P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia
P. D. James on minulle tuttu kirjailija ajalta ennen blogia, ja komisario Dalglieshin hillityn brittiläinen tyyli puraisi minuun aika lujaa jossain vaiheessa. Olikin mieluisa yllätys, että suomeksi ilmestyi hiljattain neljän rikosnovellin kokoelma Mistelimurha ja muita kertomuksia (Otava, 2017). En juurikaan lue novelleja, mutta kun mukana oli rikoksia, niin johan alkoivat novellit kiinnostamaan. 😉
Kokoelmassa oli mukana kirjailijan esipuhe, ja siinä James pohdiskeli mm. lyhyen tekstimuodon asettamia haasteita rikosaiheen käsittelylle. Monet nykydekkarit, aivan kuten useimmat Dalgliesh-romaanit, ovat sivumäärältään tuhteja paketteja, joten aloittelin kokoelmaa uteliaana: miten P. D. James onnistuu kehittelemään arvoituksia muutamassa kymmenessä sivussa? Oikein hyvin se onnistui, ja itse asiassa olisin mielelläni lukenut napakoita, taitavasti kehiteltyjä pikku tarinoita lisääkin. Novellikokoelma oli mieluisaa iltalukemista, mutta loppui aivan liian nopeasti!
Kahdessa kokoelman tarinassa oli mukana komisario Dalgliesh, mutta pidin silti eniten kahdesta ei-Dalgliesh -kertomuksesta. Uudet henkilöhahmot tuntuivat virkistävältä vaihtelulta. Novelleihin ei edes oltu yritetty mahduttaa mukaan isoja poliisitutkimuksia, vaan niissä keskityttiin pienempiin piireihin ja lähinnä menneisyydessä tapahtuneisiin rikoksiin. Miespuolisen konttorihiiren salaiset intohimot vievät hänet dramaattisten tapahtumien todistajaksi, kartanojoulu sukulaisten kesken saa verisen käänteen, Dalgliesh lupautuu tutkimaan tuttavansa isotädin menneisyyden saloja - James saa novelleihinsa mahtumaan kirjavia ja surullisia ihmiskohtaloita, perienglantiseen tunnelmaan käärittynä. Onnistuipa hän rakentamaan novellien loppuun pieniä yllätyksiäkin, vaikka kihelmöivää jännitystä tarinoista ei tihkunutkaan.
Goodreadsiin kirja saa minulta 3 tähteä. Jos joku juttuni lukija tietää muita hyviä rikosnovellikokoelmia, otan mielelläni vinkkejä vastaan.
Kokoelmassa oli mukana kirjailijan esipuhe, ja siinä James pohdiskeli mm. lyhyen tekstimuodon asettamia haasteita rikosaiheen käsittelylle. Monet nykydekkarit, aivan kuten useimmat Dalgliesh-romaanit, ovat sivumäärältään tuhteja paketteja, joten aloittelin kokoelmaa uteliaana: miten P. D. James onnistuu kehittelemään arvoituksia muutamassa kymmenessä sivussa? Oikein hyvin se onnistui, ja itse asiassa olisin mielelläni lukenut napakoita, taitavasti kehiteltyjä pikku tarinoita lisääkin. Novellikokoelma oli mieluisaa iltalukemista, mutta loppui aivan liian nopeasti!
Kahdessa kokoelman tarinassa oli mukana komisario Dalgliesh, mutta pidin silti eniten kahdesta ei-Dalgliesh -kertomuksesta. Uudet henkilöhahmot tuntuivat virkistävältä vaihtelulta. Novelleihin ei edes oltu yritetty mahduttaa mukaan isoja poliisitutkimuksia, vaan niissä keskityttiin pienempiin piireihin ja lähinnä menneisyydessä tapahtuneisiin rikoksiin. Miespuolisen konttorihiiren salaiset intohimot vievät hänet dramaattisten tapahtumien todistajaksi, kartanojoulu sukulaisten kesken saa verisen käänteen, Dalgliesh lupautuu tutkimaan tuttavansa isotädin menneisyyden saloja - James saa novelleihinsa mahtumaan kirjavia ja surullisia ihmiskohtaloita, perienglantiseen tunnelmaan käärittynä. Onnistuipa hän rakentamaan novellien loppuun pieniä yllätyksiäkin, vaikka kihelmöivää jännitystä tarinoista ei tihkunutkaan.
Goodreadsiin kirja saa minulta 3 tähteä. Jos joku juttuni lukija tietää muita hyviä rikosnovellikokoelmia, otan mielelläni vinkkejä vastaan.
***
Osallistun kirjalla Novellihaasteeseen. Avaan kirjalla myös Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogin emännöimän Marrasjännitystä-teemaviikon.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Sinisen linnan kirjasto, Mummo matkalla ja Tuulevin lukublogi
Kirjan tietoja:
P. D. James: The Mistletoe Murder and Other Stories (2016)
Suomennos Jaakko Kankaanpää
Otava, 2017
124 sivua
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.