Syyskuun dekkarivinkit

Olen lukenut alkusyksyn aikana muutamia (erittäin) hyviä dekkareita, ja päätin niputtaa niiden lyhytarviot samaa postaukseen. Joten tässä kuukauden dekkarivinkit:

Ian Rankinin komisario Rebus -hahmo on eräs suurimpia suosikkejani dekkarimaailmassa. Edinburghin rouhean karhea rikollinen maailma ja inhimillinen, sympaattinen ja työlleen omistautuva Rebus on valloittanut minut täysin. Luin ensin pari osaa Rebus-sarjan keskeltä, ja sitten aloitin sarjan lukemisen aivan alusta. Keväällä muutama osa tuli luettua blogin ulkopuolella, kun aika ei tuntunut riittävän edes pienen blogijutun naputteluun. Nyt olen jo menossa osassa 9 eli Riippuva puutarha (Blue Moon, 2007). 

Kirjan kansi on tavalliseen tapaan kammottava, mutta sisältö taattua laatua. Mikään dekkarigenren uudistaja Riippuva puutarha ei ole, mutta Rebuksen ystävälle se tarjosi juuri sitä mitä halusin lukea: jälleen yhden kiharaisen tapauksen, jota alkoholiongelmiensa kanssa painiskeleva Rebus koettaa sinnikkäästi selvittää. Rebus joutuu keskellä gansterien keskinäistä valtataistelua ja juonikuviossa pyörii mukana myös sota-ajan rottareitti. Kiinnostava rottareitti sai lopulta valitettavan vähän huomiota, mutta muutoin Riippuva puutarha oli oikein hyvä Rebus-kirja. Lisäplussaa annan kirjalle siitä, että Rebus näyttää viimein itsekin tajunneen, ettei lasia ole hyvä kallistella holtittomasti - alkoi nimittäin edellisissä osissa ärsyttää se jatkuva tissuttelu. Neljä tähteä Goodreadsiin.

Murhamamma Agatha Christien ensimmäinen kirja oli vuonna 1920 ilmestynyt Stylesin tapaus (WSOY, 2013). Olen lukenut kirjan joskus nuorempana, mutta siitä on jo sen verran aikaa, että syyllinen ei noussut mieleeni kun näin Poirotin ensimmäisen jutun kaupan pokkaritelineessä. Niinpä päätin tutustua uudemman kerran Poirotin ensimmäiseen tapaukseen. Viimeisimmän pokkarisarjan ulkonäkö on aika vetävä, mutta olen vastustanut kiusausta alkaa kerätä sarjaa kotihyllyyn (sen sijaan noita rumakantisia Rebuksia ilmestyy hyllyyni pysyväispaikalle, mutta sisältö onkin se tärkein seikka).

Kertojana Stylesin tapauksessa on tuttuun tapaan Hastings, ja eikä kirja tarjonnut mitään järisyttäviä yllätyksiä. Poirotilla on heti ensimmäisestä kirjasta asti munanmuotoinen pää ja lopuksi kokoonnutaan yhteen, jotta pappa-Poirot voi kertoa, kuka olikaan syyllinen. Tuttuja kuviota Poirotin ystäville, mutta oli silti hauskaa lukea maalaiskartanon ihmissuhteista ja seurata Hastingsin hupaisia askelia ihastumisen mutkikkaalla polulla. Kolme tähteä Goodreadsiin.

Antonio Hillin Kauniit kuolemat (Otava, 2012) jatkaa komisario Héctor Salgadosta kertovaa sarjaa, jonka ensimmäinen osa oli Kuolleiden lelujen kesä. Sarjan aloitusosa oli kelvollinen dekkari, mutta tämä toinen osa oli minusta todella hyvä ja vetäisi minut täysin mukaansa. Salgado tutkii kosmetiikkafirman työntekijöiden outoja kuolemia ja koettaa siinä rinnalla selvitä vaimonsa katoamisesta. Salgado ei ajaudu itse tutkimaan vaimon tapausta (joka sai alkunsa sarjan ensimmäisessä osassa), mutta sen sijaan hänen naispuoleinen työtoverinsa saa päähänsä puuhastella sen parissa. Vauvalomalla kun sattuu olemaan tekemisestä puute.

Juonikuvio kuulostaa kieltämättä erikoiselta, mutta niin se vain tekee tapahtumista sopivan vaihtelevia. Hillin kerronta on mukavan vihjailevaa, ja minua miellyttää se, kuinka siloisen keskiluokkaisen pinnan alka paljastuu synkkiä rikoksia. Henkilöt eivät onneksi ryve omissa ongelmissaan, vaikka siihen toisinaan tuntuisi olevan aihetta. Kirjan pohjavire on kiehtovan jännitteinen ja on kiinnostavaa nähdä, mihin sarja edetessään kehittyy.

Kuolleiden lelujen kommenttiboksissa kävin huolestuttavia keskustelua Serentiksen kanssa. Näyttää siltä, ettei Otava jatka sarjan suomentamista. Toivottavasti tulevissa kirjakatalogeissa on miellyttävä yllätys odottamassa. Jos näin ei käy, niin aion lukea jatko-osa(t) englanniksi. Espanjaksi lukeminen ei onnistu, ja jäin Hillin sarjaan sen verran koukkuun, että haluan ehdottomasti tietää lähtikö Salgadon vaimo omalle lomalle vai tapahtuiko jotain muuta jännää.

***

Stylesin tapaus jatkaa matkaani Agatha Christie 125-vuotta -haasteessa.

Goodreads: Ian Rankinin Riippuva puutarha ja Antonia Hillin Kauniit kuolemat saavat 4 tähteä. Agatha Christien Stylesin tapaus saa 3 tähteä.

Mistä kirjat minulle? Kaikki kolme ovat omia kirjaostoja. Kauniit kuolemat luin e-kirjana.

Muualla verkossa:

* Stylesin tapausta on luettu blogeissa Jokken kirjanurkka, Uusi kuu ja Kirjakertomuksia.

* Kauniit kuolemat -kirjaa on luettu blogeissa Rakkaudesta kirjoihin, Hemulin kirjahylly ja Kirjallisia vilkaisuja
* Riippuvasta puutarhasta on luettu blogissa Luettua elämää

Kirjoen tietoja:

Ian Rankin: The Hanging Garden (1998)

Suomennos Heikki Salojärvi

Blue Moon, 2007

411 sivua

Agatha Christie: The Mysterious Affair of Styles (1920)

Suomennos  Paavo Lehtonen

WSOY, 2013

244 sivua

Antonio Hill: Los Buenos Suicidas (2012)

Suomennos Taina Helkamo

Otava, 2013

413 sivua