Ransom Riggs: Kolkko kaupunki
Jatkuvajuonisen sarjan pariin palaaminen on ärsyttävän ihanaa silloin, kun sarja kiinnostaa mutta edellisen osan tapahtumat ovat lähes häipyneet muistista. Lahjomaton blogihistoria paljastaa, että luin Ransom Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille -kirjan joulukuussa 2013. Eipä ihme, että sarjan kakkososa Kolkko kaupunki (S & S, 2016) lähti huteranoloisesti liikkeelle. Hmm, neiti Peregrine? Silmukat? Ymbrynet?!
Kirjan alkutaipale oli minulle melkoista muistin perukoiden tonkimista, sillä Kolkko kaupunki heitti lukijan veneen kyytiin, soutamaan pakoon kalmiaita (siis mitä??) eli tapahtumien keskelle, ja siellä piti koettaa sinnitellä mukana, vaikken aivan tiennyt missä ollaan ja minkä vuoksi. Minulla ei ollut sarjan aloitusosaa kotona, enkä sitä onneksi joutunut lainaamaan vaikka niin aluksi pelkäsin. Kolkko kaupunki paljasti lopulta sen verran edeltävistä tapahtumista, että tämmöinen huonomuistinenkin lukija pääsi kärryille nauttimaan vauhdikkaasta menosta. Sarjasta kiinnostuneita suosittelen silti lukemaan osat järjestyksessä - jollei ensimmäisen osan tapahtumista ole mitään tietoa, Kolkko kaupunki voipi jäädä kalsean puoleiseksi lukukokemukseksi.
Kirjan alkutaipale oli minulle melkoista muistin perukoiden tonkimista, sillä Kolkko kaupunki heitti lukijan veneen kyytiin, soutamaan pakoon kalmiaita (siis mitä??) eli tapahtumien keskelle, ja siellä piti koettaa sinnitellä mukana, vaikken aivan tiennyt missä ollaan ja minkä vuoksi. Minulla ei ollut sarjan aloitusosaa kotona, enkä sitä onneksi joutunut lainaamaan vaikka niin aluksi pelkäsin. Kolkko kaupunki paljasti lopulta sen verran edeltävistä tapahtumista, että tämmöinen huonomuistinenkin lukija pääsi kärryille nauttimaan vauhdikkaasta menosta. Sarjasta kiinnostuneita suosittelen silti lukemaan osat järjestyksessä - jollei ensimmäisen osan tapahtumista ole mitään tietoa, Kolkko kaupunki voipi jäädä kalsean puoleiseksi lukukokemukseksi.
Riggsin neiti Peregrine -kirjoissa kirjojen visuaalinen puoli vie helposti ainakin minun huomioni (vanhat, vinksahtaneet vintage-valokuvat ovat samaan aikaan kiehtovia ja pelottavia), mutta jos mietin Kolkon kaupungin tarinaa aivan omana itsenään, se oli minulle pieni pettymys. Kirjassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita - kalmiaita paetaan henki kurkussa, neiti Peregrine on joutunut vangiksi lintumaiseen olotilaan ja kaikkea muutakin jännää riittää joka sivulle -, mutta Kolkon kaupungin tarinasta tai henkilöistä ei välittynyt minulle samanlaista outoa värinää kuin kirjan kuvituksena olevista valokuvista. Kirja jäi semmoiselle viihdyttävän mukavalle tasolle, joka ei tietysti ole huono suoritus sekään.
"Pakotin itseni tuijottamaan
kuoriota, vaikka houkutus katsoa muualle oli lähes ylivoimainen. Pariksi
sekunniksi päässäni sumeni, ystävien äänet häipyivät taustalle, kuulin
vereni kohahtelun korvissa ja sydämen jyskytyksen rinnassa, ja
ajatukseni harhautuivat olentoon, joka oli tappanut isoisän, olentoon,
joka oli seissyt ruhjoutuneen, kuolevan isoisän äärellä ennen kuin se
oli paennut metsään kuin mikäkin pelkuri.
