6. huhtikuuta 2016

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia

Minulla on ollut pieniä hankaluuksia löytää Hämärän jälkeen -haasteeseen lukuhaluja herättäviä kauhukirjoja, mutta Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia (Tammi, 2007) oli oivallinen valinta. Kirjan tapahtumat olivat säväyttävämpiä kuin lukemissani kirjoissa keskimäärin, mutta meno ei silti äitynyt liian hurjaksi. Tämmöiselle todella vähän kauhukirjallisuutta lukevalle bloggaajalle ikääntyvän death-metal muusikon taival netistä ostetun kummituksen kanssa oli piristävän erilaista luettavaa, ja Sydämen muotoinen rasia oli yllättävän viihdyttävä tapaus.


"Jude toivoi, että hän olisi ehtinyt sanoa Georgialle, ettei ollut tarkoittanut vahingoittaa tätä. Hän olisi halunnut sanoa Geargialle, ettei hän aikonut paeta ja jättää tätä, vaan että hän yritti johdattaa kuolleen miehen toisaalle, mutta kipu hänen kädessään oli liian armoton. Kipu salpasi siinä määrin hänen ajattelunsa, ettei hän kyennyt muodostamaan sanoista selkeitä  lauseita. Ja sitä paitsi hän ei tiennyt, miten kauan hän pystyisi ajattelemaan omilla aivoillaan, ennen kuin Craddock saisi jälleen otteen hänestä. Hänen oli määrättävä sen tahti, mitä tapahtuisi seuraavaksi, ja sen oli tapahtuduttava nopeasti. Se oli hyvä. Parempi niin. Hän oli aina ollut parhaimmillaan käydessään paineen alla ylikierroksilla." (s. 132)

Kirjan päähenkilönä on Jude, menestynyt, urallaan jo jäähdytteluvaiheelle siirtynyt death-metal-muusikko. Kyseistä musiikkigenreä en kuuntele koskaan, mutta en antanut sen häiritä lukemista. Keikkamaailma ei ollut mitenkään merkittävässä osassa kirjan tapahtumia, ja raskas musiikki toi vain uskottavuutta Juden hahmoon. Jude harrastaa yliluonnolliseen liittyviä juttuja, ja kun hänen sihteerinsä vinkkaa, että netissä on myytävänä kummitus (joo-o!), Jude tarttuu oitis tilaisuuteen. Elämä kummituksen kanssa vain ei ole niin helppoa kuin Jude kenties kuvitteli. Aika pian otus muuttuu piinaavan rasittavaksi, ja Jude ja hänen nykyinen tyttöystävänsä Georgia joutuvat lähtemään tien päälle, haamua pakoon. Tapahtumat alkavat kiertyä Juden menneisyyteen, hänen entisen naisystävänsä Floridan kohtaloon - ja tapahtumia kirjassa todella riittää. Sydämen muotoinen rasia oli melkoinen page turner.

Sydämen muotoinen rasia onnistuu taiteilemaan synkkyyden, kalmanhuuruisuuden ja viihdyttävyyden rajamaastossa erinomaisesti. Kirjan henkilöiden elämä ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, vaan he ovat Judea myöten nähneet elämän nurjaa puolta - huumeita, hyväksikäyttöä, päihteitä ja väkivaltaa. Silti kirja ei ole kurjuudessa rypemistä, eivätkä myöskään kauhuelementit mene överiksi. Juden ostama haamu osaa totisesti laittaa tuulemaan, mutta minun kaltaiselleni tottumattomalle kauhulukijalle jännitystä oli just silleen sopivasti, että uskalsin ja halusin kirjaa lukea. Ja ehkei ole hirmuinen spoileri, jos sanon että kirjan loppuratkaisu oli valoisa. Kannattaa siis lukea, jos on jännän kirjan kaipuu.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Morren maailma, Villasukka kirjahyllyssä, Narseskan kirjanurkkaus.
Kirjan tietoja:
Joe Hill: Heart-Shaped Box (2007)
Suomennos Kari Salminen
Tammi, 2008
394 sivua

2 kommenttia:

  1. Ai niin, se Hämärän jälkeen -lukuhaaste on minulta vielä korkkaamatta! Ei ole jotenkin ollut inspistä kauhuun viime aikoina, mutta tämän voisi kyllä lisätä listalle. Riesaksi muuttuva kummitus vaikuttaa huvittavalta.

    Hirveää tunnustaa, mutta olen ohittanut tämän kirjan aiemmin lähinnä sen takia, että sen on kirjoittanut Stephen Kingin poika. Itse kyllästyin totaalisesti Kingiin jo aikoja sitten, mutta ei saisi "leimata" hänen poikaansa isänsä perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ollut hämärähaasteesta tosi innostunut, vaikka luettuja on kertynyt vasta kolme kipaletta. Kauhu on scifin ohelle genre, jota luen tosi vähä, joten tuntuu että tässä on hyvä tilaisuus tutustua itselle uudentyyppiseen kirjallisuuteen. Ei minusta kauhufania vielä ole tullut, mutta silloin tällöin ko. genre on näemmä ihan pirtsakkaa luettavaa. :)

      Jahas, enpäs tiennyt että Hill on Kingin poika (mun genretuntemus on juuri tätä tasoa...). :) Enpä ole Kingiäkään lukenut. Ehkä pitäisi jotain koettaa tähän.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...