Fabio Geda: Krokotiilimeri

Fabio Gedan Krokotiilimeri (Otava, 2012) vertautui mielessäni hiljattain lukemaani Abbas Khiderin Kirje munakoisotasavaltaan -kirjaan. Molemmissa käsitellään pakolaisteemaa, mutta kirjoista välittyi minulle täysin erilainen yleisfiilis. Munakoisokirja tuntui lukemisen jälkeen surullisen synkältä, Krokotiilimeri sen sijaan kaikista päähenkilön kokemuksista huolimatta oli valoisa kirja. Molemmat kirjat tuntuvat kovasti ajankohtaisilta, ja jos tämä aihepiiri kiinnostaa, voin suositella tutustumista näihin lyhyehköihin, helposti lähestyttäviin tosipohjaisiin kirjoihin.

"Minä törmäsin kadulla moniin poikiin, jotka aikoivat lähteä Iraniin tai olivat juuri palanneet Iranista. He väittivät, että Iranissa oli paremmat oltavat kuin Pakistanissa (enkä silloin heitä juuri epäillyt; olisin voinut näkemättäkin vannoa, että mikä tahansa paikka maan päällä oli Quettaa parempi) ja että Iranissa oli helpompi saada työtä. Ja lisäksi oli vielä uskontokysymys. Myös iranilaiset ovat siiamuslimeja, mikä oli parempi meille hazaroille siitä hölmöstä syystä, että uskonveljet kohtelevat toisiaan paremmin. Itse kuitenkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän pitäisi kohdella ystävällisesti kaikkia sen sijaan että tuijotamme henkilöpapereita tai uskonvakaumusta." (s. 58)

Krokotiilimeri kertoo Enaiat-pojasta, jonka kotimaassa Afganistanissa olot ovat käyneet niin turvattomiksi, että pojan äiti vie hänet pakomatkan alkupäähän, antaa muutaman neuvon ja jättää pojan selviämään itsekseen. Enaiatilla on monta seikkailua edessään ennen kuin hän pääseen krokotiilimerelle asti eli ylittämään Turkin ja Kreikan välistä merialuetta. Kirja on lyhyt, joten Enaiatin kokemukset ihmissalakuljettajien käsissä etenevät nopeasti, ja matka taittuu Pakistaniin, Iraniin, Turkkiin, Kreikkaan ja lopulta Italiaan. Kirjan tapahtumat perustuvat tositapahtumiin, tosin eivät kirjailijan omiin vaan hänen haastattelemansa afganistanilaisnuorukaisen. 

Minusta tuntuu, että olen viime aikoina valitellut lukemieni kirjojen liiallista pituutta, mutta tämän kirjan kohdalla tuli tunne, että varsinkin kirjan loppupuolen tapahtumat etenivät melkoista pikakelausvauhtia. Pidempi pysähtuminen Enaiatin pakolaismatkan etapeille olisi saattanut tehdä lukukokemuksestani syvemmän. Pidin silti Gedan kirjan tyylistä, sillä siinä oli minusta eteenpäin pyrkimisen fiilistä ja uskoa parempaan huomiseen. 

Täytyy myöntää, että olen pikkuisen allerginen kärsimysten liialliselle kuvaukselle, eikä tässä kirjassa onneksi menty oman sietokykyni rajoille. Monessa kohtaa tuli tunne, että ehkä kirjailija on halunnut siloitella tapahtumia. Esimerkiksi ison pakolaisryhmän vaellus vuoriston poluilla on taatusti ollut oikeasti koettuna äärimmäisen karu kokemus. Nyt siitä jäi kuolemantapauksista huolimatta laimeahko vaikutelma. Kirjan tarina on kuitenkin erittäin ajankohtainen, sillä tuntui kuin olisin lukenut versiota (olkoonkin siloteltu) niistä tarinoista, joita lehtien uutisten taakse kätkeytyy.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Voitin kirjan Sheferijm-blogin Idän pikajuna -haasteen arvonnasta. Kiitokset kirjasta, Aino!

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Mari A:n kirjablogi, Kirjakirppu ja Kirjoihin kadonnut.

Kirjan tietoja:
Fabio Geda: Nel mare ci sono i coccodrilli (2010)
Suomennos Leena Taavitsainen-Petäjä
Otava, 2012
189 sivua