14. elokuuta 2016

Mikael Niemi: Kirkon piru

Bloggausjonooni on ehtinyt kertyä jonkin verran fantasiaa ja myös pari kirjaston nuortenosastolta löytynyttä kauhukirjaa. Ensi viikko kuluu blogissani näiden teemojen parissa ja aloitan teemailun jo tänään riemukkaalla kauhukirjalla. Mikael Niemen Kirkon pirua uskallan suositella myös heille, joita kauhu ei yleensä suuremmin houkuttele.

Mikael Niemen nuorten kauhukirja Kirkon piru (Schildts, 2002) oli minulle todellinen löytö. Takakannen mainoslause "yhdellä istumalla ahmaistava kirja: kaamea, kutkuttava, pelottava ja hauska" piti minun kohdallani aika hyvin paikkansa (no, pari iltaa taisi mennä ennen kuin sain kirjan luettua). Kirjan tarina saa alkunsa seitsemännen luokan retkeltä, jonka kohteena on Pajalan kirkko. Luokan opettaja päättää näyttää oppilaille puulaatikossa säilytettävän pirun, joka on löytynyt kirkon remontin yhteydessä lattian alta: "Laatikossa oli jotain tummaa. Nahistunut, käppyräinen ruumis. Keltaiset silmät olivat kutistuneet kokoon, harmaiden halkeilleiden huulten välistä pilkottivat pitkät torahampaat, iho oli karvan peitossa." (s. 10)

Kirjan päähenkilönä on Matti, jonka kaveri Simon uteliaisuuttaan koskettaa laatikossa olevaa otusta. Sen jälkeen alkaa tapahtua kaikkea kummaa: outo verenseisauttaja osuu poikien tielle useaan kertaan, opettaja sairastuu dramaattisesti, Matti löytää limaisia klönttejä ja ottaa ne talteen hedelmälimsapulloon... tulee eteen se pysäyttävä hetki kauhukirjassa, kun tekisi mieli huutaa "älä tee sitä!".

Matti oli päähenkilönä onnistunut, rohkea ja aika symppis. Poika on ruotsinkielinen, mutta päättää opetella suomea kyetäkseen kommunikoimaan sukulaistensa kanssa. Kielen kautta rakentuvan identiteetin teema oli saatu hienosti ujutettua mukaan seikkailujen lomaan.

Kirkon pirussa on totisesti onnistuttu tuomaan kauhuelementtejä keskellä normaalia koulu- ja maaseutuarkea. Kaiken lisäksi niin, että teksti tasapainottelee taitavasti nuorten juttujen sekä pikkuisen pelottavan ja överiksi menevän hauskan välimaastossa. Klönttien tiimoilta on luvassa monta mielestäni hulvatonta kohtausta, mutta pienempi ja herkempi lukija voi tietysti pitää niitä vain pelottavina. Juoneen on kiedottu lisäksi mukaan vanhoja sukusalaisuuksia ja perinnetietoa, ja kokonaisuus on mielestäni varsin onnistunut ja aikuislukijaakin miellyttävä.

"Sinä yönä näin unta, että kuolin. Vanha ryppyinen ukko, jolla oli hirvensarvet päässä, pani minut kuusenhavuista tehdylle pedille metsään. Hän lauloi koko ajan surullisesti, ja minä tiesin että se oli kuolonlaulu." (s. 99)


***
Osallistun kirjalla Hämärän jälkeen -haasteeseen. Kirja on  eräs parhaita tähän haasteeseen lukemistani kirjoista. Minulle on ollut haastavaa löytää sopivaa luettavaa kauhuhaasteeseen, mutta jotain tämäntyylistä lukisin mielelläni lisää.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkkossa: Kirjaa on luettu blogissa Jokken kirjanurkka
Kirjan tietoja:
Mikeal Niemi: Kyrkdjävulen (1994)
Suomennos Tuula Kojo
Schildts, 2002
233 sivua

6 kommenttia:

  1. Tämä on kirja, johon on vaikea suhtautua. Tämä on niitä alkupään bloggauksia, joita olisi kannattanut joko editoida tai poistaa, mutta jollain tasolla pidän Mikael Niemen kirjoista, joten juttu on saanut jäädä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggauksesi oli ainut, jonka löysin tästä kirjasta joten hyvä, kun et ole poistanut sitä. :) Tämä oli minulle ensimmäinen Niemen kirja, ja varmasti luen häneltä lisääkin. Kirkon piru taitaa vaatii oikeanlaista suhtautumista tarinaan eli liian tiukkapipoisesti sitä ei kannata lukea. Mutta minulle kirja toimi hyvin.

      Poista
  2. No tässäpä on kirja, jonka pelkkä nimi houkuttelee lukemaan! kansikuva ei kyllä niinkään ole mieleeni, mutta tämä sinun bloggauksesi herättää viimeistään kiinnostuksen. Toisaalta olen aika huono lukemaan kauhua (varsinkin tällaisia pirujuttuja), joten voi olla, että tämä olisi liian karmaiseva, vaikka onkin kirjoitettu nuorille.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän ei ollut mikään kovin hirmuinen kauhukirja, vain muutama vähän ällömpi ja pelottavampi kohtaus. Joten kannattaa kokeilla. :) Ihan pienille lapsille en tätä tosin antaisi luettavaksi... mutta minun makuuni ja jopa huumorisuoneeni tämä iski.

      Poista
  3. Enpä ole tällaisesta kirjasta tiennytkään, mutta kuulostaa niin kiinnostavalta, että nappaan kirjan luettavaksi, jos se jostain eteeni osuu. Nimi on jo yksistään houkuttava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin tämän sattumalta tutkiessani kirjaston lanuhyllyjä. Ja eilen huomasin Goodreadsista, että kirjalle on jatko-osa. Se on ihan pakko lukea myös. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...