Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa (Teos, 2012) on ylistetty ja palkittu niin paljon, että minulla on lähes vaivautunut olo, kun kirja ei kolahtanut minuun enempää kuin kolmen Goodreads-tähden verran. Kirja ei ollut huono, mutta jotenkin hailakoiksi teeseremoniat kohdallani jäivät. Niinpä keskimääräisen hyvä tähtimäärä tuntuu pettymykseltä, ja kirjan viimeisen sivun luettuani oli vaisu olo. Tämä oli tämmöinen, höh?
"Vesi on kaikista elementeistä muuttuvaisin. Niin isä kertoi minulle päivänä, jolloin hän vei minut paikkaan, jota ei ole. Vaikka hän oli väärässä monessa asiassa, siinä hän oli oikeassa, niin uskon yhä. Vesi kulkee kuun mukana ja syleilee maata, eikä se pelkää kuolla tulessa tai elää ilmassa. Kun siihen astuu, se on yhtä lähellä kuin oma iho, mutta jos siihen iskeytyy liialla voimalla, särkyy kappaleiksi." (s. 9)
Näin kauniisti alkaa Teemestarin kirja. Kirjan kieli hivelee korvaa, ja kerronta on sujuvaa, sitä ei käy kieltäminen. Vedestä puhutaan kirjassa paljon, sillä Teemestarin kirja kuvaa aikaa, jolloin vesivarat ovat käyneet vähiin ja vesi merkitsee valtaa. Täytyy myöntää, että kerronnan taidokkuus ei aina estänyt vettä valumasta korvistani ulos, niin paljon siitä riitti juttua ja koin ajoittain pientä kyllästymisen tunnetta vesipohdintoja kohtaan.
Kirjan maalaama tulevaisuudenkuva oli silti mielenkiintoinen. Suomen maaperällä taidettiin olla, sillä henkilöiden puheissa vilahti ainakin Kuusamo. Kotoisiin aineksiin sekoitetut itämaiset piirteet loivat kirjan maailmasta eksoottisen sekoituksen tuttua ja tuntematonta. Kirjan suurin ongelma minun kohdallani taisi olla se, että juoni sisälsi kohtia, joista olisi voinut rakentaa jotain isompaa ja räväkämpää ja kun sitä ei tullut, petyin. Ehkäpä olen lukenut viime aikoina liikaa toiminnallisempia kirjoja, kun tämmöinen rauhallinen kirja vihjauksineen tuntui vaisulta. Teemestari-Norian äidin salaperäinen katoaminen ja Norian ja Senjan pakoyritys ovat esimerkkejä näistä tapahtumista, joista ei kehkeytynyt tarpeeksi jännitystä minun mieleeni. Merkillisten kiekkojen kohtalokaan ei oikein vakuuttanut. Tai se oikeastaan sai minut haluamaan jatko-osaa tälle kirjalle. Mahtaneeko olla tulossa?
Veteen liittyvä vallankäyttö oli kirjan kiinnostavimpia teemoja. Norian ja hänen isänsä vaalima salaisuus kuvasti osaltaan veden valtaa. Oliko oikein omia salaisuus vain Norian perheen käyttöön? Tätä kyseli kirjassa myös Norian ystävä Senja, ja olen samoilla linjoilla Senjan kanssa tämän päästessä perille ystävänsä salaisuudesta. Kirjan henkilöt aiheuttivat välillä kovin ristiriitaisia tunteita, mutta se toisaalta lisäsi kirjan mielenkiintoa.
Vaikka oma tähtimääräni ei noussut korkealle, on Teemestarin kirja ehdottomasti lukemisen arvoinen (vai olinkohan ainut, jolta se vielä oli lukematta?).
"Vesi on kaikista elementeistä muuttuvaisin. Niin isä kertoi minulle päivänä, jolloin hän vei minut paikkaan, jota ei ole. Vaikka hän oli väärässä monessa asiassa, siinä hän oli oikeassa, niin uskon yhä. Vesi kulkee kuun mukana ja syleilee maata, eikä se pelkää kuolla tulessa tai elää ilmassa. Kun siihen astuu, se on yhtä lähellä kuin oma iho, mutta jos siihen iskeytyy liialla voimalla, särkyy kappaleiksi." (s. 9)
Näin kauniisti alkaa Teemestarin kirja. Kirjan kieli hivelee korvaa, ja kerronta on sujuvaa, sitä ei käy kieltäminen. Vedestä puhutaan kirjassa paljon, sillä Teemestarin kirja kuvaa aikaa, jolloin vesivarat ovat käyneet vähiin ja vesi merkitsee valtaa. Täytyy myöntää, että kerronnan taidokkuus ei aina estänyt vettä valumasta korvistani ulos, niin paljon siitä riitti juttua ja koin ajoittain pientä kyllästymisen tunnetta vesipohdintoja kohtaan.