Näkökenttäni kareili ja käteni vapisivat. Yritin rauhoittua.
Olet syntynyt tähän, ajattelin. Sinut on tehty tappamaan tuollaisia petoja. Toistin lausetta mielessäni kuin mantraa." (s. 74)
Tai ehkäpä en saanut tarinaan otetta sen runsauden vuoksi. Kolkossa kaupungissa oli minun makuuni runsaasti henkilöitä, jotka vain piipahtivat kirjassa muutaman sivun verran, ja sitten siirryttiin jo uusiin seikkailuihin. Aivan kuin olisin katsellut silmien edessä ohi lipuvaa outojen otusten sirkusta, josta ei enää jonkin ajan kuluttua erota yksityiskohtia kun niitä on niin paljon.
Sinänsähän outouden kohtaaminen ja siihen suhtautuminen on tärkeä teema Riggsin fantasiasarjassa, ja arvostan sitä, että se on onnistuttu punomaan näin vetäväksi seikkailuksi, joka kurkottelee läpi historian eri ajanjaksojen. Kirjasarjan omaleimaisuus syntyi omiin lukutunnelmiini suurelta osin juuri näistä silmukoiden kautta tehtävistä aikahypyistä. Tilanteet ja tunnelmat vaihtuvat, ja erityisesti toisen maailmansodan aikaisen Lontoon saaminen mukaan juoneen väritti sitä synkkyydellään. Sota ja sen tapahtumat tosin jäivät taka-alalle neiti Peregrinen pelastusyrityksen tieltä.
Sinänsähän outouden kohtaaminen ja siihen suhtautuminen on tärkeä teema Riggsin fantasiasarjassa, ja arvostan sitä, että se on onnistuttu punomaan näin vetäväksi seikkailuksi, joka kurkottelee läpi historian eri ajanjaksojen. Kirjasarjan omaleimaisuus syntyi omiin lukutunnelmiini suurelta osin juuri näistä silmukoiden kautta tehtävistä aikahypyistä. Tilanteet ja tunnelmat vaihtuvat, ja erityisesti toisen maailmansodan aikaisen Lontoon saaminen mukaan juoneen väritti sitä synkkyydellään. Sota ja sen tapahtumat tosin jäivät taka-alalle neiti Peregrinen pelastusyrityksen tieltä.
Kolkko kaupunki saa minulta 3 tähteä Goodreadsiin. Toivottavasti myös sarjan kolmas osa suomennetaan. Eli juu, sarjan päätöskarkelot kiinnostavat, vaikka Kolkko kaupunki ei aivan maailman parasta fantasiaa minulle ollutkaan.
***
Helmet-lukuhaasteessa kirja sijoittuu kohtaan 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet lukenut aiemmin vain yhden kirjan.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjasähkökäyrä, Villasukka kirjahyllyssä, Musteella ja hopealla ja Pauline von Dahl
Kirjan tietoja:Ransom Riggs: Hollow City (2014)
Suomennos Kaisa Kattelus
S & S, 2016
393 sivua
Minä olen lukenut vain sarjan ensimmäisen osan, enkä pitänyt siitä. Syyt olivat samansuuntaisia, kuin mitä sanoit tässä: hahmot ovat ohuita ja stereotyyppisiä, juoni keskivertoa Hollywood-mättöä, kertomus ei oikeastaan sykähdytä. Myös kuvilta vei voiman se, että olin itse nähnyt ne kaikki jo vuosia sitten seikkaillessani teininä jossain netin hupisivustoilla. Kirja siis tuntui halvalta yhdistelmältä mautonta ja hajutonta tarinaa sekä netistä kerättyjä viihdytyskuvia (vaikka, myönnetään, tätä kirjaa varten ne on varmaankin haettu arkistoista eikä netistä, vaikka samoja kuvia ovatkin). Harmitti niin kovasti, kun tässä oli kuitenkin juttuja, joissa olisi ollut ainesta - kuten vaikka mainitsemasi aikasilmukat - jos olisi menty taide eikä myynti edellä.
