Pierre Lemaitre: Alex
Luin viime vuonna Pierre Lemaitren sota-aiheisen romaanin Näkemiin taivaassa (Minerva, 2014), joka valloitti minut lämminhenkisyydellään - siitä huolimatta, että yleensä vierastan sotaa käsitteleviä kirjoja. Lähes samaa voisin sanoa sieppaustrillereistä, sillä vaikka olen dekkarien ystävä kidnappausjuonet harvoin innostavat minua. Ne tuntuvat jotenkin yksioikoisilta ja julmilta. Murhaa selviteltäessä uhri on jo kohtalonsa kokenut, mutta sieppauksen uhrin ahdistavia kärsimyksiä pitää tavallisesti seurata koko kirjan verran. Päätin silti kokeilla Lemaitren uusinta suomennosta, sillä Näkemiin taivaassa -kirjan jälkeen oli mielenkiintoista lukea taitavalta kirjoittajalta aivan toisen genren kirjaa. Ja myönnettävä on, että Lemaitre osaa juonenkehittelyn jalon taidon. Ahmaisin 400-sivuisen Alexin viikonlopun aikana ja sivut kääntyivät siihen tahtiin, että päätin antaa kirjalle 5 Goodreads-tähteä. Huippujännäri!
Alex on niitä kirjoja, jotka ovat parhaimmillaan silloin kun lukija ei osaa aavistaa juonenkäänteitä. Spoilaukset pilaavat kirjaan rakennetut yllätykset, mutta alkuasetelma on tämä: nuori kaunis nainen nimeltä Alex siepataan. Poliisi tuntuu olevan hukassa, sillä edes siepatun naisen henkilöllisyyden selvittäminen ei näytä onnistuvan. Tapauksen kimpussa häärii ylikomisario Camille Verhoeven, jota painaa myös henkilökohtainen, vaimon kuolemaan liittyvä tragedia. Vaimon kuolemaa on ilmeisesti käsitelty Verhoeven-sarjan ensimmäisessä osassa, jota ei ole suomennettu. Se ei haitannut millään tavoin Alex-kirjan lukemista, sillä kirja toimi mielestäni hyvin itsenäisenä teoksena.
Kirjan rakennuspalikat kuulostavat tavanomaisilta, mutta Lemaitre onnistuu kieputtamaan juonta ja henkilöhahmoja mukavalla tavalla. Alex alkoi verkkaisasti, mutta onneksi en jättänyt kirjaa kesken vaan jatkoin lukemista. Vaikka juonenkehittely saakin minulta suurimmat kiitokset, Verhoevenin älykäs ja luonteikas poliisihahmo oli myös kiinnostava. Tosin vaimoon liittyvä synkkä menneisyys tuntui kuluneelta juoniainekselta, mutta en jaksanut takertua tähän miettiessäni Goodreadsin tähtimäärää. Jännärissä tärkeintä minulle on sujuvuus, yllätyksellisyys ja lukijan mielenkiinnon ylläpito. Näissä Alex onnistui kiitettävästi.
On ihailtavaa, miten erityylisiä kirjoja Lemaitre kirjoittaa. Muistikuvani Näkemiin taivaassa -kirjan kerrontatyylistä eivät vastaa sitä kiihkeää trilleriä, jonka juuri luin. Lemaitre näyttää hallitsevan erinomaisesti sekä lukuromaanin ja jännärin kirjoittamisen taidon, joten toivon, että hänen tuotantoaan suomennetaan lisää. Niitä odotellessa suosittelen lämpimästi sekä Näkemiin taivaassa -kirjaa että Alexia, jos ovat vielä lukematta. :)
Kirjan rakennuspalikat kuulostavat tavanomaisilta, mutta Lemaitre onnistuu kieputtamaan juonta ja henkilöhahmoja mukavalla tavalla. Alex alkoi verkkaisasti, mutta onneksi en jättänyt kirjaa kesken vaan jatkoin lukemista. Vaikka juonenkehittely saakin minulta suurimmat kiitokset, Verhoevenin älykäs ja luonteikas poliisihahmo oli myös kiinnostava. Tosin vaimoon liittyvä synkkä menneisyys tuntui kuluneelta juoniainekselta, mutta en jaksanut takertua tähän miettiessäni Goodreadsin tähtimäärää. Jännärissä tärkeintä minulle on sujuvuus, yllätyksellisyys ja lukijan mielenkiinnon ylläpito. Näissä Alex onnistui kiitettävästi.
On ihailtavaa, miten erityylisiä kirjoja Lemaitre kirjoittaa. Muistikuvani Näkemiin taivaassa -kirjan kerrontatyylistä eivät vastaa sitä kiihkeää trilleriä, jonka juuri luin. Lemaitre näyttää hallitsevan erinomaisesti sekä lukuromaanin ja jännärin kirjoittamisen taidon, joten toivon, että hänen tuotantoaan suomennetaan lisää. Niitä odotellessa suosittelen lämpimästi sekä Näkemiin taivaassa -kirjaa että Alexia, jos ovat vielä lukematta. :)
Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Pierre Lemaitre: Alex (2011)
Suomennos Sirkka Aulanko
Minerva, 2015
405 sivua
Marika, tämän luin nyt, vaikka Alex on minulla, mutta kun en niin olisi sitä kaivannut. Luin etukäteen ,että sieppausjuttu ja nainen häkissä: Suljetun paikan kammo iski heti ja päätin, että Lemaitre on kirjoittanut yhden lostan kirjan eli Näkemiin taivaassa ja se riittäköön. Nyt teit minut niin uteliaaksi, että taidanpa lukaista tämän vielä ennen vuoven vaihtumista ja täysin kiitos sinun tekstisi <3
VastaaPoistaSuljetun paikan kammoa tuli hieman minullekin tätä lukiessa, mutta kyllä se siitä - muutakin on luvassa kuin häkissä kököttämistä. :) Toivottavasti Leena tykkäät tästä. Minulle tämä toimi tosi hyvin, oli kiva lukea pitkästä aikaa vetävää jännäriä.
PoistaLemaître on nimenomaan thrillerikirjailijana tunnettu. Näkemiin taivaassa oli loikka aivan erilaiseen kirjallisuuteen, ja ilmeisesti sellaisena hyvin onnistunut.
VastaaPoistaMulla on hyllyssä Lemaîtren Robe de mariée, joka alkoi niin kammottavasti (siis juonenkäänteiden osalta kammottavasti), etten ole vielä kyennyt lukemaan loppuun. Ehkä joskus pitäisi uskaltaa. Sanottakoon vain, että sietokykyni lapsiin kohdistuvan väkivallan osalta ei ole kovin hyvä.
PoistaKun suomennetaan 'uusia' kirjailijoita, ei aina hahmota kirjailijan teoshistoriaa eli millaista hän on yleensä kirjoittanut. Näkemiin taivaassa taitaa aina pysyä voimakkaasti mielessäni ensikosketuksena Lemaitreen, ja vertailen trillereitä siihen, vaikka ilmeisesti toisin päin olisi oikeampi. :)
PoistaLapsiin kohdistuvista rikoksista en yleensä halua lukea lainkaan, ne ovat niin julmia ja ahdistavia. Tämän Alexin voi kyllä siinä suhteessa lukea suht huoletta.
Poista