Nam Le: Merimatka
Nam Len novellikokoelma Merimatka (Like, 2009) päättää oman osuuteni pian loppuvassa novellihaasteessa. Löysin kirjan toisen haasteen vinkkilistalta, ja huikkaankin tässä kirjavinkkikiitokset Kirjoja ulapalta -haasteen emännälle Nannalle. 😊
Novellien luku on minulle usein tahmeaa, mutta Merimatkan novellit osuivat omaan novellimakuuni todella hyvin. Len kokoelman seitsemän novellia olivat pituudeltaan reilun mittaisia, parhaimmillaan lähes 70 sivuisia, ja vältyin siltä ikävältä tunteelta, että tarinat loppuvat ennen kuin ovat edes ehtineet alkaa ja että suurin osa kokoelman novelleista ehtii häipyä mielestä ennen viimeistä novellia. Len novellien tapahtumaympäristöt kuljettavat lukijaa ympäri maapalloa, Amerikkaan, Teheraniin, Hiroshimaan, Australiaan... Le hallitsee maisemanvaihdokset suvereenisti, sillä ainakin minä tunsin elävästi, miten vaikkapa Hiroshimassa kello käy tuskallisen hitaasti kohti hetkeä, jolloin novellin ihmisten elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tai kuinka amerikkalaisessa yliopistossa opiskelevan siirtolaisnuorukaisen ja tämän luona vierailevan isän välillä on sukupolvien ja raastavien elämänkokemusten mittainen kuilu.
Novellien kuvaamat henkilöt ovat jonkinlaisessa taitekohdassa elämässään, ja vaikka novellit ovat pinnallisesti juonivetoisia, niiden tapahtumat onnistuvat valottamaan henkilöitä ja heidän motiivejaan. Usea kokoelman novelli käsittelee samalla jollain tavoin lähihistoriamme kipupisteitä ja novellit antavatkin niihin arkisen, pienen ihmisen näkökulman. Tarkka ihmiskuvaus ihastutti minua neljän Goodreads-tähden verran, ja tätä kokoelmaa voin varauksetta suositella heillekin, jotka yleensä vierastavat novelleja.
Novellien luku on minulle usein tahmeaa, mutta Merimatkan novellit osuivat omaan novellimakuuni todella hyvin. Len kokoelman seitsemän novellia olivat pituudeltaan reilun mittaisia, parhaimmillaan lähes 70 sivuisia, ja vältyin siltä ikävältä tunteelta, että tarinat loppuvat ennen kuin ovat edes ehtineet alkaa ja että suurin osa kokoelman novelleista ehtii häipyä mielestä ennen viimeistä novellia. Len novellien tapahtumaympäristöt kuljettavat lukijaa ympäri maapalloa, Amerikkaan, Teheraniin, Hiroshimaan, Australiaan... Le hallitsee maisemanvaihdokset suvereenisti, sillä ainakin minä tunsin elävästi, miten vaikkapa Hiroshimassa kello käy tuskallisen hitaasti kohti hetkeä, jolloin novellin ihmisten elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tai kuinka amerikkalaisessa yliopistossa opiskelevan siirtolaisnuorukaisen ja tämän luona vierailevan isän välillä on sukupolvien ja raastavien elämänkokemusten mittainen kuilu.
Novellien kuvaamat henkilöt ovat jonkinlaisessa taitekohdassa elämässään, ja vaikka novellit ovat pinnallisesti juonivetoisia, niiden tapahtumat onnistuvat valottamaan henkilöitä ja heidän motiivejaan. Usea kokoelman novelli käsittelee samalla jollain tavoin lähihistoriamme kipupisteitä ja novellit antavatkin niihin arkisen, pienen ihmisen näkökulman. Tarkka ihmiskuvaus ihastutti minua neljän Goodreads-tähden verran, ja tätä kokoelmaa voin varauksetta suositella heillekin, jotka yleensä vierastavat novelleja.
☆☆☆
Osallistun kirjalla novellihaasteeseen, Kirjoja ulapalta-haasteeseen sekä Helmet-haasteeseen (39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama). Kirjankansibingosta ruksaan ruudun 'veden olomuoto'.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: kirjaa on luettu blogissa Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjan tietoja:
Nam Le: The Boat: Stories (2008)
Suomennos Jonna Joskitt
Like, 2009
273 sivua
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.