VastaaPoistaMinulle kirjasarjan kuvat ovat olleet "uusia", ja oikeastaan pitkälti niiden ansiosta kiinnostuin Riggsin sarjasta. Harmillista tosiaan, että sisällön puolesta mennään hyvinkin elokuvallisella linjalla - Hollywoodin toimintaleffat minullakin tulivat mieleen Kolkkoa kaupunkia lukiessa.
PoistaTutun kuuloista: olen vasta aika alussa ja tällä hetkellä tuskailen, että jaksanko jatkaa, kun en ole ollenkaan kärryillä mitä tapahtuu. Ehkä ensi kerralla odotan kiltisti, että koko sarja on suomennettu ennen kuin aloitan lukemaan.
VastaaPoistaAiemmista tapahtumista tulee kyllä jossain vaiheessa vähän tietoa, ja niiden avulla itse pääsin joten kuten kärryille missä mennään. Mutta pienestä se oli kiinni, ettei kirja jäänyt kesken. Laiskotti sen verran, että viitsinyt alkaa varaamaan ykkösosaa kirjastosta muistinvirkistyksen vuoksi. :)
PoistaNämä kirjat vei ja minä vikisin!!! Mahtavia, aivan mahtavia fantasiakirjoja. Koin ihan Harry Pottermaisia fiiliksiä. Minä luin kirjat aika lähekkäin, joten en unohtanut mitään. Ehkä se olisi parempi systeemi tälle sarjalle, jos on huonomuistisia lukijoita, vink vink.
VastaaPoistaUpeaa erilaisuuden korostamista, mahtavia pahiksia ja lapset ja nuoret hyviksinä. Upeita kykyjä. Kuvat huippuhienoja ja sopivat hyvin maagiseen tunnelmaan. Olin mukana uhlarohkealla seikkailulla ja aion lukea jatkokirjatkin ja näillä fiiliksillä luulen, että sarja vain paranee ♥♥♥♥♥
Tälle sarjalle on taatusti eduksi, jos kirjat lukee perätysten. Oli todella tuskaista koettaa muistella kolme vuotta sitten luetun ykkösosan tapahtumia. :) Sarjojen suhteen tahdon vain olla turhan malttamaton. Jos sarja kiinnostaa, osa on saatava heti lukuun silläkin uhalla, ettei siitä paljon muista kun seuraava osa ilmestyy :).
PoistaMinun piti selata aloitusosa läpi ennen Kolkon kaupungin lukemista, olisin ollut muuten hukassa kaiken runsauden ja henkilöarmeijan kanssa.
VastaaPoistaKolkon kaupungin kuvissa ei ollut niin vahvaa latausta kuin aloitusosassa eikä tarinakaan yltänyt samoihin sfääreihin. Silti koukutuin ja odotan innolla kolmososaa!
Minulla ei ollut ensimmäistä osaa kotona, ja kirjastosta varaaminen tuntui jostain syystä liialliselta ponnistukselta. Ponnistelin mieluummin muistini kanssa :) ja kyllähän Kolkossa kaupungissa lopulta jonkin verran kerrattiin menneitä. Juu, päätösosa pitää totta kai lukea. Toivottavasti sitä ei tarvitse näin pitkään odotella.
PoistaPidin ensimmäisestä osasta, mutta minulla ei ole sen lukemisesta aikaa niin paljon ja olen vinkannut sitä nuorille. Kolkkoa kaupunkia en ole vielä lukenut, koska tiedän että se jää inhottavasti kesken... Toivottavasti kolmas osa suomennettaisiin pian, niin voin lukea Kolkon kaupungin hih!
VastaaPoistaNuorille tämä on varmasti kiva sarja luettavaksi. On vauhtia ja vaarallisia tilanteita :). Kolmas osa oli tosiaan mukavaa saada lukuun pikaisesti, nyt kun tähän astiset tapahtumat ovat vielä muistissa.
PoistaHyllyssä oottaa mua tää kirja. Kuhan sais aikaseksi.
VastaaPoistaLukuintoa, kunhan kirjan pariin pääset. :)
Poista