Tuulia Matilainen: Hullu koira
Tuulia Matilaisen Hullu koira (Haamu Kustannus, 2015) oli raikas lukuelämys. Jo ensi selailulla kirjan kieli tuntui viehättävältä, ja mielipiteeni vain vahvistui kirjan luettuani. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Viroon, ja sekin lisäsi kiinnostustani kirjaa kohtaan. Virolaisia kirjoja tai Viroon sijoittuvia kirjoja luen äärimmäisen harvoin, joten Hullussa koirassa oli pieni, jännä vierauden pohjavire mukana.
"Horisonttiin saakkaa valkoista aavaa lumimaisemaa, tuulen silittelemä dyynihanki. On leuto talvipäivä, sellainen päivä, jona taivas on kirkas ja maata kohti leijailee hitaasti valkoisia hahtuvia.
En tiedä miksi olen siinä. Vieressäni seisoo joku.
En näe kasvoja, en tunnista ääriviivoja, mutta siinä seisoo mies, aivan kosketuksen mitan päässä. Tunnen hänet. Tiedän sen varmasti, mutta en tiedä kuka hän on.
Mies nostaa katseensa ylös taivaalle, hiutaleet laskeutuvat rajautumattomille kasvoille, sulavat poskelle. Miehen poski on sänkinen. Tunnen sen, vaikken koske.
- Sama taivas kodin yllä. Ehkä sielläkin sataa lunta, mies sanoo." (s. 55)
Hullu koira on outo rakkaustarina, jonka päähenkilönä on taluttajarenkaaseen kuuluva nainen. Renkaan jäsenet taluttavat kuolleiden henkiä tuonpuoleiseen silloin, kun ne ovat jääneet kuljeksimaan entisille asuinsijoilleen vaikka olisi jo aika siirtyä eteenpäin. Erään hengen kautta lukija pääsee kurkistamaan Viron lähimenneisyyden kipupisteeseen ja sen jälkiseurauksiin. Historialuentoa on turha pelätä, pikemminkin historiaan kurkotellaan sen verran, että uteliaisuuttä jää jäljelle vielä kirjan lukemisen jälkeenkin. Hullun koiran lyhyet jälkisanat onneksi valottavat jonkin verran kirjan tarinan taustalla olevia tositapahtumia.
Minua miellytti se, että Hullu koira oli sopivan vienosti outo, mutta kaikenlainen överimeininki loisti poissaolollaan. Tarinan kuljettaminen historian ja kummitusten keskellä kauniisti kertoen vaatii taitoa, ja sitä Hullussa koirassa on. Loppuratkaisu olisi voinut olla säväyttävämpi, mutta annan silti kirjalle neljä tähteä Goodreadsiin. Ja kehut myös kannelle, joka sopii kirjan henkeen erinomaisesti.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain kirjan Dysphoria-blogin Heidiltä. Kiitos!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Ullan luetut kirjat, Evarian kirjahylly, Dysphoria ja Satun luetut kirjat
Kirjan tietoja:
Tuulia Matilainen: Hullu koira
Kansi: Ivi Rebova
Haamu Kustannus, 2015
139 sivua
Onpa todella hienosti tyylitelty kansi. Siinä vielä pisteenä iin päällä tuo kustantajan logo. Ja komppaan myös tuota Viro-taustaa, sekin kiinnostaa. Virolaisista kirjoittajista olen lukenut vain yhden, Viivi Luikilta, mutta siitä pidinkin sitten todella. Eli näin sanoen laitankin tämän listalleni, kiitos :)
VastaaPoistaMinäkin pidin kannesta tosi paljon. Yksinkertainen ja tyylikäs, ja tumma värimaailma sopii kirjan tunnelmaan. Minä en ole juuri lukenut virolaista kirjallisuutta, joten sillä alueella todella riittäisi petrattavaa. Kiva, jos ehdit tämän pariin. :)
Poista