Viikon kevyet lukemiset

Viime viikonlopun lukumaratonin jälkeen minulla on ollut erittäin kevyt lukuviikko. Lukupinon raskaat romaanit eivät ole innostaneet (lukuähkyä ilmassa 900 sivua / 24h jälkeen?!), sen sijaan tutustuin vihdoin ja viimein kehuttuun Kepler62-sarjaan, seikkailin avaruusagentti Valerianin kanssa avaruudessa ja lopettelin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan kolmannen osan, joka oli ollut jo jonkin aikaa kesken lukulaitteessani. Tässä katsaus tämän viikon luettuihin - kepeää ja viihdyttävää menoa, olkaapa hyvät:


Nuorille lukijoille suunnatusta dystooppisesta Kepler62-seikkailusarjasta on kesällä julkaistu jo viides osa, ja minäkin olen vähitellen kiinnostunut Pasi Pitkäsen kuvittamasta sarjasta. Kuvitus toimi vetovoimatekijänä minun kohdallani, ja nyt ensimmäisen osa luettuani nostan hattua myös sisällölle: reiluun sataan sivuun on saatu mahtumaan vetävä tarinanalku. Veljekset Ari ja Jani joutuvat tietokonepelin kautta mukaan uhkaavan oloiseen tilanteeseen. Ei auta, vaikka pitkään poissa ollut äiti ilmestyy takaisin, sillä asiat eivät ole oikein raiteillaan. 

Kepler62:sen kuvaama maailma ei ole mikään valoisa seikkailuparatiisi. Pikemminkin kirjassa on mielestäni paljon kaikuja vanhemmille lukijoille kirjoitettujen kirjojen uhkaavista maailmoista: kaikkivoipaisen oloinen hallitus, ihmisten valvontaa ja heidän kurjistuvat elinolonsa. Juoni onneksi kuljetti Aria ja Jania niin vauhdikkaasti eteenpäin, ettei aikaa ollut liialliseen synkistelyyn. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä, ja varasin jo seuraavan osan kirjastosta luettavakseni. Varsin mukavaa (ja nopeaa - taisin lukaista tämän ensimmäisen osan noin tunnissa!) välipalalukemista.

Avaruusagentti Valerianin seikkailuja olen lukenut albumin sieltä, toisen täältä, ja olen ostanut albumien uusimpia painoksia myös omaan hyllyyni. Valerian-maailman visuaalinen puoli viehättää minun silmääni, ja vaivihkaa olen alkanut sympatiseerata reilun, rehdin ja reippaan oloista Valeriania, tuota avaruuden innokasta sankaria. Nyt valitsin luettavakseni kokoelma-albumin Surullinen planeetta (Jalava, 2013). Se sisältää seitsemän vuosina 1969 - 1970 julkaistua tarinaa, ja lyhyet seikkailut tarjoavat melkoisen kierroksen avaruuden eri kolkissa, outojen planeettojen ja otusten parissa. 

Näissä seikkailuissa Valerian on pääosissa, ja hänen apurinsa Laureline nähdään vain muutaman tarinan sivuruudussa. Tarinoiden juonet eivät ole mitenkään kytköksissä toisiinsa, enkä tavoittanut niistä suurta syvällistä sanomaa (no jaa, ehkä erilaisuuden hyväksymisen teema sentään nousi esille). Letkeää seikkailuhenkeä, huumoria ja pientä avaruudenparannushenkeä sen sijaan löytyy, joten jos kaipaat nopealukuisia hyppyjä avaruuteen, Surullinen planeetta on hyvä valinta lukupinoon.

Surullisen planeetan viimeinen tarina oli nimeltään Merkillisiä näytteitä, ja se oli erityisen hulvaton. Valerian ja Laureline ovat planeetalla, jossa on neljä eri avaruusaikavyöhykettä, ja niillä olennot kutistuvat, vanhenevat yms. jännää kiihtyvällä nopeudella, ja näiden juttujen parissa sitten kohelletaan tarinan alusta loppuun. Minulle tuli tunne, että tarinaa oli kirjoitettu vähän kieli poskessa, mutta minuun mihinkään johtamaton venkoilu vyöhykkeiden välillä upposi (illan myöhäisinä tunteina, väsyneenä luettuna...):


Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan kolmas osa jäi minulta parisen vuotta sitten kesken, mutta päätin kokeilla sitä vielä uudemman kerran, kun olin kirjan ladannut lukulaitteeseeni jostain e-kirjojen alemyynnistä muutamalla eurolla. Osa näet on ainut, jota en ole vielä suomeksi käännetystä sarjasta lukenut ja uutta suomennosta odotellessa teki mieli palata Flavian pariin. Ja eihän Hopeisen hummerihaarukan tapaus sitten yhtään pöllömpi kirja ollutkaan. 