Kirjan maalaama tulevaisuudenkuva oli silti mielenkiintoinen. Suomen maaperällä taidettiin olla, sillä henkilöiden puheissa vilahti ainakin Kuusamo. Kotoisiin aineksiin sekoitetut itämaiset piirteet loivat kirjan maailmasta eksoottisen sekoituksen tuttua ja tuntematonta. Kirjan suurin ongelma minun kohdallani taisi olla se, että juoni sisälsi kohtia, joista olisi voinut rakentaa jotain isompaa ja räväkämpää ja kun sitä ei tullut, petyin. Ehkäpä olen lukenut viime aikoina liikaa toiminnallisempia kirjoja, kun tämmöinen rauhallinen kirja vihjauksineen tuntui vaisulta. Teemestari-Norian äidin salaperäinen katoaminen ja Norian ja Senjan pakoyritys ovat esimerkkejä näistä tapahtumista, joista ei kehkeytynyt tarpeeksi jännitystä minun mieleeni. Merkillisten kiekkojen kohtalokaan ei oikein vakuuttanut. Tai se oikeastaan sai minut haluamaan jatko-osaa tälle kirjalle. Mahtaneeko olla tulossa?
Veteen liittyvä vallankäyttö oli kirjan kiinnostavimpia teemoja. Norian ja hänen isänsä vaalima salaisuus kuvasti osaltaan veden valtaa. Oliko oikein omia salaisuus vain Norian perheen käyttöön? Tätä kyseli kirjassa myös Norian ystävä Senja, ja olen samoilla linjoilla Senjan kanssa tämän päästessä perille ystävänsä salaisuudesta. Kirjan henkilöt aiheuttivat välillä kovin ristiriitaisia tunteita, mutta se toisaalta lisäsi kirjan mielenkiintoa.
Vaikka oma tähtimääräni ei noussut korkealle, on Teemestarin kirja ehdottomasti lukemisen arvoinen (vai olinkohan ainut, jolta se vielä oli lukematta?).
***
I Spy -lukuhaaste etenee kohtaan 22) Something to Read.Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa. Tässä muutama linkki: Kirsin kirjanurkka, Ullan luetut kirjat, Kirjahilla ja Kirjakko ruispellossa.
Kirjan tietoja:
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos, 2012
266 sivua
Et ole ainut, täällä yksi kirjan lukematon ilmoittautuu! :) Itärannaltahan ilmestyy kohta (ellei ole jo ilmestynyt) uusi kirja, joka sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaJuu, niin ilmestyy ja sitä odotellessa päätin viimein lukea tämän esikoisen. :) Tuo tuleva kirja sijoittuu tulvan vallassa olevaan kaupunkiin, mikä hieman hymyilyttää - kovasti ollaan veden äärellä näissä Itärannan kirjoissa. :)
PoistaOlen kanssasi hyvin pitkälle samaa mieltä. Teoksessa on paljon hienoja puolia ja teemoja, mutta lopuksi jäi hieman vaisu olo. Moni asia jäi ikään kuin ilman terää. Taisin silti antaa 4 GoodReads-pistettä. Itärannan uusin ilmestyy tässä kuussa :)
VastaaPoistaMinulla neljä tähteä olisi vaatinut säväyttävämmän lukukokemuksen, mutta olihan tälläkin kirjalla toki hienot hetkensä. Itärannan uuteen kirjaan aion kyllä tutustua, kunhan ehdin. :)
PoistaKiehtovaa lukea kirjaesittely, jonka kirjoittaja ei ole lääpällään tekstin ääressä. Tuon mainitsemasi vaisuuden vuoksi jätän Teemastarin sikseen. Saa nähdä, miltä tuntuu Antti Hyryn Uuni? Sen luen lopultakin vielä tämän syksyn kuluessa. Liipannevatko minun lukijan tuntemukseni läheltä niitä, joita koit Teemestaria syynäilessäsi?
