Lukumaraton (päättynyt)

Klassikkojen lumoissa -blogissa vietetään tällä viikolla Lukumaratonviikkoa, eli viikolla 1 voi maratoonata haluamanaan päivänä. Minulla alkaa jo häämöttää paluu arkeen, ja päätin juhlistaa loman loppumista osallistumalla maratonviikolle. Sen verran opiskeluhommat alkavat kuitenkin jo kangastaa mielessä, että maratonvuorokaudestani taitaa tulla tavallista lyhyempi. Tarkoitukseni on kuitenkin viettää kirjojen parissa tämä ilta ja huominen aamupäivä ja raportoida lukupuuhien edistymisestä tähän postaukseen.

Lukupinoni näkyy alla, ja aikomukseni on viihtyä ensisijaisesti Bram Stokerin Draculan parissa. Dracula on minun valintani Klassikkohaasteen toiselle kierrokselle, ja olisi kiva saada kirja päätökseen jo näin hyvissä ajoin. Kirja on menossa sivulla 243, ja ensimmäinen uhri heitti juuri henkensä runsaasta valkosipulin käytöstä huolimatta. Jo nyt uskallan todeta klassikkovalintani olleen onnistunut, sillä Dracula on upea, tiivistunnelmainen kirja, jota suosittelen myös heille, jotka eivät tavallisesti tunne oloaan kotoisaksi kauhugenren parissa. Kirjaosuuden viimeinen sivu on 566 (jonka jälkeen seuraa huomautuksia ja vampyyritietoutta), eli minulla on matkaa Draculan seurassa vielä noin 320 sivua. Jos saan kirjan loppuun minimaratonini aikana, olen tyytyväinen. Hepburnin Afrikan kuningatar -muistelmat ovat myös kesken, ja Parkkolan Viima ja Vannin Kylmä saari houkuttelevat aloittamaan lukemisen. Näiden pariin etenen, jos siltä tuntuu.


Tiistai 5.1.2016 klo 18.00: Alkaa nyt! Dracula s. 243 ja kolmastoista luku, hautajaistunnelmissa.

klo  20.00: 80 sivua takana eli lukuvauhti on verkkainen mutta sopiva. :) Sivulla 324 Draculan jahti vasta alkaa, eli kirjakin etenee hitaahkosti, tilanteita ja tunnelmia kypsytellen. "Saanko leikata Lucy-neidin ruumiista pään irti?" Siinäpä sulhaselle kysymys mietittäväksi. Lucy-neiti tosin saattuu asumaan jo ruumisarkussa...

klo 21.55: Draculaa jäljellä vielä 200 sivua. Laitoin kreivin pikku tauolle ja aloitin Seita Parkkolan Viiman. Siitä noin kolmannes luettu ja onpas hieno kirja. Meno tuntuu aavistuksen synkemmältä kuin Usva muistini mukaan oli. Surullista, ettei näitä tarinoita tule enää lisää. Nyt vuorossa pientä iltapalaa ja sitten takaisin Draculan pariin.

Keskiviikko klo 10.55: Uups, nukuin aamulla pitkään ja heräsin vasta noin tunti sitten. Lupailee hyvää huomista työpäivää ajatellen... Draculaa on jäljellä enää noin 130 sivua, joten koetan saada sen loppuun maratonin kuluessa. Kreivi on jo näyttäytynyt takaa-ajajilleen ja voi voi, miten mahtaa käydä Mina-rouvan? Loppuhuipennus selvästi lähestyy. Sää ei houkuttele ulkoiluun: -27 astetta. Hurrr.

Klo 13.40: Maratonin päätavoite saavutettu eli Dracula luettu! Jätin huomautukset ja vampyyritietouden silmäilyn asteelle, mutta varsinainen tarina piti minut otteeseen loppua kohden aina vain tiiviimmin. Tarkempia tunnelmia on luvassa kuun lopulla, klassikkohaasteen postauspäivänä. Voisin periaatteessa päätellä maratonini tähän, mutta voi olla, että lueskelen lopputunteina vielä Viimaa. Kirja on puolivälissä ja koulun kellarissa puuhataan jotain kuolinnaamioihin liittyvää. Viiman synkkenevät tunnelmat ovat oiva pari Draculan hyytävälle meiningille.

klo 17.00: Lukumaraton on ohi. Virallista lukuaikaa olisi vielä tunnin verran, mutta sain myös Parkkolan Viiman luettua, ja se riittää minulle. Illaksi on jo muuta puuhaa, ja aion mm. uhmata hurjaa pakkaskeliä (mittari lähentelee edelleen kolmeakymmentä miinusastetta) ja kipaista kuntosalille tuulettamaan päätä.