Kirja ei ole sarjan parhaita osia, sillä juoni oli tavanomaistakin hajanaisempi. Tästä syystä osa varmaan jäikin minulta kesken ensimmäisellä yrityksellä. Flavian sukusalaisuuksista ei paljastu *yhtään mitään*, mutta jos Flavia-sarja miellyttää, niin hummerihaarukkatapaus on aivan kelvollista viihdykettä. 

Huomio, huomio: Bradleyn kirjan myötä sain Seinäjoen kirjaston 100 kirjaa -lukuhaasteen päätökseen!! Oma luettujen listani löytyy täältä. Kaikki kirjat eivät vielä ole päätyneet blogijuttuihin asti, mutta enköhän saa listan viimeisetkin kirjat blogattua syyskuun aikana. Muutamat kirjat olen jättänyt kylmästi sivuun, aina ei vaan irtoa edes lyhyttä jutunpätkää.

Haaste on ollut kiva ja rento, listahan täytyi itsestään ja viime viikon lukumaraton siivitti vielä huimaan loppukiriin. Eli en kokenut tätä millään tavoin stressaavaksi haasteeksi. 😅 Kunhan saa loputkin blogijutut näkösälle, teen varmaankin pienen koosteen haasteesta. En tavallisesti listaile lukemisiani, joten on jännää, että minulla on nyt monen kuukauden ajalta jonkinlainen listaus luetuista kirjoista. Pitäähän sitä nyt sitten vähän tutkia ja repostella.


Goodreads: kaikki kirjat saavat 3 tähteä
Mistä kirjat minulle? Surullinen planeetta ja Alan Bradleyn kirja ovat omia ostoksia, Kepler62:n lainasin kirjastosta.
Muualla verkossa:
* Kepler62-sarjan ensimmäistä osaa on luettu mm. blogeissa Les! Lue!, Yöpöydän kirjat, Kujerruksia
* Surullista planeettaa on luettu Routakoto-blogissa
* Hopeisen hummerihaarukan tapausta on ratkottu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä, Sivutiellä, Tuntematon lukija ja Hurja Hassu Lukija
Kirjojen tietoja:

Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen (kuvitus): Kepler62 - Kirja yksi: Kutsu
WSOY, 2015
121 sivua

Pierre Christin (käsikirjoitus), Jean-Claude Mézières (kuvitus): Surullinen planeetta (tarinat julkaistu alunperin vuosina 1969 - 1970)
Suomennos Juhani Tolvanen, Soile Kaukoranta
Tekstaus Mikko Huusko
Jalava, 2013
128 sivua

Alan Bradley: A Red Herring Without Mustard (2011)
Suomennos Maija Heikinheimo
Bazar, 2015
291 sivua

Kommentit

  1. Itsekin olen maratonin jälkeen lähinnä kuunnellut äänikirjoja. Välillä on hyvä ottaa kevyemmin. Kepler 62-sarja on paljon kehuja kerännyt, mutta itse en ole vielä ehtinyt tutustumaan. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepler62 on tosi kivan kevyt sarja tämän ekan osan perusteella, siis näin aikuisnäkökulmasta. Minullakin on ollut äänikirja kuuntelussa. Jarkko Sipilän uusin Takamäki-dekkari on ollut mukavaa kuunneltavaa, vaikkei mitään uutta sarjaan tuokaan. :)

      Poista
    2. Äänikirjoina huomaan kuuntelevani kirjoja, joita en välttämättä olisi aloittanut lukemaan tai että monesta kirjasta nautin äänikirjana enemmän, kuin mitä luettuna olisin pitänyt. Ehkä se kirjojen kuuntelu vain on niin mukavaa (ja helppoa) :)
      Kiva kuulla, että olet pitänyt Flavia de Luce- sarjasta. Juuri tajusin, että mulla on ensimmäinen osa e-kirjana, olin tyystin unohtanut. Ehkä tästä insipiroituneena saisin sen aloitettua!

