Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset
Virve Sammalkorpi voitti hiljattain Savonia-palkinnon kirjallaan Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut (Karisto, 2016). Kirja oli mennyt minulta aiemmin täysin ohi, mutta palkintouutinen havahdutti tutustumaan kirjaan ja hei, sehän oli hyvä! Outo, surumielinen (ja fiktiivinen!) matkakertomus 1800-luvulta sai pohtimaan tieteen tekemisen vaikuttumia, ihmisyyden rajoja ja tapaamme kohdata poikkeavuutta ja erilaisuutta.
"Huhtikuun 5. vuonna 1821
On kulunut jo kuukausia siitä kauhistuttavasta päivästä, kun Moltique tunnusti lähettäneensä kirjeen Pariisiin. Siitä asti olen kauhuissani odottanut toimittajia ja kirkonmiehiä luolalle. Jokainen uusi päivä kuitenkin valaa rohkeutta siihen, että Moltiquen kirje ei ole löytänyt perille.
Talvi oli raskas sekä henkisesti että ruumiillisesti, sillä - kuten olen kertonut - koviksi äityneet pakkaset pakottivat meidät taistelemaan henkemme edestä ja jättämään vähemmälle tutkimustyöhän liittyviä rutiinejamme. Selailin tänään päiväkirjaani ja huomasin, että olin kirjoittanut pitkän ja perusteellisen kuvauksen siitä, kuinka Rufin joutui amputoimaan kahden miehemme paleltuneet varpaat. Mietin talvella, mitä tekisimme raajarikoilla avustajilla, mutta olen saanut huomata, että pelko omasta hyödyttömyydestä on saanut miehet yrittämään parhaansa." (s. 46)
Kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä, jotka on tehnyt Iax Agolasky -niminen nuori mies. Hän on pestautunut ranskalaisen professori Moltiquen apulaiseksi Luoteis-Venäjälle suuntautuvalle tutkimusretkelle. Retkeläiset löytävät luolassa asuvia ihmisten jälkeläisiä, joilla on eläinmäisiä piirteitä. Mitä he ovat, mistä he ovat tulleet? Agolasky tarkkailee luolan asukkaita ja merkitsee huomioitaan ja tuntojaan ylös päiväkirjaan.
Päiväkirjamerkinnöistä koostuu yllättävän jäntevä kuva matkan vaiheista, vaikka osa merkinnöistä puuttuu ja aikajanalla hypähdellään toisinaan viikkoja, kuukausia eteenpäin. Merkinnöistä välittyy hyvin se, miten sivistyneen maailman tapojen pysyvyys testataan luonnon armottomuuden kourissa. Tietty primitiivisyys alkaa vallata alaa miesten keskuudessa, ja Agolaskyn ahdistus lisääntyy merkintöjen edetessä.
Ahdistukseen liittyi olennaisesti huoli luolan asukkaiden kohtalosta, ja epätoivon värittämät pohdinnat näiden olentojen tulevaisuudesta ja elämisen ehdoista olivat merkittävä osa kirjan vetovoimaa. Niistä välittyi sellainen aitouden tunne, että teki mieleni googlata mitä Wikipedia kertoo Agolaskyn retkestä. Kirjaan liitetyt Pekka Nikruksen valokuvat vain vahvistivat todenperäisyyden tuntua, ja annankin kirjalle 4 tähteä Goodreadsiin. Hieno, omaperäinen pieni kirja!
***
Helmet-haasteessa kirja sopii esimerkiksi kohtaan 5. Kirjassa liikutaan luonnossa. Itse jätän kirjan toistaiseksi pois omalta listaltani, sillä minulla on tähän kohtaan kiikarissa Cheryl Strayedin Villi vaellus -kirja, jonka olen ollut aikeissa lukea jo pitkään.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Amman lukuhetki, Taikakirjaimet, Eniten minua kiinnostaa tie ja Yöpöydän kirjat
Kirjan tietoja:
Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut
Valokuvat Pekka Nikrus
Karisto, 2016
137 sivua
Kirjan tietoja:
Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut
Valokuvat Pekka Nikrus
Karisto, 2016
137 sivua
Kiitos arviosta! Minäkään en ollut tästä kirjasta kuullut ennen palkintoa enkä siihen silloinkaan itse asiassa niin tutustunut, mutta tämä bloggauksesi sai kiinnostumaan teoksesta ihan oikeasti.
