa langanpätkistä jäi minusta ohuiksi. Kaikki pysyi silti sen verran kasassa, että Villa Sibyllan kirous kulki jouhevasti loppuun asti. Se minua tosin huvitti, että ilmeisesti Ariannan asiakkailla tuppaa olemaan epätavallisen huonoa karmaa. Kirjassa kun viittailtiin aiempiin asiakkaisiin, joiden kohtalo oli yhtä epäonninen kuin Katiankin. Jos sana leviää, kuka enää uskaltautuu Ariannan asiakkaaksi? :)

Kun kirjasarjaan hyppää mukaan kesken kaiken, on aina jännityksen paikka, pääseekö mukaan tapahtumiin vai pitääkö peruuttaa sarjan ensimmäiseen osaan. Ariannan aiempia vaiheita valotettiin Villa Sibyllan kirouksessa sen verran hyvin, että tällainen uusikin lukija pysyi juonenkäänteissä mukana. Mikä toisaalta laittaa miettimään, kokevatko sarjaa alusta asti seuranneet, että uusimmassa kirjassa on liikaa aiemmin kerrotun toistoa? Toistoa tai ei, minusta Ariannan salaperäinen menneisyys oli kiva lisä kirjan juoneen. Tavanomaisia 'ammuin roiston, näen siitä painajaisia' -tyylisiä traumoja on tullut vastaan dekkareissa jo aivan tarpeeksi, joten contessa Ariannalle (pakkohan tuota komeaa arvonimeä on käyttää vielä edes kerran, vaikka se oikeasti kuuluu Ariannan äidille) sopi jokin erikoisempi menneisyyden kimurantti kuvio.

Luokittelen Villa Sibyllan kirouksen mukavaksi kesädekkariksi (=ei liian raaka tai verinen, tapahtumat sijoittuvat kesään ja mieluusti ulkomaille, yleissävy on kevyt). Sarjan pari ensimmäistä osaa eivät minua houkuttele (se chick lit!), mutta tarina ilmeisesti jatkuu uusien tutkimusten ja menneisyyspaljastusten kera, joten miksei Ariannan vaiheita voisi tulevinakin kesinä lukea riippumatossa tai rantsussa.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset Blogat-palvelulle ja kustantajalle!

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkki, googlettamalla löytyy lisää: Lumiomena, Kirjakaapin kummitus, Anun ihmeelliset matkat ja Assyriologin lifestyle -blogi.

Kirjan tietoja:
Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
Gummerus, 2014
426 sivua