Graham Winston: Poldark - Kapinallinen

Edellisessä postauksessani äänestin viime vuoden parhaita uutuuskirjoja, ja nyt tulee tasapainon vuoksi kirja asteikon toiselta laidalta. Anteeksi jo etukäteen kaikki Poldark-sarjan ystävät: minuun sarjan avausosa ei kolahtanut. Winston Grahamin Poldark - Kapinallinen (Gummerus, 2016) saa minulta vaivaisen yhden tähden Goodreadsiin. Lukukokemukseni oli niin vaisu, että sinnittelin kirjan viimeiselle sivulle silkasta uteliaisuudesta. Miten paljon kömpelöitä juonenkäänteitä onkaan luvassa?

Kirjassa minua vaivasi eniten se, että tuntui kuin olisin seurannut historiallista näytelmää, jossa sodasta kotiin palaavalle Ross Poldarkille, tapahtuu kaikenlaista, mutta kohtaukset liittyvät vain kevyesti toisiinsa ja lupaavan oloisia juonilankoja hylätään surutta matkan varrelle. Jonnekin mm. häipyi Rossin nuoruudenrakkaus, jonka kohtaaminen pitkän ajan jälkeen tuntui olevan tunnelatausta täynnä. Sitten - öh, ei mitään?! Ja minä kun olin jo ehtinyt virittäytyä kunnon intohimokolmiodraamaan. Kirjan loppupuolella sankarin elämään vuorostaan astui nuori tyttönen Demelza, mutta häneen liittyvä juonikuvio tuntui suorastaan surkuhupaisan ennakoitavalta. 

"Ross seisoi viisitoista minuuttia pimennetyssä teltassa, jossa amatöörinäyttelijät esittivät Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen tarinaa. Hän maksoi puolipennisen nähdäkseen miehen, jolta sika oli syönyt pienenä kädet ja jalat ja joka nyt piirsi aivan ällistyttävän hyvin suussaan olevalla liidulla. Hän maksoi vielä puolipennisen nähdäkseen, miten ihmiset kiusasivat häkissä olevaa hullua naista.

    Nähtyään kaiken tämän hän istahti kojuun juomaan lasillisen rommia ja vettä. Agitaattori Jack Trippin sanat muistuivat mieleen hänen katsoessaan ohi kulkevia ihmisiä. Enimmäkseen väki oli huonokuntoista ja haisevaa, riisitautista, rokonarpista, ryysyistä - paljon huonokuntoisempaa kuin eläimet, joita markkinoilla myytiin ja ostettiin. Oliko ihmekään, että ylempi luokka piti itseään aivan eri rotuna?" (s.85)

Kapinallisessa on jonkin verran mukana aikakauden yhteiskunnallista pohdintaa, ja tämän laskin Kapinallisen harvoihin hyviin puoliin. Mutta mutta, eipä näistä pohdinnoista tullut punaista lankaa kirjalle. Esimerkiksi Ross ottaa hoitaakseen perinnöksi saamansa kaivoksen, ja odotin turhaan, että kaivoksen hoitoon liittyvät epäkohdat saisivat isomman sijan Rossin elämässä. 

Mietin kirjan loppuun luettuani sitä, miksi ihmeessä Rossia kutsutaan kirjan nimessä kapinalliseksi? Minulle ei syntynyt mielikuvaa suuresta tai edes keskisuuresta kapinallisesta, enkä oikein hahmottanut, mitä tai ketä kohtaan Rossin oletettiin kapinoivan. Ehkäpä hänen huolehtimisensa köyhästä Demelzasta voi mieltää kapinaksi yhteiskunnan normeja kohtaan, mutta no, tässäpä taas yksi lisä kirjan antiin, jonka tarkoitusta en aivan ymmärtänyt.

Kirjasta ja sen jatko-osista on tehty tv-sarja, jota en ole katsonut. Rossia esittävä näyttelijä Aidan Turner sopii ulkoiselta olemukseltaan Rossin rooliin, ja kenties kirjan tapahtumista on saatu kasaan kelvollinen tv-sarja. Itse taidan silti valita jotain muuta katsottavakseni.

Goodreads: 1 tähti
Mistä kirja minulle? Oma e-kirjaostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukutoukan kulttuuriblogi, Mustetta paperilla, Vinttikamarissa ja Hurja Hassu Lukija.
E-kirjan tietoja:
Winston Graham: Ross Poldark (1945)
Suomennos Irmeli Sallamo ja Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2016
379 sivua