Lovecraftin lähteillä (toim. Markku Sadelehto)

Lovecraftin lähteillä -kauhunovellikokoelma (Jalava, 2013) osoitti minulle heti ensimmäisestä novellista lähtien, miten vieras genre kauhu minulle on. Luin viime kesänä kotimaisen kauhunovellikokoelman Valkoiset varpaat, mutta se oli kesyä tavaraa nyt lukemaani settiin verrattuna: "Ikkunanurkkauksen täytti punainen hehku - verenpunainen hehku. Hitaasti mutta varmasti jonkin Olennon himmeät ääriviivat alkoivat erottua: tähdistä saapuneen näkymättömän kulkijan verellä täyttyneet ääriviivat. Olento oli punainen ja tihkuva, valtava kasa sykkivää, liikkuvaa hyytelöä; verenpunainen möhkäle, josta lähti lukuisia, heiluvia ja huojuvia lonkeromaisia ulokkeita." (s. 24 -25) Häh?! Hyytelömäisiä möhkäleitä ei juuri tule vastaan kirjoissa, joita yleensä luen, joten olin jo Robert Blochin Kulkija tähdistä -avausnovellissa melkoisen huuli pyöreänä.  Lovecraftin lähteillä -kokoelma jatkui samalla linjalla, sillä myös muissa novelleissa oli luvassa outoja olentoja ties mistä avaruuden ulottuvuudesta, aivot maistuivat hyvälle ja ylipäänsä koko ajan novelleja lukiessani minulla oli tunne, että mitä vaan voi tapahtua. 

Kokoelmassa on 12 novellia, ja niiden kirjoittajat ovat genren klassikon H. P. Lovecraftin ihailijoita ja esikuvia. Kirjan toimittaja Markku Sadelehto valottaa kirjoittajien taustatietoja esipuheessaan. Genreä enemmän tunteville esipuhe on varmasti kiinnostavaa luettavaa, mutta minulle kaikki kirjoittajat olivat ranskalaista Guy de Maupassantia lukuunottamatta täysin vieraita nimiä enkä myöskään tunnistanut tekstissä viitattuja teoksia. Mutta enpä ole lukunut mitään H. P. Lovecraftiltakaan. Eli täydellinen kauhu-ummikko täällä moi. Novellien lukemista tämä ei tietenkään haitannut, ja täytyy sanoa, että oli virkistävää lukea pitkästä aikaa jotain itselle aivan uutta ja erilaista.

Lukutunnelmani vaihtelivat kauhistuksesta äimistyneeseen huvittuneisuuteen ja jopa öklötykseen. Novellien överiyden rajamaille meneviin tapahtumiin oli välillä äärimmäisen vaikeaa suhtautua muutoin kuin huumorilla, vaikka henkilögalleriat sisälsivät paljon professoreita ja tutkimusmatkailijoita sun muita luotettavan oloisia henkilöitä. Luin Goodreadsista lukijoiden kommentteja kirjaan, ja ilmeisesti se ei tuo mitään uutta genreen. Minulle Lovecraftin lähteillä -kokoelma sen sijaan tarjosi roppakaupalla uusia lukuelämyksiä. Jos joku ihmettelee, miksi ylipäänsä valitsin kirjan luettavakseni, niin Hämärän jälkeen -lukuhaaste toimi innoittajanani. Lisäksi arvelin, että novellien lukeminen piristäisi lukumaratonia. Siinä olin oikeassa, mutta on myös todettava, että näissä novelleissa mentiin semmoisiin sfääreihin, etten voinut lukea kerralla kuin korkeintaan pari-kolme novellia.

Kokoelma saa genrestä mitään ymmärtämättömältä lukijalta neljä tähteä. Kiitokset säväyttävistä lukuhetkistä.

"Hahmoton kauhu pysähtyi. Se epäröi, siitä huokui huolestuttava päättämättömyys, ja sitten se vetäytyi nopeasti. Palavan saasta tukahduttava katku levisi ilmaan, ja Carson näki kuinka mustasta otuksesta lohkeili suuria paloja jotka alkoivat kutistua niin kuin happo olisi syövyttänyt niitä. Olio valui kiireesti pakoon ja sen kammottava musta liha mureni sen perääntyessä." (s. 129)


Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirja on luettu blogissa Ullan luetut kirjat
Kirjan tietoja:
Markku Sadelehto (toim.): Lovecraftin lähteillä
Suomennos Kaisa Ranta, Nana Sironen, Ilkka Äärelä
Jalava, 2013
292 sivua

Kommentit

  1. Tahaton komiikka on epäilemättä yksi syy Lovecraftin kulttisuosioon tietyissä piireissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kokoelman perusteella en hämmästele sitä lainkaan. :)

      Poista
  2. Halloweenin aikoihin lukaisin Lovecraftia ja eräs teksti oli kyllä niin huonosti käännetty (olettaisin ainakin), että lauseita piti lukea moneen kertaan ymmärtääkseni mitä siinä sanotaan. :) Muuta en muistakaan. Ei kuitenkaan ollut minun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kokoelman kanssa ei onneksi ollut tuommoisia vaikeuksia (vaikken varmaan aina huomaa kielikömmähdyksiä), sillä käännökset tuntuivat sujuvilta. Luulen, että tämä riitti tätä lajia vähäksi aikaa... hieman hillitympi kauhu taitaa sopia minulle paremmin. :)

      Poista
  3. Lovecraft ei (ainakaan vielä) ole oikein iskenyt, mutta hienoa, että pidit kokoelmasta! Joskus väkivaltainen/ällöttävä kauhu menee tosiaan tahattoman komiikan puolelle, samoin elokuvissa. Joskus ei tiedä, mille on tarkoitus nauraa, mutta useimmiten se on osoittautunut ihan hyväksi asiaksi.

    Tästä on siis hyvä jatkaa syvemmälle kauhuun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lovecraftia en siis ole vielä lainkaan lukenut, mutta intoni kokeilla häntä ei oikeastaan noussut tämän kokoelman myötä. Dracula odottaa bloggausjonossa, ja sen hillitympi tunnelma oli minulle paljon mieluisampi kuin tämän kokoelman villi fiilis. Luulen, että tässä Lovecraft-kokoelmassa minua viehätti sen erilaisuus verrattuna normaalisti lukemiini kirjoihin. Piristävä tapaus omalla tavallaan, mutta jatkossa ehkä jotain säyseämpää kauhua, kiitos. :)

      Poista
  4. Kaikki kauhuöklötykset jätän mieluummin muille. Olen niitä ihan oman osani lukenut nuorempana. Paras mitä tiedän, tämä on siis minusta aivan huippu, jota en enää pysty edes katsomaan, niin Hohto. Nuorena luin kaikki Kingin kirjat mitä sain käsiini. Velipojat laittoivat katsomaan esim. elokuvaa, jossa kastematoja tunki joka paikkaan, söivät ihmiset elävänä ja yksi oli moottorisahamurhaaja ym. Olen minä katsonut Anakondankin, vaikka sanoin, että en katso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole koskaan ollut kauhusta innostunut, ja yhtään Kingin kirjaakaan en ole lukenut. :) Ehkä pitää jotain kokeilla tähän Hämärän jälkeen -haasteeseen. Anakondan tosin olen tainnut nähdä tv:stä... taisin kurkkia ns. tyynyn takaa käärmekohtaukset, kun en voi sietää edes ihan pieniä käärmeitä, saati sitten jotain anakondaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.