      Poista
    3. Heh, minä viihdyn noiden Takamäki-dekkarien parissa vaan äänikirjojen muodossa. Niiden juonet ovat niin kepoiset, etten jaksaisi lukea niitä, mutta äänikirjoina toimivat hyvin, esim. työmatkoilla. Lukijana on Veikko Honkanen ja hänen äänensä sopii hienosti kirjojen tunnelmaan. Minulla varmaan jäisi kuuntelut sikseen, jos lukija vaihtuisi.

      Poista
  2. Mää lainasin nyt ekan Flavia de Luce- kirjan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, toivottavasti tykkäät! Flavia on aika leppoisaa seuraa esim. Kay Scarpettaan verrattuna :D.

      Poista
  3. Kepler odottaa minulla sähköisenä versiona sitä, että saisin pojalta iPadin lainaan. Oletan sen nimittäin näyttävän paremmalta nimenomaan värillisenä ja Kobo on mustavalkoinen.

    Flavia on aina Flavia. Hummerihaarukan muistan lukeneeni ihan tyytyväisenä, mutta sitten se Filminauha kohtalon käsissä tuotti pienen pettymyksen. Siinä ei oikeasti näyttänyt tapahtuvan oikein mitään. Seuraava sitten taas oli taattua tavaraa ja nyt viimeisin suomennettu odottelee Kobossa vuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lukemani perusteella Kepler62:set kannattaa ehdottomasti nauttia värien kera. Pitkäsen kuvitus latistuu muuten ihan täysin. Väreissä on voimaa!

      Filminauha-Flavia ei tosiaan ollut mikään huippukirja minullekaan, mutta sain sentään kerralla luettua sen loppuun. Sarja on vähän epätasainen. 2. ja 6. osa ovat olleet minun suosikkejani. Ja sitä seuraavaa kohtaan odotukseni ovat tietyistä syistä aika korkealla. :)

      Poista
  4. Oi, sinulla onnekkaalla on siis monta osaa Kepler62:ta lukematta. Minä olen lukenut osat lähes heti ilmestymisen jälkeen ja aina joutunut odottamaan seuraavaa kieli pitkällä. Viimeinen on vielä tulossa, jännä nähdä, mihin tarina päättyy!

    Valerianin ja Laurelinen seikkailuista bloggasin itse juuri eilen. Kävin kesällä katsomassa sen sarjiksiin perustuvan leffan ja kiinnostuin sen jälkeen lukemaan alkuperäisteoksia. Hieman häiritsi, kun kirjastossa ei ollut peräkkäisiä osia saatavilla, niin luin sitten satunnaisia muutaman kappaleen. Aivan viihdyttäviä pläjäyksiä kyllä.

    Minä sain myös 100 kirjan haasteen loppuun elokuun alussa, ja suunnitelmissa on tehdä jonkinlainen kooste, kunhan tässä jaksaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepler-sarjan toinen osa tuli just tänään lähikirjaston varaushyllyyn. Luulen, että jo ilmestyneet osat tulee luettua nyt aika putkeen. :) Sentään jotain hyvää tässä myöhäisherännäisyydessä... tosi hienoa, että lapsille on tehty näin hienon oloinen sarja, joka myös näyttää saavuttavan yleisönsä. Pitkänen on kyllä mun kuvittajasuosikkien top-listalla aivan ehdottomasti. Kepler62:sen kuvitus toi mukavasti mieleen Tuutikki Tolosen Mörkö-sarjan, johon Pitkänen on myös tehnyt kuvituksen.

      Poista
  5. Kepleriä olen lukenut pojan kanssa ja olemme molemmat jääneet koukkuun. Kaksi viimeistä osaa vielä lukematta, laitoinkin tuon viitososan heti varaukseen kirjastosta, kiitos muistutuksesta :)

    Flavia de Luce -kirjoja olen lukenut kolme ensimmäistä osaa, mutta sitten jostain syystä tuli stoppi. Ihan viihdyttäviä kirjoja, mutta jotenkin toistivat itseään enkä jaksanut enää innostua. Liikaa kiinnostavaa luettavaa odottamassa vuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitänyt Flavioiden välissä aika reilustikin taukoa, ja sillä lailla sarja on toiminut minulle melko hyvin. Hieman epätasainenhan sarja on, mutta se parantaa mukavasti otettaan ja uusin suomennos, 6. osa Kuolleet linnut eivät laula oli mielestäni tosi hyvä, sarjan parhaimmistoa tähän asti. Tosin se myös oli vähän erilainen kuin sarjan aiemmat osat, sillä Flavian sukusalaisuudet pääsivät viimein keskiöön. Mutta tykkäsin kirjasta oikeastaan juuri sen vuoksi. Uteliaisuuttani on piinattu aiempien osien epämääräisillä vihjailuilla jo aivan riittämiin. :)

