Kiki - Montparnassen kuningatar
José-Louis Bocquetin käsikirjoittama ja Catalin piirtämä sarjakuvamuotoinen elämäkerta Kiki - Montparnassen kuningatar (Arktinen Banaani, 2009) esitteli minulle naishahmon, josta en ollut aiemmin kuullut mitään. Kikin oikea nimi oli Alice Ernestine Prin (1901 - 1952), ja tämä maaseudulla varttunut ranskalaisneito päätyi Pariisin boheemeihin taiteilijapiireihin malliksi. Kikin vaiheita kuvaava kirja on sivumäärältään muhkea ja reiluun 400 sivuun mahtuu Montparnassen iloja ja suruja, tunnettuja taiteilijoita, reissu Amerikkaan ja sota-aikaa sivuavia tuntoja.
Kikin yleistunnelma on iloinen, sillä Kiki osaa nauttia elämästä. Hän on sinut alastomuutensa kanssa ja poseeraa maalareille ilman kainosteluja. Kiki valloittaa yleisönsä myös laulamalla ja juhlimalla. Kikin elämän miehillä on hänen elämäntyylissään välillä nieleskelemistä, mutta Kiki elää kuten haluaa. Albumin loppupuolella selviää, että juhlinnalla on lopulta oma hintansa, mutta ainakin Kiki eli loppuun asti kuten halusi.
Pidin albumin piirrostyylistä. Sivut ovat mustavalkoisia, mutta Kikin hahmo on ilmeikäs ja pariisilaisateljeet on jaksettu piirtää täyteen yksityiskohtia:
Kikin tarinan huumori viehätti minua. Mm. taiteelle voi nauraa:
Ja elämän vakavia valintoja kuten lapsien hankkimista Kiki pohdiskelee omaan tyyliinsä:
Kikin tarinaa lukiessa vastaan tulee tuttuja ja vähän tuntemattomampia taidemaailman nimiä. Hemingway ja Picasso olivat minulle niitä tuttuja nimiä, Kikin pitkäaikainen miesystävä Man Ray oudompi nimi. Kirjassa esiintyvistä kuuluisuuksista on kirjan lopussa sivun mittaiset henkilöesittelyt, ja kävinkin lukemisen aikana kurkkimassa sieltä heidän tietojaan. Tarinaa oli mukavampi lukea, kun tiesin taiteilijoiden taustoja. Myös Kikistä löytyy esittely, jonka voi halutessaan käydä lukemassa ennen sarjakuvan lukemista. Elämäkerroissa en koe joutuvani spoilaamisen uhriksi, vaikka saankin tietää että kertomuksen päähenkilö kuolee loppusivulla. :)
Kiki - Montparnassen kuningatar oli tyylikäs ja hyvin ranskalaisen oloinen sarjakuva. Boheemi taiteilijaelämä soveltuu erinomaisesti sarjakuvan aiheeksi, ja elämäkerta tuntui nautittavalta kuvien kera luettuna. Luulen, että Kikin tarina saattoi olla ensimmäinen sarjakuvamuotoinen elämäkerta jonka olen lukenut, mutta toivottavasti näitä löytyy vielä lisää.
***
Osallistun kirjalla Elämäkertahaasteeseen.Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Matkalla tuntemattomaan, Kirjojen keskellä ja Eniten minua kiinnostaa tie.
Kirjan tietoja:
Catel (piirrokset) & José-Louis Bocquet (käsikirjoitus): Kiki de Montparnasse (2008)
Suomennos Kirsi Kinnunen
Arktinen Banaani, 2009
413 sivua
Kiitos vinkistä, tämä lähti heti hakuun! Olen sarjakuvien suhteen niin tietämätön, että luen niitä kirjoja, joita kirjablogeista huomaan. Valitettavasti siis tuntemukseni on huono, mutta olen löytänyt paljon hienoja kirjoja eri blogeista.
VastaaPoistaLöysin tämän itsekin kirjablogista. Muistaakseni näin Kikin kirjan ensimmäisen kerran Suketuksen blogissa ja otin vinkin sieltä talteen. :) Koen omankin sarjakuvatuntemukseni erittäin mitättömäksi, mutta blogeista onneksi löytyy vinkkejä ja kirjaston sarjakuvahyllyä tuijottamallakin on löytynyt hyvää luettavaa. :)
PoistaTuota voisi jo harkita. Näkyy löytyvän Kuopion kirjastosta.
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti kokeilla. Tämä oli melkoinen kulttuurimatka, pariisilaistunnelmaa täynnä koko kirja. :)
PoistaOnpa erikoinen ja taitavasti toteutettu piirretty ja kerrottu elämäkerta.
VastaaPoistaAlkoivat Jacques Brelin ja Edith Piafin vanhat laulut soida päässä :)
Tämä oli mukava löytö. Näin vaiherikasta elämäkertaa oli miellyttävää lukea sarjakuvan muodossa. Minulla ei ollut lukiessa ranskalaista musiikkia taustalla, mutta nuo mainitsemasi olisivat kyllä kohottaneet tunnelmaa entisestään. :)
Poista