Luettuja sivua (658) kertyi vähemmän kuin edellisillä maratoneilla, ja myös luettuja kirjoja oli vähemmän. En ole yhdelläkään aiemmalla maratonilla pyörinyt vain kahden kirjan parissa, mutta se tuntui tälle maratonille sopivalta määrältä. Olen huomannut joissain blogeissa myös yhden kirjan maratoneja, mutten tämän kokemuksen perusteella usko sen soveltuvan minulle. Dracula oli todella hyvä ja vetävä kirja, mutta kaipasin kuluneen vuorokauden aikana silti välillä jotain muuta luettavaa. Olen aiemmilla maratoneilla lukenut paljon sitä sun tätä, joten tämmöinen 'luetaan yksi kirja loppuun' -projektityylinen maraton oli minulle uusi kokemus. Oli kiva huomata, että maraton menee mukavasti näinkin. Klassikkohaasteen kirja siirtyy nyt blogattavien jonoon eikä lukeminen jäänyt viime minuuteille.

Kiitos kannustavista kommenteista!

Luetut sivut: 658
Luetut kirjat:
Seita Parkkola: Viima 
Bram Stoker: Dracula (sivut 243 - 566)

Kommentit

  1. Hei, hienoa. Hyviä maratoonaamisia, omaa suoritustani on kestänyt nyt päälle kahdeksan tuntia. Ja kumpikin näytämme viihtyvän kirjojemme parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin sitten jo lukuvauhti päällä, pitääkin käydä kurkkaamassa postaustasi. :)

      Poista
    2. Sitten kun viimeisetkin osallistujat ovat päässeet loppuun, kokoan nämä tekstit. Mutta hyvä suoritus sinulla. Minullekin pitkälti yhden kirjan maraton oli uusi kokemus jota olin karsastanut aiemmin, mutta koska lukemani kirja oli sanalla sanoen huippu, sitäkin luki mielellään ainoana kirjana. Hiemankin huonomman kanssa en uskoisi jaksavani. Klassikkohaasteen Hitlerin jatkaminen odottaa minulla hetkeään.

      Poista
    3. Maratonilla en minäkään jaksaisi huonon kirjan kanssa. Dracula oli tosi hyvä valinta, ja Viima sopi sille kaveriksi, kun sekin oli yllättävän synkkätunnelmainen. Kiitos sinulle lukumaratonviikon ideoinnista. Tämä oli mukava lomanlopettajainen. :)

      Poista
  2. Tuo Dracula pitäisi kyllä lukea jo ihan periaatteen takia. Minä kun olen kauhufani ja draculat kiinnostaa, niin olisi hyvä lukeakin se. :D Se sopisi mainiosti Hämärän jälkeen -haasteeseenkin.

    Mielenkiintoiset kirjat sinulla maratoonille. Muista olen kuullut paitsi Parkkola Viima ei sano mitään. Nautinnollisia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Draculaa. Se on minullekin hyvä kirja, vaikken ole mikään kauhun ystävä tai tuntija. Ja juu, aion osallistua sillä tuohon kauhuhaasteeseen. Sen kautta oikeastaan kirjan löysinkin. Kiitos, maraton on lähtenyt kivasti käyntiin, vaikkei sivuja niin paljoa olekaan vielä kertynyt tilastoon. :)

      Poista
  3. Dracula on kyllä hieno kirja, klassikkoasemansa ansainnut ja Viiman haluaisin minäkin päästä lukemaan. Parkkolan Usva oli sen verran vaikuttava.
    Mukavaa maratonia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin tosi paljon Usvasta, ja sen imussa otin Viiman lukupinoon, kun se tuli kirjastossa sopivasti vastaan. Dracula on todellakin klassikkoaseman arvoinen, siitähän ei ole epäilystäkään. :)

      Poista
  4. Täytyypä tarttua seuraavalla kauhukirjakerralla Draculaan. Ihan työnikin puolesta saisin siihen tutustua, että kauhugenre tulisi tutummaksi. On sellainen kutina, että kauhu saattaa olla genre, joista oppilaillakin on sanottavaa - ja lienee plussaa, jos opellakin olisi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dracula kannattaa lukea, se oli niin hieno kirja. Ja vaikka kirjalla on mittaa, sivut kääntyivät yllättävän nopeasti eli ei ole minusta laisinkaan niitä puisevampia klassikoita. Kauhugenre on minulle tosi vieras, mutta viihdyin silti erinomaisesti Draculan parissa - joten senkin puolesta uskallan suositella sitä.

      Poista
  5. Mulla on kans Dracula tuolla klassikkolistallani. Ehkä vielä joskus. En ole tosiaan mikään klassikkofani, ja vaikka moni on yllättänyt, niin vieläkin olen epäileväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään klassikoista, jos ne osuvat omaan kirjamakuun mutta jos eivät, ei klassikkoasema innosta minua lukemaan. Dracula oli positiivinen yllätys, sillä en uskonut innostuvani näin vampyyriaiheisesta kirjasta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.