      Poista
  6. En ole lukenut Keplereitä enkä Valeriania, enkä ole varma, ovatko ne minua varten muutenkaan. Sen sijaan Flavia-kirjoja olen lukenut ja mielipiteeni sarjan kolmannesta osasta on samanlainen kuin sinulla. Neljännen osan sain luettua muutama päivä sitten loppuun ja kunhan olen saanut aiemmat rästikirjat luettua, niin tartun viidenteen osaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin mukavasti vielä lukemattomia Flavioita edessä. :) Sarjaa on suomennettu miellyttävän ripeässä tahdissa. Kivaa, ettei uutta osaa tarvitse nytkään ihan mahdottoman pitkään odottaa.

      Poista
  7. Poikani on pitänyt Kepler-kirjoista. Nuorempi lapsi on sen verran pienempi, että emme ole porukalla vielä niitä lukeneet. Olen siis itse sarjasta pihalla vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, että kohderyhmässä ollaan Keplerit löydetty. :) Minä ajattelin loppuviikosta lukaista toisen osan, se tuli just kirjaston varaushyllyyn.

      Poista
  8. Pidän Flavia de Luce -sarjasta kovasti ja odotan jo seuraavaa osaa.

    Nuorten dystopiaksi Kepler62-sarja kuulostaa kovin synkältä. Päätin olla lisäämättä sitä lukulistalle, vaikka dystopiat yleensä kiinnostavatkin.

    Sarjakuvia olen huono lukemaan, mutta avaruusagentti Valerianin sentään tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, maalailinkohan liian synkän kuvan Kepler62:sta... no, minut se pääsi yllättämään. Hyvä oli, mutta tummasävyinen. Tiedä sitten sitä, mihin sarja tuosta kehittyy.

      Poista
  9. Tykästyin kovasti Kepler62 -kirjasarjaan! Mielestäni kirjoja pystyy lukemaan myös aikuisen näkökulmasta. Ihastuin myös kuvitukseen, mikä sopii täydellisesti tarinaan!

    Onnea lukuhaasteen suorittamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepler62 on tosiaan kelpo luettavaa myös aikuiselle, eli siis erittäin taitavasti kirjoitettu sarja. En tiedä, miten minulla menikin näin pitkään ennen kuin tuli kokeilleeksi sarjaa. Mutta onpahan monta osaa luettavana (just odottelen kolmatta saapuvaksi varaushyllyyn).

      Poista
  10. Olen lukenut Flavia de Luce -sarjasta ensimmäisen, mutta ei ollut minun juttuni yhtään. Tuntuu, että kaikki muut ovat tykänneet, mutta jostain syystä päähenkilö ärsytti minua (saako niin edes lapsihahmosta sanoa??).
    Keplereistä olen kuullut niin paljon positiivista, että pitäisi varmasti tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kaikista sarjoista voi pitää, ja minäkin olin alkuun epäluuloinen Flavian suhteen. Juuri siksi, että arvelin lapsikertojan ärsyttävän. Mutta jäinkin sitten koukkuun (tosin aloitin sarjan lukemisen sen toisesta osasta, joka on mielestäni avausosaa vetävämpi).

      Poista
  11. Kiitokset positiivisista Kepler-kommenteista! Tätä voisi yrittää ei-niin-lukemaan-innokkaalle kohta-teinille. Jos ei nyt, niin vähän myöhemmin ;-)

    Jollain kirjamessuilla kuulin silloin vielä alussa olleista Keplereistä Parvelan itsensä kertomaa, mutten itse ole tarttunut, ehkä senkin teen.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keplerien luulisi maistuvan myös vähemmän lukevalle. Parin osan jälkeen sarja etenee vauhdilla, ja soveltuu hyvin vähän isommallekin lukijalle. Luulin aluksi sarjaa lastensarjaksi, mutta se on minusta aika synkkä pienimpien lukijoiden käsiin. Voi alkaa ahdistaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.