Oksan hyllyltä

Viime kesänä Nipvet-blogissa alkoi novellihaasteen toinen kierros. Lukuaikaa olisi vielä juhannusviikonlopun sunnuntaihin asti, mutta en usko enää ehtiväni lukea saati blogata novelleja, joten julkaisen oman haastekoosteeni jo nyt. Vuoden aikana luin kuusi novellikokoelmaa, joissa oli yhteensä 38 novellia: Anders Cleve: Katukiviä (4 novellia) Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla   (3 novellia) P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia (4 novellia) Machado de Assis: Kuolematon ja muita novelleja (12 novellia) Andreï Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia (8 novellia) Nam Le: Merimatka  (7 novellia) Novelli on aina ollut minulle hieman vieras ja outo kirjallisuudenlaji, jonka pariin minun pitää oikein patistella itseäni. Kuusi kokoelmaa on siis minulle hyvä lukema, ja luulenpa, että ilman haastetta näistäkin olisi jäänyt vähintään puolet lukematta. Luen mieluiten hyvin perinteisiä novelleja: pitää olla juoni ja henkilöistä olisi hyvä saada jotain ...

Nam Len novellikokoelma Merimatka (Like, 2009) päättää oman osuuteni pian loppuvassa novellihaasteessa. Löysin kirjan toisen haasteen vinkkilistalta, ja huikkaankin tässä kirjavinkkikiitokset Kirjoja ulapalta  -haasteen emännälle Nannalle. 😊 Novellien luku on minulle usein tahmeaa, mutta Merimatkan novellit osuivat omaan novellimakuuni todella hyvin. Len kokoelman seitsemän novellia olivat pituudeltaan reilun mittaisia, parhaimmillaan lähes 70 sivuisia, ja vältyin siltä ikävältä tunteelta, että tarinat loppuvat ennen kuin ovat edes ehtineet alkaa ja että suurin osa kokoelman novelleista ehtii häipyä mielestä ennen viimeistä novellia. Len novellien tapahtumaympäristöt kuljettavat lukijaa ympäri maapalloa, Amerikkaan, Teheraniin, Hiroshimaan, Australiaan... Le hallitsee maisemanvaihdokset suvereenisti, sillä ainakin minä tunsin elävästi, miten vaikkapa Hiroshimassa kello käy tuskallisen hitaasti kohti hetkeä, jolloin novellin ihmisten elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tai kuinka...

Andreï Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksia (WSOY, 2012) oli mieluisa löytö kirjaston novellihyllystä. Olen lukenut Makinelta aikaisemmin vain yhden romaanin, kun reilut neljä vuotta sitten Ranskalainen testamentti ihastutti kauniilla kielellään. Usein on tullut silmäiltyä Makinen kirjoja kirjaston hyllyssä, mutta vasta näin novellihaasteen loppumetreillä innostuin jälleen Makinen pariin. Ikuisen rakkauden kosketuksia on surumielinen ja herkkätunnelmainen kahdeksan novellin kokoelma, joka tuntui parhaimmalta novelli illassa -tyylisesti nautittuna. "Vaitonaisen vaelluksemme aikana me ajattelimme samoja selkeitä asioita. Minä näen taas sodanjälkeisen lapsuutemme ja kaikki ne kauhut joilta pelastuimme. Meidän sukupolvemme osaa kääntää sivua, syöksyä kohti tulevaisuutta, nauttia rakkauden piirileikistä. Zorkalla ei ollut yhtä hyvä onni. Menneisyys oli hänelle kuin pensaikossa vaaniva lumilaikku, se kamppasi hänet, hän kaatui ja hänet sieppasi ja vei mennessään aika, jolloin ku...

Kuukauden kieli -lukuhaaste ei ole edennyt minulla aivan kirja per kuukausi -tahtiin, kuten alunperin oli tarkoitus. Toukokuun kielenä haasteessa on turkki, ja olen saanut sen verran aikaiseksi, että kirja on löytynyt ja odottelee lukemistaan lukulaitteessa. Ja: kyseessä ei ole ole Orhan Pamukin kirja. Kaikki kunnia Pamukin Nobel-tason proosalle, mutta kun katselin ja selailin oman hyllyni muhkeita Pamukeja, totesin, että ne ovat liian järeää tavaraa juuri tähän hetkeen. Onneksi Google ja Goodreads osasivat auttaa lukijaa pulmassa ja kesäkuun aikana aion napata turkki-pisteen kielihaasteeseen. 😊 Toukokuun aikana edistin haastetta kuitenkin huhtikuun kielellä, joka oli portugali. Pidin kieltä ensin vaikeana, mutta sopiva kirja oli aivan käden ulottuvilla: bongasin omasta hyllystäni brasilialaisen Machado de Assisin novellikokoelman Kuolematon ja muita novelleja (Sammakko. 2014). Novellit ovat ilmestyneet alkukielisinä vuosina 1882 - 1906, joten kovin tuoreesta tapauksesta ei ole...

