Hyvää Kirjan ja ruusun päivää!

Hyvää kirjan ja ruusun päivää! Suuntasin päivän kunniaksi kirjakauppaan, ja kävin ensivierailulla Oulun Suomalaisen uudessa myymälässä. Sen löytäminen kauppakeskus Valkean ensimmäisestä kerroksesta vaati hieman aikaa, sillä uutukaisen shoppailukeitaan opasteet olivat mielestäni heikot. Kun myymälään sitten viimein löysin, siellä oli mukavasti väkeä eli hyllyjen edessä ei ollut juurikaan tilaa haahuilevaan katseluun, jota mieluusti harrastan kirjakaupassa. Niinpä yleiskäsitykseni uudesta myymälästä jäi tungoksen vuoksi melko sekavaksi, mutta mukavaa luettavaa sentään onnistuin löytämään:

Halusin ostaa jotain itselleni ja jotain miehelleni. Mitään etukäteen mietittyä tiettyä kirjaa minulla ei ollut mielessäni, vaan luotin siihen, että jotain kiinnostavaa löytyy. Yllä olevan kuvan kirjoista se minun oma kirjani on Ian Rankinin komisario Rebus -sarjan uusin suomennos Hiljaa takavasemmalle (Blue Moon, 2015). Rankinin skotlantiin sijoittava dekkarisarja on eräs ko. genren suosikkisarjojani, ja olen kerännyt sitä pikku hiljaa omaan hyllyyni. Aivan kaikkia osia minulla ei vielä ole, mutta kokoelmani täydentyi nyt uusimmasta päästä. Blogiini asti kaikki lukemani Rebukset eivät ole päätyneet, vaikka olen viihtynyt niiden parissa erinomaisesti. Jostain syystä en ole oikein keksinyt tarpeeksi asiaa blogijuttuun siitä, että Rebus jälleen kerran uppoutuu työhönsä ja jahtaa isompaa tai pienempää rikollista Edinburghin hämärillä kaduilla. Mutta jotain kiehtovaa siinä on, kun Rebuksen kyytiin on pakko hypätä silloin tällöin.

Pöyrin pitkään Historia-hyllyn luona valitessani kirjaa miehelleni, ja päädyin viimein Kauko Röyhkän kirjoittamaan Suursaari (Like 2016/2009) -kirjaan, josta on otettu uudistettu painos. Kirjan valokuvat ovat Juha Metson ottamia, ja pikaisen selailun perusteella kirja vaikuttaa näyttävältä ja kiinnostavalta. Suursaari on minulle outo paikka, ja valitsin juuri tämän kirjan osittain siksi, että sen anti alkoi kiinnostaa myös minua. En tahdo jaksaa lukea kovin tiiviitä tietokirjoja, mutta tämä runsain valokuvin varustettu kirja Venäjälle kuuluvan saaren historiasta ja nykytilasta vaikuttaa lähestymistavaltaan sopivan kevyeltä ja lukijaystävälliseltä. 

Päivän ilmaiset kylkiäiset näkyvät alla. Onks noloo? -kirjasta olin ennakolta tietoinen, mutta Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän -pokkari ojennettiin minulle yllätyksenä. Otin sen toki vastaan, ja ilmeisesti tämä kirja on ilmestyessään herättänyt jonkin verran huomiota. Minulta kirja on mennyt täysin ohi (eli taas paljastui se, miten heikosti seuraan kotimaisen kirjallisuuden tapahtumia), mutta luulenpa tutustuvani siihen nyt.

Ruusu lukijoilleni!

Ruusukuva Wikimedia Commons -palvelusta: By Hamachidori - Own work, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=5461148