2 x Christie: Hercule Poirot ja salainen kaava & Seitsemän kellon salaisuus

Innostuin alkuvuodesta listailemaan vuoden aikana lukemiani kirjoja, ja kun puolivälin etappi lähenee, voin ylpeänä todeta, että Luetut 2018 -lista on kuin onkin ajantasalla (vaikka aivan kaikki luetut eivät vielä blogiin asti olekaan ehtineet). Muutaman kirjan kohdalle on jäänyt merkintä "ei blogijuttua" ja lisäksi jokunen vastikään luettu ei inspiroi oman jutun kirjoitteluun. Päätin korjata listailun bloggausaukot miniarvioilla, ja tässä jutussa palaan lyhyesti pariin huhtikuussa kuuntelmaani ja lukemaani Agatha Christien kirjaan (ja miniarvioita on luvassa myös seuraavassa postauksessa):

Agatha Christie: Hercule Poirot ja salainen kaava (äänikirja)

Hercule Poirot ja salainen kaava -kirja kuuluu niihin Christien dekkareihin, joita WSOY parhaillaan julkaisee uusina painoksina. Kirjan  äänikirjaversio kiinnitti oitis huomioni, ja kun vielä lukijana oli armoitettu Christie-tulkitsija Lars Svedberg, niin pakkohan kirja oli ottaa kuunteluun (joo-o, Christien dekkarit Svedgergin lukemina ovat minulle luottoviihdykettä). Kirjan nimi ei kuitenkaan soittanut päässäni minkäänlaisia kelloja, joten kyseessä oli minulle aivan uusi Poirot-tarina. 

Kirjaa kuunnellessani minua huvitti se, kuinka tapahtumat tuntuivat keskittyvän maalaiskartanon kirjastoon, jossa talossa vieraina tai muuten vaan paikalla oleva sukulais- ja vierasjoukko säntäilee sinne tänne ja Poirot koettaa selvittää, miksi talon tiedemies-isäntä murhattiin ja kuka vei hänen salaisen kaavansa. Suppean miljöön arvoitus selvisi, kun eksyin Kirjasampoon tätä juttua kirjoittaessani: Salainen kaava onkin alunperin kirjoitettu näytelmäksi, ja sovitettu sitten jälkeenpäin kirjaksi. Vuonna 1988 alkukielellä julkistu sovitus on mielestäni onnistunut, tai ainakin äänikirjan muodossa se toimi hienosti. Poirotin ystäville Salainen kaava tarjoaa mukavaa (joskaan ei millään tavoin yllätyksellistä) kuunneltavaa, ja itse pidin henkilögalleriaan ujutetuista kiihkeistä tunteista ja dramaattisuudesta. Goodreadsiin äänikirja saa minulta kolme tähteä.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä äänikirja minulle? Oma ostos

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Jokken kirjanurkka

Äänikirjan tietoja:

Agatha Christie: Black Coffee (1930/1988)

Sovittanut näytelmästä: Charles Osborne

Suomennos Leena Tamminen

Lukija Lars Svedberg

WSOY, 2018

Kesto 5 t 8 min 

Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus

Seitsemän kellon salaisuus on tarkastaja Battle -sarjan kirja, ja henkilöistä osa on tuttuja Rakkauskirjeiden salaisuus -kirjasta. Tässäkin dekkarissa ollaan viettämässä viikonloppua vanhassa maaseutukartanossa, jossa eräs sen nuorista herrasmiesvieraista vaipuu yllättäen lopulliseen uneen. Aluksi mitään rikosta ei epäillä, mutta nuoren miehen ystäväjoukko on valpasta ja jännitystä elämäänsä kaipaavaa sakkia, joka yhdistelee toverinsa kuolemaa seuranneita tapahtumia toisiinsa ja kas kummaa, löytää itsensä keskeltä arvoitusta. Lähes epäuskottavan vaiherikkaisiin tapahtumiin liittyy muun muassa salaperäinen salaseura ja sen erityisen salaperäinen jäsen numero seitsemän. Eli kyseessä on yläluokan nuorten hupailua rikosjuonten kintereillä, ja kirjan takakansi kuvaileekin Seitsemän kellon salaisuutta onnistuneesti näin: "jännitystä, vaarallisia tilanteita ja hivenen romantiikkaa".

Tarkastaja Battle on edelleen mielestäni todella väritön, hajuton ja mauton poliisin edustaja, joten Battle-dekkarit lepäävät täysin muun henkilögallerian varassa. Tässä kirjassa henkilökemiat toimivat sujuvasti, joten Seitsemän kellon salaisuus oli harmittoman viihdyttävä ja vauhdikas kokonaisuus, jota oli leppoisaa lueskella kiireisten päivien iltoina. Hilpeiden ja kepeiden dekkarien ystäville iso lukusuositus! Goodreadsiin kirja saa kolme tähteä.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Oma ostos

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Sivu sivulta 

Kirjan tietoja:

Agatha Christie: The Seven Dials Mystery (1929)

Suomennos Helena Luho

WSOY, 2015

272 sivua