VastaaPoistaMinäkin muuten aion lukea tuon Villin vaelluksen tuohon samaiseen kohtaan, olen aloittanut kirjan jo kahdesti mutta aika on ollut väärä ja nyt aion lukea loppuun (tämän ei ollut tarkoitus olla lannistava kommentti, kirja on ollut oikeasti hyvä mutta viime vuosi oli vaikea lukuvuosi).
Olepa hyvä. :) Kiva, jos innostut kokeilemaan tätä. Kirjahan on mukavan lyhyt, ja ainakin minulla sivut kääntyivät nopeasti. Tunnelma tiivistyi loppua kohden ja samalla lukunopeuskin kasvoi. :)
PoistaKullakin kirjalla on hetkensä. Villi vaellus on kiinnostanut minua julkaisustaan lähtien (vaikken edes ole vaellusihmisiä), mutta jotenkin sen lukeminen on vaan jäänyt. Helmet-haaste nosti kirjan heti taas mieleeni, eli kyllähän minä sen nyt tämän vuoden aikana vihdoin ja viimein luen. :D
Olen iloinen, että tämä kirja palkittiin: nyt se löytää enemmän lukijoita eikä jää täysin suotta unohduksiin. Tästä on nimittäin moneen, tarina on kiinnostava ja teema vahva, vaikka toteutus ehkä onkin jollain tapaa "perinteinen". Toisaalta se sopii kokonaisuuteen ja tukee sitä. Hieno kirja!
VastaaPoistaJa muuten, tämähän voisi hyvin olla Helmet-haasteessa toisen taideteoksen inspiroima kirja, koska idea romaaniin on lähtenyt valokuvista.
PoistaKirjapalkintoja meillä riittää ja ehkä hyvä niin, esiin nousee erilaisia kirjoja. Noloa, etten tätä muutoin huomannut kun kuitenkin osui omaan makuun näin hyvin. Onneksi tuli kuitenkin nyt luettua.
PoistaTotta, huomasin myös tuon mainitsemasi Helmet-vaihtoehdon. Minulla on siihen jo luettuna kirja, tai sarjakuva tarkemmin sanoa. Innoittajana toiminut Marcel Proust. :)
PoistaTämä kirja on näkynyt viime viikkoina useammassakin blogissa ja nyt meni sitten omallekin lukulistalle:) Meinasitko muuten saada 100 kotimaista täyteen pelkillä kirjoilla vai otatko muitakin kultturijuttuja mukaan?
VastaaPoistaUskon, että tämä saattaisi olla sinun makuusi. Kannattaa kokeilla. :) Juu, siis koetan saada tuon haasteen täyteen myös muilla kuin kirjoilla. Haaste on tämä, eli kaikenlainen kulttuuri käy: https://thepranchingpony.blogspot.fi/2017/01/sisun-ja-saunan-tuoksuinen-haaste-sata.html
PoistaKirjoilla tavoitteeni on päästä noin 50 tienoille (sekin on minulle jo hyvä tavoite), ja loput sitten jollain muulla. Yksi elokuva on jo katsottuna, eli vauhdissa ollaan. :D Hämmästytän silti itseni, jos saan tämän haasteen maaliin asti...
Joo pelkillä kirjoilla tuo haaste olisi aika rankka, itsekin tavoittelen noin viittäkymmentä ja loppuvuodesta pitää varmaan ratketa kuvakirjoihin ja sarjakuviin :D
PoistaViime vuonna koetin lukea 16 kotimaista sarjakuvaa, ja sain kasaan 13, joten siitä osastosta ei tulle minulle minkään haasteen pelastusta. :) Mutta iso tavoite on parempi kuin ei tavoitetta ollenkaan. ;)
Poista