Elena Ferrante: Amalian rakkaus
Elena Ferranten Amalian rakkaus (Avain, 2005) on kirjailijan esikoisromaani. Kirjassa liikutaan Napolin kaduilla aivan kuten Ferranten tuoreessa suomennoksessa Loistava ystäväni. Amalian rakkaus kuvaa äitinsä menettäneen Delian elämää. Delian
äiti on hukuttautunut, ja Delia huomaa uppoutuvansa Napolin kaduilla
äitinsä elämään, sen salaisuuksiin ja arvoituksiin.
"Saavuin taksilla hautausmaalle juuri ajoissa nähdäkseni arkun laskettavan kuoppaan joka sitten lapioitiin umpeen. Heti toimituksen päätyttyä siskoni lähtivät pois autoillaan vieden miehensä ja lapsensa mennessään. He halusivat palata koteihinsa ja unohtaa. Syleilimme toisiamme ja lupasimme tavata pian uudelleen, vaikka tiesimmekin ettei niin kävisi. Soittaisimme vain toisillemme silloin tällöin todetaksemme kuinka paljon keskinäinen vieraantumisemme oli lisääntynyt. Olimme jo vuosikausia eläneet eri kaupungeissa. Jokaisella oli oma elämänsä. Yhteistä meillä oli vain menneisyytemme josta kukaan meistä ei pitänyt." (s. 15 - 16)
Takakansi kuvaa kirjaa psykologiseksi trilleriksi, mutta täytyy myöntää, etten oikein päässyt mukaan tähän trilleriin. Pikemminkin minulle jäi kirjasta ristiriitaiset lukutunnelmat. Amalian rakkaudessa on paikoin hyvin intensiivinen ote, sitten kerronta päästi otteestaan tai en vain saanut pidettyä omaa mielenkiintoani yllä. Delia kulkee muistoissaan ja kuvitelmissaan, ja ehkäpä tämä hämärä kudelma luisui aavistuksen verran oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Kirjan kuvaama maailma ei ole erityisen kaunis, sillä Napolin maailma tuntuu olevan miesten maailma, paikoin jopa väkivaltainen. Silti Amalian rakkaudessa oli parhaimmillaan jotain erityistä, runollistakin. Päädyin viimein antamaan kirjalle kolme tähteä. Amalian rakkaus ei siitä huolimatta ole tavanomainen, keskinkertainen kirja. Bloggaan muutaman päivän kulutua Ferranten Loistavasta ystävästä, ja se oli mielestäni paljon helpommin lähestyttävä ja avautuva kirja.
"Saavuin taksilla hautausmaalle juuri ajoissa nähdäkseni arkun laskettavan kuoppaan joka sitten lapioitiin umpeen. Heti toimituksen päätyttyä siskoni lähtivät pois autoillaan vieden miehensä ja lapsensa mennessään. He halusivat palata koteihinsa ja unohtaa. Syleilimme toisiamme ja lupasimme tavata pian uudelleen, vaikka tiesimmekin ettei niin kävisi. Soittaisimme vain toisillemme silloin tällöin todetaksemme kuinka paljon keskinäinen vieraantumisemme oli lisääntynyt. Olimme jo vuosikausia eläneet eri kaupungeissa. Jokaisella oli oma elämänsä. Yhteistä meillä oli vain menneisyytemme josta kukaan meistä ei pitänyt." (s. 15 - 16)
Takakansi kuvaa kirjaa psykologiseksi trilleriksi, mutta täytyy myöntää, etten oikein päässyt mukaan tähän trilleriin. Pikemminkin minulle jäi kirjasta ristiriitaiset lukutunnelmat. Amalian rakkaudessa on paikoin hyvin intensiivinen ote, sitten kerronta päästi otteestaan tai en vain saanut pidettyä omaa mielenkiintoani yllä. Delia kulkee muistoissaan ja kuvitelmissaan, ja ehkäpä tämä hämärä kudelma luisui aavistuksen verran oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Kirjan kuvaama maailma ei ole erityisen kaunis, sillä Napolin maailma tuntuu olevan miesten maailma, paikoin jopa väkivaltainen. Silti Amalian rakkaudessa oli parhaimmillaan jotain erityistä, runollistakin. Päädyin viimein antamaan kirjalle kolme tähteä. Amalian rakkaus ei siitä huolimatta ole tavanomainen, keskinkertainen kirja. Bloggaan muutaman päivän kulutua Ferranten Loistavasta ystävästä, ja se oli mielestäni paljon helpommin lähestyttävä ja avautuva kirja.
