Martina Haag: Olin niin varma meistä
Martina Haagin avioeroromaani Olin niin varma meistä (Atena, 2017) jätti minut täysin kylmäksi. Tai no, saihan kirja sentään minut kohottelemaan epäuskoisena kulmiani viimeisten sivujen mitäänsanomattomuudelle. Kirjassa keskitytään puimaan päähenkilö-Petran selviytymistä siitä, että aviomies rakastuu työkaveriinsa ja haluaa avioeron. Minulla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa aiheeseen, ja se ehkä osaltaan vaikutti siihen, ettei kirjasta jäänyt oikein mitään mielen päälle viimeisen sivun jälkeen. Mutta olen minä silti innostunut esimerkiksi Elena Ferranten huiman raastavasta Hylkäämisen päivät -romaanista. Kaukana oltiin sen kuvaamasta jätetyn naisen tuskasta!
"Talon ulkopuolelta kuuluu yhtäkkiä visertävää naurua. Helvetti, en todellakaan halua uusia vieraita, haluan kirjoittaa rauhassa. Suljen kuitenkin tietokoneen ja astun ulos tervehtimään noin kolmekymppistä ruskeahiuksista naista ja hiukan vanhempaa miestä. Nuoripari maksaa yhdestä yöstä ja istahtaa sitten seurakseni ruokapöydän ääreen vesimukit kädessä.
- Onpas erikoista että täällä on nainen mökkivahtina. Eikä sinua pelota olla tuntureilla ihan yksin ja asua näin syrjässä? tyttö kysyy." (s. 69)
Petra päättää etsiä itseään ja suuntaa elämälleen ryhtymällä syrjäiseen tunturimökkiin mökkivahdiksi. Kirjassa seurataan vuorotellen sitä, kuinka muutama vaeltaja piipahtaa mökissä ja sitä, kuinka Petran ja Andreaksen avioliiton katkera loppuvaihe sujui. En tavoittanut edestakaisin hypähtelevässä kerronnassa suuria jännitteitä tai tunnetiloja, jotka olisivat aiheuttaneet lukijassa kiinnostunutta värinää. Lähinnä tyydyin hämmästelemään sitä, miksi kirjailija vaivautui kehittelemään tunturimaisemiin salaperäisiä uhantynkiä, kun niiden tiimoilta ei lopulta tapahtunut mitään? Suht tottuneelle dekkareiden lukijalle tämäntyyliset hämäykset ovat aina äärimmäisen turhauttavia tapauksia.
Petran ja Andersin yhteiseen taipaleen loppupätkän kuvaus jäi minun kohdallani vaisuakin vaisummaksi. Pähkäilin jonkin aikaa sopivaa tähtimäärää Goodreadsiin. Mietin ensin kahta tähteä, mutta sitten - mistä se toinen tähti olisi kirjalle tipahtanut? Olin niin varma meistä on siis yhden tähden kirja.
Luin sekä Haagin kirjan että edellisessä postauksessa käsittelemäni Philip Teirin kirjan viime viikonloppuna. Kaipasin jotain kevyttä, helposti etenevää ihmissuhdejuttua luettavakseni ja sitä tavallaan sainkin. Enpä muista, milloin olen viimeksi lukenut kaksi kokonaista kirjaa yhden viikonlopun aikana (jollei heinäkuun lukumaratonia lasketa). Molemmat tarjosivat harmitonta ajankulua raskaslukuisempien romaanien keskellä. Näillekin on paikkansa ja aikansa, ja siksi luinkin molemmat kirjat loppuun asti vaikka jo ennen puolta väliä oli selvää, etteivät tähtimäärät tule olemaan kovin isoja.
Goodreads: 1 tähti
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Mari A:n kirjablogi, Kirjan jos toisenkin, Leena Lumi ja Rakkaudesta kirjoihin
Kirjan tietoja:
Martina Haag: Det är något som inte stämmer (2015)
Suomennos Riie Heikkilä
Atena, 2017
212 sivua
Odotin tältä paljon enemmän kuin mitä lopulta sain. Jotenkin hätäisen oloinen kirja, hyviä aineksia jäi hyödyntämättä. Surua avioliiton päättymisestä kuvataan kyllä todentuntuisesti ja kaunistelematta.
VastaaPoistaMinä en osannut odottaa mitään, mutta takakannen perusteella kyllä syntyi mielikuva vähän kiinnostavammasta kirjasta. Joo, surun kuvaus varmaan oli aitoa omalla tavallaan (tämä ilmeisesti on osittain tosipohjainen kirja, Mrs. Karlssonin kommentin perusteella), mutta minä en vaan saanut itseäni syttymään tälle kirjalle.
PoistaMinusta kirja on hyvä. Tykkäsin kovasti. Siinä oli paljon asiaa rivien välissä, niin paljon, että en ihan kaikkea edes tavoittanut kerta lukemalla. Siinä oli paljon symboliikkaa. Siis, se menee uudelleen lukuun, kun sen taas käsiini tavoitan.
VastaaPoistaSiinä tunturimökkitarinassa oli mielestäni kuvattu koko tuo Petran ja Andersin liitto alusta loppuun. Tavallaan Petra kirjoittaa auki sen kivun ja tuskan, mitä yhteiselo Andersin kanssa on jäänyt häneen. Se on ujutettu sinne rivien väliin. Tuturijärvessä Petra kokee sitten pääsevänsä koko suhteesta ulos ja siinä tavallaa puhistuu ja syntyy ihan uusi nainen kohtaamaan uudet kuviot. Mielestäni huikea opus!
Hyvä, että tälläkin kirjalla on omat lukijansa. :) Minulle eivät tällä kertaa rivien välit auenneet, mutta mukavaa kuulla että pidit kirjasta.
PoistaRuotsissa sitä on luettu kirjailijan oman avioeron kuvauksena (kaikki kolme osapuolta ovat "tuttuja TV:stä" ) ja se sai myös minut tarttumaan kirjaan :) Ehkä tästä syystä myös tunsin lukiessani, että tämä on sydänverellä kirjoitettu. Erämaamökkiosuutta olisi tosiaan voinut kehitellä vähän pidempään./Mari
VastaaPoistaAhaa, en tiennyt tästä mitään, eivät ole minulle tuttuja henkilöitä mistään yhteydestä. :) Onpa tavallaan aika erikoista repostella omaa avioeroaan tällä tavoin, mutta ehkä tällä on sitten ollut kirjailijalle jotain terapeuttista vaikutusta tms.
PoistaSinä koit tämän kirjan sitten aivan samalla tavalla kuin minä, kun arviossani tylytin, että tämä kirja on tainnut antaa eniten kirjailijalle itselleen, juurikin avioeroterapiana. En ole itsekään avo- enkä avioeronnut, mutta epäilen että jos niin kävisi, en haluaisi lukea mitään sinne päinkään...
VastaaPoistaJoo, luulenpa että jos joutuisin tämmöisen ikävän asian kokemaan, kiinnostus aihetta käsittelevään kirjallisuuteen voisi lopahtaa. Mutta nyt kun lillun hyvässä parisuhdearjessa, niin joskus on kiva kurkistella toisenlaiseen elämään kirjallisessa muodossa. :)
Poista