Fred Vargas: Neptunuksen sauva

"Selkä kellarin tummaa seinää vasten Jean-Baptiste Adamsberg tarkasteli valtavaa lämmityskattilaa, joka lakannut toimimasta kaksi päivää aiemmin. Lauantaina lokakuun neljäntenä päivänä suoraan Pohjoisnavalta puhaltava tuuli oli pudottanut ulkolämpötilan yhteen asteeseen. Lämmitysasioista mitään ymmärtämättä komisario tutki hiljaisen kattilan kylkeä ja putkistoa siinä toivossa, että hänen hyväntahtoinen katseensa saisi rakkineeseen hiukan eloa tai lennättäisi paikalle korjaajan, jonka piti tulla mutta jota ei näkynyt." (s. 7)

Heipä hei taas, Jean-Baptiste (ja ♥, mitäs turhia kursailemaan...). Fred Vargaksen persoonallisen hämäräperäiset Adamsberg-dekkarit ovat olleet suosikkejani vuosien ajan, joten uusi Adamsberg on aina minulle suuri tapaus. Kesän korvilla kauppoihin tullut Neptunuksen sauva (Gummerus, 2017) on hieman vanhempaa Vargaksen tuotantoa, sillä kirja ilmestyi ranskaksi vuonna 2004. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mahtavaa, että Adamsberg-sarjan suomennoksissa ollut aukko saatiin paikattua.

Adamsberg-faniuteni on sillä asteella, että olin ni-i-i-i-n iloinen, kun Neptunuksen sauva paljasti, miten Camillen lapsi ilmestyi mukaan kuvioihin. Tai no, paljastui ja paljastui - paljastui juuri siten, kuin Vargakselta saattoi odottaa. Mutta kuitenkin, eräs sarjan mysteeri on nyt selvinnyt! Jo tämän vuoksi kannattaa totta kai lukea kirja, mutta rikosvyyhtikin on vaivan arvoinen. Adamsberg sukeltaa omaan menneisyyteensä, jonka synkistä syövereistä ilmestyy lehtien sivuille Talikko, talikolla ihmisiä murhaava paholaismainen tyyppi. Harmi vaan, ettei kukaan muu Adamsberg usko hänen olemassaoloonsa. Luvassa on siis perin Adamsbergmäinen juttu, jossa etsitään aaveita aina Quebecista asti.

Sarjaa tunteville Neptunuksen sauva on hyvin tutunoloinen kirja, mutta olisin varmaankin tipahtanut järkytyksestä maahan jos näin ei olisi ollut. Erityisesti pidin siitä, että sarjan kirjoista tuttuun henkilögalleriaan oli tuotu pieni aavistus jännitteitä mukaan. Adamsbergillä on vienoa kahinaa uskollisen apurinsa Danglardin ja erään ryhmänsä jäsenen kanssa, ja mukana pyörii myös Quebecin poliisikuntaa, mantelituoksulla varustettuna. Kirjan rikos on silti sen oloinen, että Adamsbergin persoona tuntuu hallitsevan kirjaa tavallistakin voimakkaammin. Komisarion hahmo saa Neptunuksen sauvan myötä lisää ulottuvuuksia, ja teoriaansa sarjamurhaajasta kiivaasti puolustava Adamsberg vaikuttaa tavallistakin sympaattisemmalta.

Goodreadsiin kirja saa minulta 4 tähteä. Suosittelen kirjaa erityisesti erikoisempien dekkarien ystäville.

"Miksi kaikkien ajatusten oli aina johdettava Talikkoon? Niin kuin vaikka karhun raapimajälkien näkemisen puunrungossa? Niin kuin tuon kuolleen järven, joka virui ääntä päästämättä elävän pinnan alle kätkeytyneenä, mutaisena, harmahtavana, ja jossa eli ammoisilta ajoilta periytynyt otus?" (s. 161)

***

Osallistun kirjalla Marrasjännitystä-teemaviikolle.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Tuijata.Kulttuuripohdintoja
Kirjan tietoja:
Fred Vargas: Sous les vents de Neptune (2004)
Suomennos Marja Luoma
Gummerus, 2017
464 sivua