Viikon kevyet lukemiset

Viime viikonlopun lukumaratonin jälkeen minulla on ollut erittäin kevyt lukuviikko. Lukupinon raskaat romaanit eivät ole innostaneet (lukuähkyä ilmassa 900 sivua / 24h jälkeen?!), sen sijaan tutustuin vihdoin ja viimein kehuttuun Kepler62-sarjaan, seikkailin avaruusagentti Valerianin kanssa avaruudessa ja lopettelin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan kolmannen osan, joka oli ollut jo jonkin aikaa kesken lukulaitteessani. Tässä katsaus tämän viikon luettuihin - kepeää ja viihdyttävää menoa, olkaapa hyvät:

Nuorille lukijoille suunnatusta dystooppisesta Kepler62-seikkailusarjasta on kesällä julkaistu jo viides osa, ja minäkin olen vähitellen kiinnostunut Pasi Pitkäsen kuvittamasta sarjasta. Kuvitus toimi vetovoimatekijänä minun kohdallani, ja nyt ensimmäisen osa luettuani nostan hattua myös sisällölle: reiluun sataan sivuun on saatu mahtumaan vetävä tarinanalku. Veljekset Ari ja Jani joutuvat tietokonepelin kautta mukaan uhkaavan oloiseen tilanteeseen. Ei auta, vaikka pitkään poissa ollut äiti ilmestyy takaisin, sillä asiat eivät ole oikein raiteillaan. 

Kepler62:sen kuvaama maailma ei ole mikään valoisa seikkailuparatiisi. Pikemminkin kirjassa on mielestäni paljon kaikuja vanhemmille lukijoille kirjoitettujen kirjojen uhkaavista maailmoista: kaikkivoipaisen oloinen hallitus, ihmisten valvontaa ja heidän kurjistuvat elinolonsa. Juoni onneksi kuljetti Aria ja Jania niin vauhdikkaasti eteenpäin, ettei aikaa ollut liialliseen synkistelyyn. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä, ja varasin jo seuraavan osan kirjastosta luettavakseni. Varsin mukavaa (ja nopeaa - taisin lukaista tämän ensimmäisen osan noin tunnissa!) välipalalukemista.

Avaruusagentti Valerianin seikkailuja olen lukenut albumin sieltä, toisen täältä, ja olen ostanut albumien uusimpia painoksia myös omaan hyllyyni. Valerian-maailman visuaalinen puoli viehättää minun silmääni, ja vaivihkaa olen alkanut sympatiseerata reilun, rehdin ja reippaan oloista Valeriania, tuota avaruuden innokasta sankaria. Nyt valitsin luettavakseni kokoelma-albumin Surullinen planeetta (Jalava, 2013). Se sisältää seitsemän vuosina 1969 - 1970 julkaistua tarinaa, ja lyhyet seikkailut tarjoavat melkoisen kierroksen avaruuden eri kolkissa, outojen planeettojen ja otusten parissa. 

Näissä seikkailuissa Valerian on pääosissa, ja hänen apurinsa Laureline nähdään vain muutaman tarinan sivuruudussa. Tarinoiden juonet eivät ole mitenkään kytköksissä toisiinsa, enkä tavoittanut niistä suurta syvällistä sanomaa (no jaa, ehkä erilaisuuden hyväksymisen teema sentään nousi esille). Letkeää seikkailuhenkeä, huumoria ja pientä avaruudenparannushenkeä sen sijaan löytyy, joten jos kaipaat nopealukuisia hyppyjä avaruuteen, Surullinen planeetta on hyvä valinta lukupinoon.

Surullisen planeetan viimeinen tarina oli nimeltään Merkillisiä näytteitä, ja se oli erityisen hulvaton. Valerian ja Laureline ovat planeetalla, jossa on neljä eri avaruusaikavyöhykettä, ja niillä olennot kutistuvat, vanhenevat yms. jännää kiihtyvällä nopeudella, ja näiden juttujen parissa sitten kohelletaan tarinan alusta loppuun. Minulle tuli tunne, että tarinaa oli kirjoitettu vähän kieli poskessa, mutta minuun mihinkään johtamaton venkoilu vyöhykkeiden välillä upposi (illan myöhäisinä tunteina, väsyneenä luettuna...):

Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan kolmas osa jäi minulta parisen vuotta sitten kesken, mutta päätin kokeilla sitä vielä uudemman kerran, kun olin kirjan ladannut lukulaitteeseeni jostain e-kirjojen alemyynnistä muutamalla eurolla. Osa näet on ainut, jota en ole vielä suomeksi käännetystä sarjasta lukenut ja uutta suomennosta odotellessa teki mieli palata Flavian pariin. Ja eihän Hopeisen hummerihaarukan tapaus sitten yhtään pöllömpi kirja ollutkaan. 

Kirja ei ole sarjan parhaita osia, sillä juoni oli tavanomaistakin hajanaisempi. Tästä syystä osa varmaan jäikin minulta kesken ensimmäisellä yrityksellä. Flavian sukusalaisuuksista ei paljastu *yhtään mitään*, mutta jos Flavia-sarja miellyttää, niin hummerihaarukkatapaus on aivan kelvollista viihdykettä. 

Huomio, huomio: Bradleyn kirjan myötä sain Seinäjoen kirjaston 100 kirjaa -lukuhaasteen päätökseen!! Oma luettujen listani löytyy täältä. Kaikki kirjat eivät vielä ole päätyneet blogijuttuihin asti, mutta enköhän saa listan viimeisetkin kirjat blogattua syyskuun aikana. Muutamat kirjat olen jättänyt kylmästi sivuun, aina ei vaan irtoa edes lyhyttä jutunpätkää.

Haaste on ollut kiva ja rento, listahan täytyi itsestään ja viime viikon lukumaraton siivitti vielä huimaan loppukiriin. Eli en kokenut tätä millään tavoin stressaavaksi haasteeksi. 😅 Kunhan saa loputkin blogijutut näkösälle, teen varmaankin pienen koosteen haasteesta. En tavallisesti listaile lukemisiani, joten on jännää, että minulla on nyt monen kuukauden ajalta jonkinlainen listaus luetuista kirjoista. Pitäähän sitä nyt sitten vähän tutkia ja repostella.

Goodreads: kaikki kirjat saavat 3 tähteä
Mistä kirjat minulle? Surullinen planeetta ja Alan Bradleyn kirja ovat omia ostoksia, Kepler62:n lainasin kirjastosta.
Muualla verkossa:
* Kepler62-sarjan ensimmäistä osaa on luettu mm. blogeissa Les! Lue!, Yöpöydän kirjat, Kujerruksia
* Surullista planeettaa on luettu Routakoto-blogissa
* Hopeisen hummerihaarukan tapausta on ratkottu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä, Sivutiellä, Tuntematon lukija ja Hurja Hassu Lukija
Kirjojen tietoja:

Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen (kuvitus): Kepler62 - Kirja yksi: Kutsu
WSOY, 2015
121 sivua

Pierre Christin (käsikirjoitus), Jean-Claude Mézières (kuvitus): Surullinen planeetta (tarinat julkaistu alunperin vuosina 1969 - 1970)
Suomennos Juhani Tolvanen, Soile Kaukoranta
Tekstaus Mikko Huusko
Jalava, 2013
128 sivua

Alan Bradley: A Red Herring Without Mustard (2011)
Suomennos Maija Heikinheimo
Bazar, 2015
291 sivua