VastaaPoistaMinulla on tässä syksyn aikana käynnissä pieni henkilökohtainen sivistysprojekti, eli koetan lukea paljon kehuja saaneita kotimaisia. Tämä oli niistä ensimmäinen, ja latteaksi jäi, ei voinut mitään. Tuli vähän hämillinen olo, kun kirja ei ollut mikään elämää suurempi elämys. Mutta eihän ne kaikki kirjat aina osu omaan makuun, vaikka miten kehuttaisiin muualla. Hyryn Uuni ei ole ollut 'sivistyslistallani', sillä se ei aiheensa puolesta houkuttele laisinkaan, pikemminkin päinvastoin... mutta tsemppiä sinulle sen kanssa, toivottavasti tykkäät! Jää minulla on parhaillaan kesken näistä kehutuista kirjoista, ja siitä olen pitänyt valtavasti. Mutta siitä sitten lisää, kunhan saan kirjan loppuun ja blogijutun uunista ulos. :)
PoistaMinulla on muuten myös meneillään samankaltainen projekti eli kotimaiset nykykirjailijat. Koen että mulla on siinä valtava aukko. Toki luen muutakin välillä, mutta tein oikein listan kirjailijoista, joihin tutustun talven aikana. Parhaillaan Olli Jalosta työn alla :)
PoistaMinulla on isoja aukkoja kotimaisen puolella, kun luen mieluummin käännöskirjoja. Blogin myötä kiinnostus kotimaiseen on pikku hiljaa virinnyt ja oikein hyviäkin kirjoja on löytynyt. Mutta hieman nolottaa, kun niin moni tunnettu kirjailija on kokonaan kokeilematta. Listaa minulle ei varsinaisesti ole, vaikka joku hahmotelma pyöriikin päässä. Mm. Olli Jalosta voisin koettaa ottaa talven lukulistalle. :) Tsemppiä sinulle omaan projektiin!
PoistaEt ole ainut, myös minulla Teemestarin kirja odottaa vielä lukemattomana hyllyssä. Täytyisi ottaa kyllä pian lukuun :)
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti kokeilla, ehkä tämä on juuri sinun kirjasi! Ja tämän lukee aika nopsaan, kun vauhtiin pääsee.
PoistaTiedätkö, mullakin oli tätä lukiessa vähän sama ongelma: Teemestarin kirjan kieli on kaunista, todella kaunista, mutta jotain (ehkä jotakin ihan pientä) jäi puuttumaan, niin että tee jäi osaltani pikkuisen haaleaksi.
VastaaPoistaOdotan mielenkiinnolla Itärannalta tänä syksynä ilmestyvää uutuutta...
Jotain tästä tosiaan jäi puuttumaan, mutta onhan tämä toisaalta ollut monille aivan huippukirja, joten taas voi todeta että kirjamakuja on monia. :) Itärannan uusin kiinnostaa minuakin. Jos siinä vaikka olisi enemmän potkua... olen kirjastojonossa hyvissä asemissa, joten eiköhän tuo uutukainen tule luettua ennen joulua. :)
PoistaMulle kävi ihan samalla tavalla tämän kanssa. Kerronta oli kyllä kaunista, mutta odotin koko ajan jotain suurempaa tarinaa ja tuntui, että romaani koko ajan johdattelikin jotain sellaista kohti, mutta sitten se loppuikin. Odotan mielenkiinnolla kuitenkin Itärannan uusinta.
VastaaPoistaMinulla nuo johdattelut ja vihjeet jostain isommasta tarttuvat ehkä liiankin herkästi haaviin, kun luen sen verran dekkareita ja muuta missä niistä toisinaan kehkeytyykin jotain. Sitten tämmöiset rauhalliset kirjat saavat jokseenkin latistuneen vivahteen, kun mitään ihmeellistä ei tulekaan... mutta joo, Itärannan uusin pitää kyllä kokeilla, mihin suuntaan siinä mennään.
PoistaSamoilla linjoilla ! Kaunista tekstiä ja upeita mielikuvia voisi ylistää pilviin asti. Minusta on upeaa, että teksti on todella alunperinkin suomalaista, eikä englannista käännetty. Se näkyy.
VastaaPoistaTeemestarin Kirjahan on dystopia ja Itäranta kyllä antaa lukijalle alun jännittävillekin juonenkäänteille ja astetta suuremmalle mysteerille, mutta päästää sitten langan käsistään ja sai ainakin minut huokaisemaan turhautuneena. Nämä kiekot ja olivatkohan nyt Menetetyt maat ( ? lukemisestani on jo aikaa... ) saivat todella mielenkiintoni heräämään jotain suurempaakin olevaisuutta kohtaan. Toisaalta nyt kun kirjan lukemisesta on aikaa, ehkä jopa osa viehätyksestä on juuri siinä, kuinka auki kaikki jäi :D Paha sanoa, ristiriitaisia tunteita todella herättää.
Uutta Itärantaa siis odotellaan mielenkiinnolla, ehkä tälläkertaa päästäisiin vielä hiukan jännempien tapahtumien pariin !
Ajattelin aivan samaa - on todella hienoa, että meillä kirjoitetaan näin kaunista tekstiä ja tätä kelpaa viedä maailmalle. Kiekot jäivät kiinnostamaan minua toden teolla ja tuntui, että kirjan loppu aivan huusi 'minulle on tulossa jatko.osa' mutta ehkä kuulin omiani... :) Itärannan uusin on minulla kirjastovarauksessa. Toivottavasti siinä tosiaan päästään jo vihjauksista itse asiaan eli tarina ei jää näin arvoitukselliseksi.
Poista