Kirjablogeissa kehuttu kirja? Äkkiseltään sitä luulisi, että kyseinen kohta olisi kirjabloggaajalle Helmet-haasteen helpoin nakki. Mutta niinpä se vain jäi listan viimeisimpien luettujen joukkoon. Luen kyllä blogijuttuja (!) ja jotain niistä jää muistiinkin, mutta silti tuntui, ettei mikään laajasti kehuttu kirja ole vuoden aikana luonnostaan päätynyt blogiini. Emily Carrollin Through the Woods -kauhusarjakuvan (Faber & Faber, 2014) lainasin alkujaan sen upean kuvituksen vuoksi, ja sitten kirjaa lukiessani yks kaks muistin, että joo-o, kirjablogeistahan minä Carrollin alkujaan bongasin. Kovin usein hänen kirjastaan ei juttuja osu silmään, mutta ne lukemani ovat muistini mukaan olleet erittäin positiiviseen sävyyn kirjoitettuja. Joten Through the Woods pääsee mukaan Helmet-haasteen listaani paikalle 2. Innostuin Carrollin kirjasta sen näyttävän kuvituksen vuoksi, eikä se todellakaan ollut pettymys, kun sain kirjan käteeni. Silmäkarkkia (salmiakin makuista...) sivu sivun perä...

P. D. James on minulle tuttu kirjailija ajalta ennen blogia, ja komisario Dalglieshin hillityn brittiläinen tyyli puraisi minuun aika lujaa jossain vaiheessa. Olikin mieluisa yllätys, että suomeksi ilmestyi hiljattain neljän rikosnovellin kokoelma Mistelimurha ja muita kertomuksia (Otava, 2017). En juurikaan lue novelleja, mutta kun mukana oli rikoksia, niin johan alkoivat novellit kiinnostamaan. 😉 Kokoelmassa oli mukana kirjailijan esipuhe, ja siinä James pohdiskeli mm. lyhyen tekstimuodon asettamia haasteita rikosaiheen käsittelylle. Monet nykydekkarit, aivan kuten useimmat Dalgliesh-romaanit, ovat sivumäärältään tuhteja paketteja, joten aloittelin kokoelmaa uteliaana: miten P. D. James onnistuu kehittelemään arvoituksia muutamassa kymmenessä sivussa? Oikein hyvin se onnistui, ja itse asiassa olisin mielelläni lukenut napakoita, taitavasti kehiteltyjä pikku tarinoita lisääkin. Novellikokoelma oli mieluisaa iltalukemista, mutta loppui aivan liian nopeasti! Kahdessa kokoelman tar...

Kuulun siihen joukkoon, joka on ihastunut Audrey Hepburnin tähdittämään Aamiainen Tiffanylla -elokuvaan (niin romanttinen tarina, niin kaunis laulu ja lumoava Audrey!), mutta on hädin tuskin tiennyt, että elokuva perustuu kirjaan. Vaan nytpä on eräs sivistysaukko jälleen paikattu, kun sain kesän aikana vihdoin ja viimein luettua myös sen kirjallisen version tarinasta.  Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla (Tammi, 2010) tarjosi umpiossa eläneelle yhden erityisen yllätyksen. Kirjassahan on kylkiäisenä mukana myös novelleja! Onko Aamiainen Tiffanyllä sitten novelli vai pienoisromaani? Yli sadan sivun mittaisena luokittelin sen pienoisromaaniksi, joten tarkkana tyttönä merkitsen kirjasta Novellihaasteen toiseen osuuteen vain kolme novellia. Sen verran sentään tiesin, että elokuvassa on otettu juonen suhteen vapauksia. Luin kirjaa monen vuoden takaisia, jo hyvin hataria elokuvamuistikuviani vastaan, ja niinhän siinä kävi, että välillä elokuvasta tuttua Audrey-Hollya oli vaikeaa ...

Kirjabloggaajat ovat kuluneen vuoden aikana bloganneet Ylen 101 kirjaa -listan kirjoista. Minulle osui arvonnassa vuoden 1959 kirja, Anders Cleven kirjoittama novellikokoelma Gatstenar , joka suomennettiin nimellä Katukiviä (Otava, 1984/1959). Perustelut kirjan valintaan listalle ovat: "Novellikokoelmassa tuoksuu ja soi työläiselämä 1950-luvun Helsingissä. Kokoelman neljä novellia tarjoavat erilaisia näkökulmia kaupunkilaiselämään. Radiosta kuuluu iskelmiä, paistinpannussa kärisee läskisoosi ja talonmies Multanen kamppailee kalanruoto kurkussa. Slangia käyttäneen Cleven novelleihin taltioitui 1950-luvulla nopeasti kasvavan Helsingin syke, ja teoksen ote on impressionistinen. Kokoelma ilmestyi alunperin ruotsiksi nimellä Gatstenar. Sen suomensi Pentti Saarikoski." Lähdin lukemaan Cleven kirjaa kylmiltäni. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut kirjasta saati sen kirjoittajasta mitään, ja vaikka divarista hankkimani painos kuuluu Otavan Koulukirjasto-sarjan lukiolais...