***
Kirjan pohjalta on tehty Italiassa elokuva vuonna 1995, joten saan pisteen Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen. Alla olevan trailerin perusteella elokuva vaikuttaa erittäin väkevältä, ja leffa onnistuu ilmeisesti vangitsemaan kirjan tunnelmat erinomaisesti:
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kulttuuri kukoistaa, Täysien sivujen nautinto ja Reader, why did I marry him?
Kirjan tietoja:
Elena Ferrante: Amore molesto (1992)
Suomennos Taru Nyström Abeille
Avain, 2005
151 sivua
Meillä menee nyt sun kanssa hauskasti Ferranten osalla kokemukset ristiin. Minusta taas Amalian rakkaus oli aivan mahtava ja tämän pohjalta syntyivätkin odotukseni Napoli-sarjaa kohtaan, joita tosin Loistava ystäväni ei lunastanut, mutta sarjan toinen osa olikin sitten jo kovaa kamaa (postaan siitä myöhemmin).
VastaaPoistaAmalian rakkaus oli minulle hieman hankala tapaus, sillä paikoin minäkin pidin siitä enemmän kuin Loistavasta ystävästä, mutta kokonaisuus jäi kuitenkin Napoli-sarjan avauksen taakse. Eli tässä eskoisessa oli semmoisia loistavia väläyksiä. :)
PoistaOdottelen Napoli-sarjan seuraavaa suomennosta (tai sitten jatkan englanniksi kuten Omppu on tehnyt). Ehkä tämän voisi lukea odotellessa. Hauska idea tämä oma italialaisen kirjallisuuden viikko :)
VastaaPoistaMinä varmaankin odottelen Napoli-sarjan suomennoksia. Minulla on jo se eka osa lukulaitteessa suomeksi, ja ostan luultavasti loputkin. En tykkää pomppia kielestä toiseen sarjan sisällä, ja luulen, ettei odottaminen käy minulle ylivoimaiseksi (vaikka siis tykkäsinkin tuosta avausosasta). :)
PoistaYritin lukea tätä kesällä, mutten saanut minkäänlaista otetta siihen ja niinpä jätin lukematta. Elokuva tosin näyttää paljon vauhdikkaammalta:D Loistava ystäväni on ihan toista luokkaa<3
VastaaPoistaMinulle leffaversio toimisi trailerin perusteella kirjaa paremmin. Minäkin hieman mietin kesken jättämistä, mutta kun kirja oli niin lyhyt niin luin sitten loppuun. :)
PoistaAmalian rakkaus ei tehnyt minuun vaikutusta. Luin, mutta... Sen sijaan Elena Ferrante Hylkäämisen päivät puri minuun. Uusinta en halua verrata, koska olen lukenut vasta ensimmäisen osan. Katsotaan valmiina.
VastaaPoistaMinäkin pidin todella paljon Hylkäämisen päivistä, ja ostin sen hiljattain omaan hyllyyni. Luen sen varmasti vielä uudemman kerran. Tähän esikoiseen verrattuna se painii - onneksi - ihan eri sarjassa. :)
PoistaLuin kirjan ja pidin siitä kyllä, mutta hieman samanlaiset fiilikset jäi - elokuva olisi kyllä kiinnostava katsoa.
VastaaPoistaMinäkin haluaisin nähdä tuon elokuvan, ja siis niin, että ymmärtäisin myös puheen. :) Italiaa en harmillista kyllä osaa.
Poista